Onko muita, joita harmittaa, ettei opiskellut enempää?
Itseä on ruvennut harmittamaan, kun silloin nuorempana oli jotenkin epävarma, eika hakenut suoraan korkeakouluun lukion jälkeen. Tuli käytyä vaan opistoaste vaikka lukiossa ka. oli yli 8.5 ja laaja matikka ja kemia kiinnosti ja pärjäsinkin vielä.
Olis varmaan tarvinnut porukoilta enemmän kannustusta...lisäksi seurustelin silloin yhden rentun kanssa.
Nyt työelämässä vaan harmittaa, kun jotkut esimiehetkin tuppaa olemaan " itseäni tyhmempiä" Vaikea selittää, mutta katkeruutta on. Palkka surkea, työt sentään mielenkiintoisia ja työkaverit kanssa!
Tuntuu vaan, että olis paljon enemmän annettavaa ja näytettävää.
Ikää jo 33 v ja lapsia ja asuntovelkaa, ettei opiskelu kauheesti innosta noin taloudellisesti. Lisäksi joutuis ehkä vaihtaa asuinpaikkakuntaa.
Kommentit (3)
Eipä kukaan mua kannustanut lukemaan pitemmälle(yo ja opistotason koulutus). Vanhemmillani ei varmaan ollut hajuakaan yliopistoista tms. kun eivät itsekään olleet kummoisia aikoinaan opiskelleet. Jotenkin tuo nuoruus meni muutenkin kaikenlaisten ongelmien kanssa painiessa ja murehtiessa (liittyivät lapsuudenperheeseeni)
Vai onko se jota haluaisit opiskella mahdollista em. opiskelumuodoin. Oikeesti, jos siltä tuntuu, että jäi vähän kesken, niin miksi et satsaisi ja yrittäisi laittaa opiskeluita eteenpäin?
ja yksi maisteritutkinto on jo, mutta aion lähteä opiskelemaan toista, kunhan kuopus on vähän isompi!
Koskaan ei ole liian myöhäistä.