Onko mahdollista synnyttää (lähes) kivuttomasti?

turha haave

Ja muut kivunlievityskeinot. Kai se kivun kokeminen on yksilöllistä. Mikä kenestäkin on lähes kivutonta...

Sorry, mutta kun sitä on itse synnyttänyt alakautta yhden luomuna ja kaksi epiduraalilla niin voin sanoa että EI VOI.

3 lasta helposti, nopeasti ja kivuttomasti puudutteiden avulla synnyttänyt. Ja paino sanoilla HELPOSTI ja NOPEASTI. Isoja lapsia, ilman repeämiä.

kyllä oikea jumalten aine; sen kun sain niin tuli uni silmään kummassakin synnytyksessä ja loppu meni ilman kipuja.

voin sanoa että epiduraalin kanssa on kuin piknikillä kävisi=). Tosin pitkä piknikki, joten luomukin oli plussaa koska kesti niin vähän aikaa! synnytys kesti siis vain 3h20min, kun toinen synnytys kesti 11h (vaikka oli toinen synnytys)

Ei voi kokonaan kivuttomasti, mutta MELKO kivuttomasti voi (en edes sanoisi lähes).



Vaihtoehto 1:

Epiduraali.

vie kivut lähes kokonaan, pieni epämiéllyttävä tunne ehkä jää. Mutta enennkuin sen voi saada, ehtii niitä kipuja kyllä olla jonkin verran ainakin. Ja loppuvaiheessa kun epiduraali loppuu, niitä tulee taas. Riippuu sitten kai tilanteesta/kätilöstä, miten ponnistusvaihe hoidetaan - lisätäänkö epiduraalia vai ei. Liian tämäkkä epiduraali ponnistusvaiheen aikana voi hankaloittaa ponnistusvaihetta ja voidaan päätyä imukuppisynnytykseen. (Mikä ei toimenpiteenä ole paha mutta paraneminen voi olla vähän hitaampaa ainakin ensisynnyttäjällä, jos tehdään eppari.)



Vaihtoehto 2:

syvärentoutuminen ja mielikuvaharjoitukset yms. auttavat suuresti, JOS niitä on aktiivisesti harjoitellut jo raskausaikana, niin että tulevat sitten "selkäytimestä". Mutta aika todennäköistä on että niiden lisäksi kuitenkin haluaa vielä jotain muuta, ainakin ilokaasua.

Nämä ei sinänsä poista kipua, mutta saattavat auttaa siinä niin että niitä voimakkaita supistustuntemuksia ei ajattele varsinaisena kipuna, vaan kohdun työskentelynä tms. Eli ne pystyy tuntemaan siedettävinä ja hallittavina, toisin kuin oikea lamaannuttava kipu joka liittyy normaalisti sairauteen/onnettomuuteen/pelottaviin tilanteisiin.



Myöskin ensisynnyttäjän kannattaa huomioida, että supistustuntemuksen voimakkuus (se "kipu") voi olla yllättävän kovaa kaikesta valmentautumisesta huolimatta, joten kannattaa henkisesti varautua siihen mahdollisuuteen että tahtookin epiduraalin. Joka siis on se varmin ja tehokkain kivunlievitys.

(Ettei tule jälkikäteen pettyneitä fiiliksiä jos ajatellut synnyttää ilman.)

mutta minusta se ei ollut hyvä asia.



Kohdunkaulupuudutukset...

Tunnet oikean suuruista kipua, tunnet kun lapsesi oikeasti syntyy, mutta suurta kipua et tunne.



Minä suosittelen jälkimmäistä, mutta minulla on vain oma ja kaverini vastaavat kokemukset

Mulla on olleet kivuliaat synnytykset. Epiduraali ensimmäisessä synnytyksessä ei auttanut, vei vain tunnon oikeanpuoleisista raajoista.



Mut en ole ikinä ajatellut että ei ikinä enää! Se on jotenkin niin erilaista se kipu. Ja jokaisen supistuksen jälkeen oli pieni, vähemmän kivulias hengähdystauko. Synnytys vie mukanaan, ei paljoa ehdi ajattelee muuta. Ja sitten kun se on ohi sulla on maailman ihanin palkinto sylissä/ vierelläs. Kipu on niin täysvaltaista ja erinlaista, että siitä melkein nauttii, kun tietää mihin se johtaa...



Ota rento ja rauhallinen asenne mukaan, niin se tuntuu menevän itsestään =) Huumorilla selviää jo pitkälle. Kolmas lapsi tulossa, enkä aio muuta kuin vesiallasta ja kaurapussia käyttää kivunlievitykseen (niin kuin edellisessäkin).

Sorry, mutta kun sitä on itse synnyttänyt alakautta yhden luomuna ja kaksi epiduraalilla niin voin sanoa että EI VOI.

mulla viides,kuudes ja seitsemäs olivat kivuttomia,pysyin rentona ja rauhallisena koko ajan,mutta lapsen syntymä kävi sitten tosi kipeää...olen synnyttänyt sen jälkeenkin,mutta en niin kivuttomasti,paitsi silloin kun on puudutettu.

Minä en huomannut mitään vaikutusta kohdunkaulanpuudutteesta. Epiduraali oli sitten kuin taivas...



Mutta ponnistusvaiheessa epiduraali ei enää vaikuttanut ja sainkin tuta oikein kunnon kivut.



Ei ehkä kannata edes niin pyrkiä kivuttomuuteen (vähentämään kipua kylläkin). Voi myös ajatella, että kestää sen mitä on kestettävä, ja sitten se on ohi. Ja palkinto on sinulla seuraavat kaksikymmentä vuotta ilonasi ja onnenasi : )

Sorry, mutta kun sitä on itse synnyttänyt alakautta yhden luomuna ja kaksi epiduraalilla niin voin sanoa että EI VOI.

no mä ainakin synnytin melkein kivottamasti (epiduraali tuntia ennen ponnistusvaihetta). tosin koko tapahtuma oli muutenkin nopea, sillä kivuttomat supparit oli avanneet kohdunsuuta 5 senttiä jo viikko ennen vauvan syntymää ja sen vuoksi varsinaiset supistukset kesti vain kaksi tuntia, jolloin hengitysharjoitukset ja keskittyminen auttoi niin, ettei ne tuntuneet missään vaiheessa ylitsepääsemättömiltä. ponnistusvaiheessa sain toisen asteen repeämät, mutta sekin mulle kerrottin vasta, kun lääkäri tuli tikkaamaan - en ollut tuntenut siis mitään.



mulla olit tosi paha synnytyskammo ja kävin pelkopolillakin, joten olin vauvan synnyttyä ihan ihmeissään, että oliko se nyt siinä.



pahin kipu oli se, kun laitettiin katedri tippaa varten.



kokonaisuudessan siis niin, että supistusten ajan ohjeitten mukaan hengitys auttoi hurjasti siihen ja ponnistusvaiheessa epiduraali taas pelasti.

Esim. rentoutusharjoitusten ja mielikuvaharjoitteiden avulla?

Epiduraalin nimeen vannon minäkin!

ihana ja kivuton synnytys. Kivunlievityksenä spinaali. Jalat puutuivat koko päiväksi, pää ei mennt mennyt sekaisin ja olin ns. selvinpäin kun lapsi syntyi. Olisin voinut lähteä heti kotiin mutta en päässyt rd:n takia.

sen jälkeen minun kohdallani (2 synnytystä ) synnytys myös etenee rivakasti (kun on ihan rento). Olen molemmat ponnistanutkin epiduraalissa. Kyllä supistuksen huomaa siinäkin (kun vatsa kiristyy). Toisessa 10 min ja toisessa 4 min ponnistin. Jumalan lahja naisille, allekirjotian sen.

Olen synnyttänyt molemmat lapseni juuri rentoutuen ja mielikuvaharjotteiden avulla. Lämmitetty kaurapussi tmv. oli lisänä.



Mutta kuten kaikki tietävät, ihmiset, kivuntuntemus ja synnytykset ovat yksilöllisiä.

ite oon synnyttänyt kolmesti ilman mitään muuta kivunlievitystä kuin ekassa ilokaasu ja tokassa ja kolmannessa kuuma suihku. Eka himpun yli nelja tuntia käynnistettynä ja toka reilu kolme tuntia vesien menosta kolmen tunnin päästä alkoi heti aika kovat kivut. Kolmas olikin sitten ihan läpihuutojuttu kahteen ekaan verrattuna. Kesto siitä kun kunnolla alkoi noin kolme tuntia. Sairaalaan mennessä olin noin 8cm auki ja yllätyin itsekin! Vedet meni vasta ponnistaessa ja oma tulkintani on että se pehmensi kipua. Kaksi ekaa alkoi vesien menolla. Itse koin tämän vikan synnytyksen lähes täydelliseksi jos niin voi sanoa. Kipua oli ja meinasin kyllä välillä että jos perutaan koko juttu.. Mutta silti niin kuin joku sanoi että se on niin erilaista kuin mikään muu,tietää että tämä homma ei kivuitta suju. Ei ehkä kivuitta voi synnyttää mutta ainakin itse koin synnytyksen positiivisena kipuna ja yllättänyt oon itsenikin minkälainen rauhallisuus ja päättäväisyys itsestäni löytyy kun on tosipaikan edessä. Olen vissiin päässyt helpolla:) Lämmin vesi rentouttaa mikä onkin aika keskeistä. Ei voi kuin ihailla millaista alkuvoimaa meissä naisissa piileekään.

Synnytin ensimmäisen luomuna ja ponnistusvaihe kesti 45 minuuttia. Synnytys tietysti sattui, mutta ihan kaiken järjen puitteissa.



Toisessa sain paracervikaalipuudutteen (kohdunkaulan paikallinen puudutus), mutta olin todella kipeä. Synnytyksen kulku oli puudutetta lukuunottamatta sama kuin ensimmäisessä. Lapsilla puoli kiloa painoeroa eli olisiko se ollut merkittävä tekijä.



Omien kokemusteni perusteella siis vetäisin yhteyden lapsen koon ja kivun määrän välille.