Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tarvitsen kipeästi neuvoja. Minun pitäisi nyt pikaisesti miettiä elämäni tulevaa suuntaa.
11.02.2007 |
Ei helppo, ei.
Minulla on äskettäin todettu vakava krooninen sairaus. Se ei suoranaisesti tapa, mutta yleensä keskimäärin 5 vuoden sisällä heikentää toimintakykyä, 10 vuoden sisällä merkittävästi. Tosin joillakin sairaus etenee tätä nopeammin ja joillakin hitaampaa tahtia, että tuo on vain keskiarvo. Olen nyt kolmekymmentävuotias yhden lapsen äiti.
Mitä haluan tehdä näinä seuraavina vuosina, jotka ovat todennäköisyyksien valossa elämäni viimeiset toimintakykyiset vuodet? Siis toimintakyky ei mene täysin sen jälkeenkään, mutta rapautuu. En voi nytkään ihan hyvin.
Jatkanko työntekoa normaalisti, nyt kun voin vielä tienata, vai yritänkö siirtyä lyhennetylle työajalle (vakipaikka on)? Taloudellista huolta ei ole, lainoja tms. (ei tosin omaisuuttakaan)
Yritänkö ylipuhua miehen vielä toiseen lapseen? Se mahdollisuus menee takuuvarmasti ohitse myöhemmin, sairaus vielä nopeuttaa deadlinea entisestään.
Suhteemme on kuitenkin jo valmiiksi huono, ja olemme vakavasti miettineet eroamista. Toinen lapsi tuskin parantaa tilannetta. Toisaalta haluaisin vielä toisen lapsen noin yleensä, enkä haluaisi, että ainokaiseni jäisi yksin.
Vai keskittyisinkö vain nauttimaan elämästä ja kaikesta mukavasta, nyt kun vielä voin?
En toivoisi, että joudun tällaista miettimään ja vielä suht nopealla aikataululla. Arvatkaa ahdistaako.
Kommentit (10)
kannattaa siis tehdä tästä päivästä hyvä!
tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kyseessä epäilemäni sairaus, niin synnytyksen jälkeen kunto rapautuu entisestäänkin. Kerroit teillä parisuhteen olevan huonossa jamassa jo valmiiksi, niin asiaa ei auta huonokuntoinen äiti ja vastasyntynyt vauva.
Töitä kannattaa tehdä oman kunnon ja voinnin mukaan, älä vaan jää syrjään työelämästä. Liikunnallinen harrastus olisi tarpeen, samoin muu mielialaasi kohentava tekeminen. Nauti elämästäsi ja lapsestasi, pidä fyysisestä ja henkisestä kunnostasi hyvää huolta!
Lyhennä työpäivää ja käytä jäävä aika asioihin joita et ehkä tulevaisuudessa enää pysty tekemään.
hyvin yksilöllistä.
Joo, tauti puhkesi/ensioireet puhkesivat synnytyksen jälkeen. Infektiokierteet veivät pahempaan kuntoon. Toisaalta emme silloin tienneet taudista ja yritimme tehdä liikaa ja ilman muiden apuja. Nyt diagnoosin myötä on tullut henkinen helpotus, tavallaan, kun tiedän etten ole hullu/laiska.
t. ap
Ihminen saa olla itsekäskin, muista!
Jos itse olisin samassa tilanteessa... aivan varmasti lyhentäisin työaikaani. Tekisin asioita, joita tietäisin kaipaavani sitten kun en niitä enää ehkä voisi tehdä.
Tuota lapsen tekoa miettisin kyllä aivan tosissaan, varsinkin jos olette vaikeuksissa suhteenne kanssa! Terveenäkin lasten kasvattaminen ei ole mitään " lasten leikkiä" , vaan totista työtä, saati sitten sairaana.
Tsemppiä sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
munkaan mieestä toisen lapsen tekeminen tuohon tilanteeseen ei ole hyvä idea, etenkään kun liitto on huonolla tolalla, jos teillä olisi onnellinen avioliitto niin siinä tapauksessa voisi harkita. itse tykkään matkustella joten varmasti kävisin paikoissa joihin olen jo jonkin aikaa halunnut ja muutenkin yrittäisin nauttia elämästä.
vuonna -82 ja hän on edelleen nyt yli viisikymppisenä hyväkuntoinen, kävelee omin jaloin. Toki hän on väsyy ja on osittaisella työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta siis edelleen työelämässä. Hän on tehnyt vahingossa asioita oikein ihan alusta asti (silloin ei vielä kauheasti ollut tutkimustuloksia), eli heti kun liikuntakyky palasi, kävellyt joka ikinen päivä omaan tahtiinsa kuntolenkin ja syö monipuolisesti, varsinkin kalaa ja kasviksia ja mahdollisimman luonnonmukaista ravintoa, ei eineksiä jne....tällä haluan sanoa, että älä vaivu masennukseen. Keskity siihen mitä sinulla jo on, älä kurottele nyt mahdottomia, ettet todella joudu huonoon kuntoon esim. uuden raskauden ja synnytyksen tähden. Voimia ja jos mitenkään voit, yritä pysyä positiivisena. Tuttuni on ollut paljon tukihenkilönä juuri sairastuneille nuorille äideille, sillä hän on niin positiivinen esimerkki. Toivotaan, että sinusta tulisi samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on puoli vuotta sitten nivelet alkaneet turvota ja särkeä, ja reumakokeet näyttivät korkeita arvoja. Saattaa siis olla nivelreumasta kyse, mutta lääkäri sanoi olevan vielä muitakin vaihtoehtoja, kyseessä kuitenkin joku krooninen sairaus. Joskus on päiviä, ettei jaksa tehdä mitään joskus kaikki ihan ok.
Mitään diagnoosia ei vielä siis ole, ja kaikki vaihtoehdot pyörivät mielessä.
näön hetkittäinen samentuminen (meni tosin ohi), raajojen spastisuus (jähmeys, lihaskivut)...
t. ap
Alue: Aihe vapaa
Ja vielä jos eroatte miehen kanssa, jäisit kahden lapsen kanssa tukalaan tilanteeseen. Nauti tästäpäivästä murehtimatta huomista.