"ennen omia lapsia ei voi todella tietää kuinka paljon omat vanhemmat rakastavat" -allekirjoitatko?
Ennen omien lapsien saamista ei siis voi tietää kuinka paljon omat vanhempasi sinua rakastavat. Oletko samaa mieltä?
Siis jos puhutaan ihan normiperheissä kasvaneista.
Kommentit (16)
Olen myös osannut antaa paremmin anteeksi äidin muutamat ylilyönnit tai virheet. Ymmärrän miten raskasta äitiys on.
ja näin rakkauden osoituksia jo sielläkin
Ei sitä rakkauden ehdottomuutta tajunnut ennen kuin tunsi saman omaa lastaan kohtaan. Varsinkin kun meillä ei kotona puhuttu tunteista ja ne näkyivät vain tekoina. Omalle lapselle olen yrittänyt myös sanoina ilmaista.
Tosin oikeastaan tuo ei mua hämmästytä, vaan siitä olen yllättynyt, kuinka paljon vaivaa pitää nähdä lasten eteen ihan tavallisenakin päivänä. Ja miten ei ole siunaaman rauhaa ja sitä kestää vuosikausia.
Sitä en todellakaan ole tajunnut, miten paljon voi vauvaa ja taaperoa rakastaa ennenkuin minulla oli omat. Luulin itse lapsena, että kaikki vanhemmat vihaavat pieniä lapsia.
Lisäksi on tullut paljon ymmärrystä, kiitollisuutta ja kunnioitusta omaa äitiä kohtaan.
Myös se, että on nähnyt mummin hullaantuneen jälkikasvustani on jollain lailla todella liikuttavaa, uskon hänen rakastaneen minua samoin kuin nyt tyttäriäni ja sitä on pakahduttavaa seurata.
Allekirjoitan seuraavan väitteen: ennen omia lapsia ei voi ymmärtää miten VÄHÄN omat vanhemmat ovat rakastaneet.
Joten uskon teoriaasi.
Mutsi rakastaa alkoholia enemmän ja faija itteensä.
Oi miksi, oi miksi mun piti syntyä niin nuorille kakaroille?
Lapsenlapsistaan välittävät vielä vähemmän.
Minäkään en voi tajuta, miten vanhempani ovat voineet ja pystyneet ja tehneet niin voimakkaita ja julmiakin kurinpidollisia toimia. Lapsen mielipidettä, selitystä ei kuunneltu koskaan, aikuinen aina näkemättäkin tiesi, mitä on tapahtunut ja rankaisi sen mukaan. Anteeksi ei koskaan pyydetty, vaikka jotenkin olisi se oma väärässä olo myöhemmin tajuttu.
4
Allekirjoitan seuraavan väitteen: ennen omia lapsia ei voi ymmärtää miten VÄHÄN omat vanhemmat ovat rakastaneet.Joten uskon teoriaasi.
nyt vasta sen rakkauden ehdottomuuden ymmärtää, ja nyt vasta ymmärtää miksi ne olivat niin huolissaan joskus.
tiedän siitä miten paljon minä omia lapsiani rakastan, että miten paljon minun vanhemmat minua rakastavat. (Eli sen pitäisi olla yhtä paljon, jos sitä nyt voi mitata).
Aika järkyttävää ylipäätään kuvitella että sen voisi mitata.
vaan sen rakkauden määrän ymmärtämisestä. Itse en voinut kuvitellakaan kuinka paljon vanhempani minua rakastavatkaan (vaikka toki tiesin näin olevan) ennen kuin sain omia lapsia ja sain itse kokea tämän rakkauden määrän omia lapsiani kohtaan. En usko vanhempieni rakastaneen minua yhtään vähempää.
aikamoisen tunnemylläkän esikoinen aiheutti
Tiesin kyllä vanhempieni rakkauden ja omien lasten kanssa ei todellakaan tullut mitään yllätyksiä asian kanssa. Ehkä pettymyskin se - olisihan se ollut mahtavaa kokea jokin aivan hämmästyttävä rakkaudentunne, kai.
Lisäksi on tullut paljon ymmärrystä, kiitollisuutta ja kunnioitusta omaa äitiä kohtaan.
Myös se, että on nähnyt mummin hullaantuneen jälkikasvustani on jollain lailla todella liikuttavaa, uskon hänen rakastaneen minua samoin kuin nyt tyttäriäni ja sitä on pakahduttavaa seurata.
toki siis miedän tapauksessa koskee yhtälailla äidin lisäksi myös isääni.
Allekirjoitan seuraavan väitteen: ennen omia lapsia ei voi ymmärtää miten VÄHÄN omat vanhemmat ovat rakastaneet.Joten uskon teoriaasi.
Tämä oli yllätys minullekin omien lasten myötä. Eli uskon myös ap:n väitteen.
Ymmärrän nyt joissakin asioissa vanhempiani paremmin, varsinkin heidän tunteitaan ja olosuhteita, mutta silti aina vain vähemmän heidän tiettyjä, yksioikoisia ja heille helppoja ratkaisuja. Kasvoin ihan normaaliperheessä vaikka joitakin ongelmia oli.