Lue keskustelun säännöt.
Ruma, ruma eroriita - pitäisikö viedä lapset psykologille?
07.02.2012 |
Heitin mieheni ulos kun ei pystynyt lopettamaan paljastunutta uskottomuuttaan. Olin kaksi viikkoa keskustellut rauhallisesti, toistuvista kiinnijäämisistä johtuen aloitin avioeron järjestelyt, mies pyysi vielä mahdollisuutta, sovimme että yritämme, sitten löysin viestit joissa hän vakuuttaa rakkautaan hoitoaan kohtaan ja sanoo että heidän pitää olla ekstravarovaisia seuraavat viikot jotta vaimo rauhoittuu. Sekosin täysin ja menin jonkinlaiseen hetkelliseen psykoosiin. Löin miestäni nyrkillä, yritin repiä hänen silmälasinsa ja rikkoa ne, yritin heittää puhelimen ja tietokoneen pihalle, löin oman pääni peiliin (onneksi ei hajonnut), huusin ja karjuin, juoksin takaovesta pihalle ja kävelin pakkasessa tunnin sisähupparissa ja villasukissa. Palasin ja jatkuin karjumista, ulvoin nurkassa kyyryssä. Lopulta mies soitti minulle tukea paikalle ja lähti kun käskin. Lapset 4 ja 6 v näkivät kaiken. Isompi on ollut agressiivinen ja surullinen ja kumpikin on kertonut tarhassa ja ollut surullisia. Nyt olemme sopineet että käymme keskustelut ulkona. Puhuin lasten kanssa, selitin että aikuiset käyttäytyvät joskus huonosti kun ovat tosi vihaisia tai surullisia ja se oli väärin, pyysin anteeksi. Pelkään että he ovat traumatisoituneita iäksi. Nyt hoidamme rauhallisesti asioita mieheni kanssa. Asumme vuoroviikot kotona, jotta minäkin saan nukuttua. En tiedä vielä jatkammeko eikä sillä tai hänen rakastajattarellaan ole enää väliä. Olen vain niin kamalan pahoillani lasten takia. Ainoa mistä olen iloinen on että he ovat puhuneet tarhassa, eivätkä suojele vanhempiaan vaikenemalla ja pitämällä kaiken sisällään. Auttaisiko psykologi ja voiko lapsi päästä tällaisesta yli että näkee äitinsä täysin sekoavan?
Kommentit (58)
Sä oot sairaampi kuin kuvittelinkaan. Et sä voi täällä kerjätä säälipisteitä kun kerrot tehneesi jotain noin hirveää! Itkullako niitä luulet ansaitsevasi? Teit väärin ja sillä hyvä ja et voi ruikutuksellasi saada teostasi hyväksyttävää.
Ap varmaan tietää tehneensä väärin! Mutta tekoa ei silti saa tekemättömäksi tuolla jeesustelulla.
Helvetti, että ottaa aivoon. Sinulla ei ilmeisesti koskaan ole ollut vastaavanlaista tilannetta, joten pidä turpasi kiinni.
Ihminen ei ole robotti, ei edes lastensa vuoksi pysty aina itseään hillitsemään.
Mene sinä hankkimaan hieman elämänkokemusta ja kasvamaan...
Ja ap: voimia ja iso halaus. Ja kuuntele Juha Tapion biisi "Kelpaat kelle vaan". Itse sain siitä voimia oman eroni aikana (mieheltäni paljastui muuten suhden parhaaseen ystävättäreeni, joten tiedän miltä tuntuu menettää itsehillintänsä täysin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lyöt miestäsi ja raivoat! IHme säälipisteitä olet kerännyt tällä psykologi-aloituksellasi. Et saa minulta pisteen pistettä koska olet todellakin sairas! En ikinä toimisi noin lasten aikana eikä sitä mikään oikeuta. Ja kyllä ovat traumatisoituneet asiasta, tarvitseeko sitä psykologilta käydä kysymässä?!
Helvetin täydellisiä ämmiä taas paikalla täällä...
Lapset ovat tosi herkkiä vaistoamaan mikä on normaalia ja mikä ei. Psykiksellä käynti ei ole normaalia. Se voi olla ahdistavaa ja leimaavaa. Säästä kersat siltä tunteelta, että ne on jotenkin normipopulaa huonompia tai sairaampia. Ei ne tajua, että ne joutuvat sinne tilittämään siksi, että teillä on ero, ne näkevät, että niissä on jotain omituista.
Älä pahenna asiaa. Ok, tää vaan mun mielipide, mutta sanon sen kuitenkin. täällä on monta näkemystä, tunnistat joukosta varmasti sen, joka susta tuntee parhaalta tähän tilanteeseen
Uskomatonta potaskaa täällä 'eivät mene rikki' totta kai menevät rikki. Googlatkaa vähän, mitä trauma tarkoittaa: vauriota, jota ei voi korjata. Siitä jää ikuinen haava. Mutta haavaa voi parantaa, siihen voi tulla kestävä arpi, jälki, joka on aina heikko kohta, mutta johon ei enää satu. Tämä on terapian tavoite, toipuminen on mahdollista. Ja varsinkin lapsilla voidaan tehdä todella paljon - mutta ei tehtyä tekemättömäksi.
Tilanne, jota ap kuvasi, oli pitkäkestoinen ja todella monella tavalla traumaattinen. Ap oli väkivaltainen. Se oli perheväkivaltaa. Tragedia takana, voimme ymmärtää, miksi 'pimahti', mutta ei se auta lasten kannalta tilannetta yhtään. On myös suuri todennäköisyys, että ap on jatkossakin väkivaltainen, jos ei saa apua ja ota vastuuta (mitä näytät ottavasi ap, hienoa!)
Väkivaltaisuuteen tarvitsee oman aputahon. Apua voit saada ensi- ja turvakodeilta avopalveluina, auttavat myös väkivaltaisia naisia. Hae apua juuri väkivaltaisuuteen, se ei järjesty siinä sivussa, mutta toisaalta muutama kerta voi auttaa jo.
Mitenkäs ap se tuleva oikeudenkäynti? Kun lapset ovat kertoneet päiväkodissa, on heillä viranomaisina velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus. Lastensuojeluilmoituksesta taas seuraa niin ikään viranomaisvelvollisuutena ilmoitus pahoinpitelystä miestä kohtaan. Se ei ole asianomistajarikos enää, joten oikeuteen olette menossa. Omaa tilannettasi auttaisi, jos otat lastensuojeluun itse yhteyttä. Voitte saada tukeakin tarkkailun lisäksi.
lyöt miestäsi ja raivoat! IHme säälipisteitä olet kerännyt tällä psykologi-aloituksellasi. Et saa minulta pisteen pistettä koska olet todellakin sairas! En ikinä toimisi noin lasten aikana eikä sitä mikään oikeuta. Ja kyllä ovat traumatisoituneet asiasta, tarvitseeko sitä psykologilta käydä kysymässä?!
Ei ap sanonutkaan, että miehen teot OIKEUTTAISI naisen toimimaan noin. Mutta vähemmästäkin voi ihminen mennä sekaisin. Ja tämän voin sanoa, vaikken ole miehen uskottomuutta itse edes kokenut, koska osaan asettua toisen asemaan, enkä pidä itseäni täydellisenä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kun jo keskustelit lasten kanssa. Suosittelen, että puhut vielä tilanteesta heidän kanssa jatkossakin ja koitat siten saada lapsille turvallisuudentunteen takaisin.
Toisena ehdottaisin perheneuvolaan yhteydenottoa. Kerrot tilanteen ja pelkosi lapsiin liittyen. Jos vain mahdollista niin saatatte päästä jonon ohi. Nimittäin tilannehan on se, että vaikka muuten pystyisitte miehen kanssa asioista asiallisesti sopimaan niin lapsille tulee olemaan iso muutos, mikäli eroatte lopullisesti. Perheneuvolassa osataan auttaa ja voisit myös samalla kertoa päiväkodissa, että olet hakenut keskusteluapua myös perheneuvolasta lapsille. Tärkeää on, että päiväkodissa ollaan edes jollain tasolla tietoisia tilanteesta. Lapset voivat nimittäin puhua päiväkodin tädeille ihan ihmeellisiä juttuja joita ovat pienessä mielessä pyöritelleet :)
Voimia sinulle ja lapsillesi!
ämmiä, joiden mielestä tämä on maailmanloppu.
Mun mielestä ap sun ainoa virhe, on, että olet pyytänyt lapsilta anteeksi. Tää kuulostaa oudolta mutta tarkoitan, että ei lapset halua heikkoa vanhempaa vaan sellaisen, joka sanoo, että kaikesta selvitään.
Älä pyydä lapselta anteeksi tällaista, se on sama kuin sanoisit, että lapsen pitää ryhtyä aikuisen rooliin ja sanoa sulle, että ei se mitään äiti, miten voin auttaa.
Mä sanon, että älä paisuttele tätä juttua. Äläkä helvetti valehtele, että olet onnellinen siitä, että lapsesi puhuvat tästä tarhassa, eihän se ole hyvä juttu vaan asia, joka vain tekee hommasta nolomman. Älä valehtele itsellesi tässä asiassa, niin ei tarvi valehdella muissakaan.
Psykologi ei ole automaattisesti ratkaisu. Tämä asia ei myöskään ole automaattisesti niin hirveä kuin kuvittelet.
Ja vielä: mulla ystävät joutuivat pahaan onnettomuuteen. SAivat sen jälkeen traumahoitoa. Olivat kiusaantuneita sen jälkeen, homma oli aivan korni. Osa oli lisäksi syvästi loukkantuneita kun terapeutti ei muistanut edes ihmisten nimiä oikein, vastasi puhelimeen kesken kaiken eikä antanut mitään. Oli kuin hurskasteleva leipäpappi. Osalla tuli vaan olo, että tästä ei saa selvitä, tätä pitää SURRA loppuikänsä. Osalle tuli syyllinen olo siitä, että yrittivät vain unohtaa ja siirtyä elämässä eteenpäin.
Riitoja lapset ovat nähneet maailman sivu. Ne järkyttävät, mutta järkytyksiin ei kuole eikä niistä sairastu loppuiäkseen. Mutta tuotteistamalla se traumaksi näin voi käydäkin.
PIdä nyt järki päässä. Ehkä sua auttaa tieto siitä, että kuka tahansa vetäisi tuollaiset kilarit, jos olosuhteet ovat sopivat.
Et ole mikään kummajainen vaikka palstalle kirjoitettuna tuo kuulostaa tosi rajulta.
Käytännössä ymmärrettävää. Anna itsellesi anteeksi. VAin siten sulla pysyy järki päässä ja pystyt vahvana vanhempana lapsillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ympäri maailman ovat selvinneet kamalammistakin asioista. Mutta ihanaa, kun ajattelet heitä.
Voithan kysyä apua perheneuvolasta. Sellaisia eroryhmiäkin (lapsille) on olemassa. Puhu lapsillesi puhumasta päästyäsi.
Kerro, että sinulla oli niin paha olo jne. Heidän ymmärtämällä tavallaan. Pyydä apua, hae apua neuvolan tms. kautta. Myös itsellesi. Et voi olla lastesi tukena, jos et itse ole kunnossa.
Ero on ikävää. AINA. Erosin itse, kun lapseni oli 6-vuotias. Kannan asiaa sydämessäni taakkana lopun elämääni - valitsinhan puolison väärin.
Arvet jäävät aina, mutta kyllä lapsesi toipuvat.
Voimia. Edessäsi on vielä pitkä matka. Toivottavasti et tee sitä virhettä, että tuot lapsille näytille uuden isukkiehdokkaan liian nopesti - tai vaihtuvia isäehdokkaita... Se on traumaattisempaa...
älä hae täältä apua koska tulee tuollaisia vittumaisia viestejä!
Voimia teidän perheelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lyöt miestäsi ja raivoat! IHme säälipisteitä olet kerännyt tällä psykologi-aloituksellasi. Et saa minulta pisteen pistettä koska olet todellakin sairas! En ikinä toimisi noin lasten aikana eikä sitä mikään oikeuta. Ja kyllä ovat traumatisoituneet asiasta, tarvitseeko sitä psykologilta käydä kysymässä?!
Jos palaa käämi niin silloin palaa käämit!
Itse olisin tuossa tilanteessa lyönnyt sen miehen pään vaikka ikkunan läpi!
sin, armahtaisin itseäni ja yrittäisin muuttua. Ymmärtäisin hermostumiseni syyt. Mutta lasten on hyvä päästä johonkun rauhalliseen , turvalliseen paikkaan , neutraaliin , veisin heidät lähimpään pyhäkouluun sunnuntaina. Se rauhoittaa oikeasti kokemusta on ja saavat turvallisuuden tunteen siellä olevasta ilmapiiristä. Kun näet lastesi voivan hyvin , voit yrittää keskittyä muihin asioihin, pyytäkää lapsilta anteeksi ja antakaa niille mahdollisuus purkaa tilannetta sulle itsellesi ja miehelle jos mahdollista, God bless you!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinähän tässä tukea tarvitset.
Omituinen kuvitelma, että vieras täti parantaa haavat, jotka sinä aiheutat.
Meillä on kolmaskin lapsi, vauva, joka on pitkäaikaissairas. Ennen uskottomuuden paljastumista mieheni on hillunut poissa kotoa, työmatkoilla jne ja kotona ollut tyly ja kylmä. Olen töissä ja minulla on ollut univelkaa niin että pääni on kuin mehiläispesä ja olen toivonut että joutuisin sairaalaan tai kuolisin jotta saisin nukuttua. Tämä ei ole puolustus sille etten pystynyt hillitsemään itseäni lasten edessä, mutta taustoittaa hieman millaista epätoivoa tunsin.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvä saada purkaa tilannetta "vieraalle tädille". Ota yhteyttä neuvolaan.
Ja tsemppiä, anna itsellesi anteeksi, olet kovilla nyt. Eivätkä lapset rikki niin pienestä kuitenkaan mene.
aina vittumaisuuden perikuva? Jotkut ihmiset istuvat palstalla vain heittääkseen instant-vittuiluja.
Ap, mulle kävin vähän samanlainen juttu, tosin ei nyt aivan tuossa mitassa. Mutta meillä ei riidellä juuri koskaan ja sitten kun lapsi joutui todistamaan oikein megariitaa, niin se vaikutti siihen ihan selvästi. Meillä tuntui auttavan kun sovittiin niin että lapsella on käytössään "Aikalisä" sana. Eli jos aikuiset rupeaa käyttäytymään sillä tavalla että lasta pelottaa, lapsi voi sanoa Aikalisä, ja sillon me aikuiset tiedetään että lasta pelottaa.
Ja lisäksi sanoin lapselle että sinä olet joskus uhannut lyöväsi minua tai jotain vastaavaa eikö niin, tunsitko silloin itse olevasi pelottava? Ja lapsi vastasi siihen että en. Musta tuntu että sillä syttyi joku lamppu siinä. Ja sitten sanoin että samalla lailla aikuisetkaan ei aina hoksaa milloin ovat lapselle tosi pelottavia, joten sitten voi sitä Aikalisä-sanaa käyttää niin että aikuiset huomaavat.
apua ja tukea tilanteeseen ja äitiä on aivan turha syyllistää pahasta olosta ja reaktiosta.
Jos välttämättä syyllistä halutaan etsiä, niin se on tämä raukkamainen mies.
Ap, hae apua teille.
Miksi et hae itsellesi apua? Se on väärä viesti lapsillesi. Tee nyt
edes jotain oikein senkin ääliö!
psykologille, ei vaan sun sekoamisen vuoksi vaan onhan erokin iso muutos heidän elämässään. Kyllä ammattilainen osaa sanoa jos tuntuu siltä että tarvetta käyntiin ei enää ole. Kunhan löydät vaan hyvän paikan ja sopivan terapeutin. Parempi käsitellä asiat tuoreeltaan kuin että ne jäävät vuosikausiksi muhimaan lapsilla.
Suositetlisin itsellesi myös ammattiapua, tilanteesi kuulostaa rankalta.
En kauheen usein pyöri näillä keskustelupalstoilla, mutta joskus eksyn tutkiskelemaan.Oon huomannu että tän tasosia kommentteja on hirveesti, harvemmin näkyy oikeesti asiallista ja fiksua tekstiä.On surullista kuinka jotkut ihmiset torppaa toiset ihmiset täysin.Tulee mieleen putkiaivoiset mustavalkoihmiset jotka eivät nää asioita pidemmälle.Itse ajattelen aina syy ja seuraus suhdetta.Lähes poikkeuksetta ihmisillä on jokin syy tekojensa takana.Syytä ei välttämättä ihminen itsekkään tiedä ja se voi olla todella syvällä ihmisessä.Jos on niin viisas että voi tulla tänne arvostelemaan ihmisiä luulisi ymmärtävänsä myös sen että miten ap näin käyttäytyi.Pitkään jatkunut stressi ja väsymys voivat lauveta näin.Ja taustallahn voi olla masennustakin ja muitakin ongelmia/asioita jotka voivat vaikuttaa vielä menneisyydessä.Ja ap:lle: Eivät lapset kerrasta tarumatisoidu, asia on kuitenkin hyvä selvittää loppuun asti.Ja itsehän voit ottaa esim.valtakunnalliseen kriisipuhelimeen tai jos koet että taustalla on myös muutakin esim. masennusta ota yhteyttä terveysasemaasi.Terveysasemilla toimii myös psykiatrisia sairaanhoitajkia.Ja kriisikeskuksiin pääsee myös.