Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti onko moni lyönyt lastaan? Edes läppäissyt?
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pahoinpitelisin omaa lastani??
Saako miehenne lyödä, läpsiä tai tukistaa teitä jos ette tee niinkuin hän haluaa?
minä tänään.. ja nyt voisin kadota maan alle, on niin hirveeä olo! olen kaikkea väkivaltaa vastaa.. kyllä oon idiootti.. mutta mitta tuli sitten täyteen...
en ole siitä ylpeä, mutta tehosi.
Lelujen takavarikointi on ollut meidän perheessä paras rangaistus
Kumpaakin isompaa lasta läppäissyt/tukistanut. Olin masennuksen takia erittäin väsynyt ja lýhytpinnainen, joten hermot meni pienimmästäkin. Nyt ollut lääkitys jo monta vuotta ja jaksan hyvin. Silti nuo menneet harmittaa ja hävettää ihan hirveästi :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan miehen kanssa sovittu, ettei lapsia missään nimessä läpsäistä, tukisteta, anneta luunappia tms. Hyvin on onnistunut, vaikka olenkin tyyppi, jolta hermot menee aika helpolla. Miten voi lapsellekaan opettaa, että toisia ei saa lyödä, jos itse satuttaa lasta?
Lapsi on ollut todella omapäinen ja uhmakas siitä asti kun täytti 2 ja joskus vaan tuli väsyneenä mitta täyteen. Vaikka turha kai sitä on puolustella. Toivon että se olisi jäänyt tekemättä mutta toivottavasti se nyt ei lapseni elämää ole kuitenkaan pilannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vilkkaat pojat, nyt 4 ja 6. Molempia olen tukistanut ehkä 5 kertaa (korkeintaan). Tilanteet ovat aina olleet sellaisia, että varoituksia on annettu ja jäähyllä istutettu ja "kaikki keinot" olleet pelissä, mutta silti tilanne on riistäytynyt käsistä ja lopulta vasta tukistus on purrut.
En ole ylpeä käytöksestäni, mutta jotenkin lapset ovat hyväksyneet tämän nuo harvat kerrat. Olemme siis jälkeenpäin puhuneet tilanteet läpi ja olen pyytänyt anteeksi. Pojat ovat itse kuitenkin mielestäni olleet "sujut" asian kanssa, ymmärsivät kyllä itsekin, että menivät aivan liian pitkälle. Nyt on vähintään puoli vuotta edellisestä kerrasta ja toivon kyllä, ettei seuraavaa kertaa tule.
Ymmärrän, että nyt tuntuu tosi pahalta. Kannattaa miettiä valmiiksi, mitä tekis vastaavassa hermojenmenetystilanteessa, niin on sitten valmis malli mielessä, jos tulee uudestaan olo, että haluais läpsästä muksua. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole eikä ole miehenikään. Olisi aika "kehnoa" kasvatusta, jos omalla esimerkillään näytää, että lyöminen, läpsiminen, tukstelu jne. ok. En oikein ymmärrä. T. 3 villin poitsun äiti, PUHE on paras keino! Lapset 14, 9, 4 ja tämä oli rehellinen vastaus!
En ole teoistani ylpeä, mutta en viitsi niitä kieltääkään. Esikoistani olen menneinä vuosina läpsäissyt useastikin päiväuniyrityksillä. Lapsi oli väsynyt, mutta ei antanut unelle periksi. Usein jotenkin oudosti jopa rentoutui ja nukahti poskelle läppäyksen jälkeen. Nämä päiväunitilanteet olivat meidän koetuskivemme, sillä normaali rangaistus meillä oli sänkyyn laittaminen eikä se oikein toiminut päiväuniyrityksillä, joilla jo oltiin sängyssä. Onneksi tuo vaihe meni ohi, eikä ole esikoista tullut läpsittyä pariin vuoteen.
Kuopusta en muistaakseni ole läpsinyt, mutta tukistanut kyllä. Hän onkin meille iso ongelma, sillä hän ei ole asunut meillä aina ja aiemmissa paikoissa häntä on mitä ilmeisimmin rangaistu fyysisesti. Eikä hän ymmärrä ollenkaan, että nyt ei tehdäkään niin ja yrittää oikein yrittämästä päästyään päästä tilanteeseen, jossa häntä esim. lyötäisiin. Niin hullulta kuin se kuulostaakin. Kovasti yritämme yhdessä löytää tavan, jolla voisimme selvitä ilman tukistamisia ym. ja hyvin harvoin niitä on tullut käytettyäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kun se ei aina pure. Ja ainakin meillä nämä tilanteet ovat poikkeuksetta olleet sellaisia, että molemmat pojat ovat olleet siinä sähläämässä ja yllyttämässä toisiaan. Kaksi puupäätä yhdessä.
Sinulla on 5 vuotta ikäeroa lapsilla...kyllä siinä on vissi ero...
Meillä uhmis johon puhe ei todellakaan auta, ei kiinnipitäminen, ei jäähyt, ei palkinnot, ei uhkailu. En todellakaan kannata fyysistä rankaisemista ja tunnen todella huonoa omaatuntoa joka kerrasta, olen joka kerta pyytänyt lapselta anteeksi ja sanonut että äiti tekee väärin. Siis todellakaan tätä ei tapahdu päivittäin vaan harvoin.
Kertokaa kiltit, mitä keinoja tempperamenttisen 3v:n kanssa voi käyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä uhmis johon puhe ei todellakaan auta, ei kiinnipitäminen, ei jäähyt, ei palkinnot, ei uhkailu. En todellakaan kannata fyysistä rankaisemista ja tunnen todella huonoa omaatuntoa joka kerrasta, olen joka kerta pyytänyt lapselta anteeksi ja sanonut että äiti tekee väärin. Siis todellakaan tätä ei tapahdu päivittäin vaan harvoin.
Kertokaa kiltit, mitä keinoja tempperamenttisen 3v:n kanssa voi käyttää?
kertokaa mullekin mitä tehdä??
Esim. kun olemme ulkona tyttö ei suostu kävelemään kun haluaa syliin ja jämähtää paikalleen mököttämään. ei siinä muu auta kun hihasta taluttaa kotiin. ihmiset tuijottaa ja minä häpeän silmät päästäni. saako melkein 3-vuotiasta uhkailla? en siis tarkoita väkivallalla uhkailua vaan lempilelun pois ottamista tms.
kerran olen tukistanut yhtä lapsistani(4 lasta, vilkkaita, pienellä ikäerolla)
Itse olin sillon vakavasti sairas enkä ymmärtänyt mitä tein. Lääkärini mukaan sen hetkisellä lääkitykselläni on voinut olla osansa asiaan. Lääkitys vaihdettiin.
Nykyään olen terve tai no käyn verikok aina välillä, mutta muuten
.
En ole ylpeä itsestäni. Lapsi ei kuulemma muista tapahtunutta(oli sillon 6v)
saako melkein 3-vuotiasta uhkailla? en siis tarkoita väkivallalla uhkailua vaan lempilelun pois ottamista tms.
Pienenkin lapsen on hyvä oppia että teoilla on seuraukset. Jos teet näin niin tapahtuu noin.
kolmen lapsen vanhempana joilla kaikilla piiiitkät ikäerot! Ei kai ne hermot ainokaisten kanssa palakkaan. Mutta jos on kaksi tai useampi lapsi pienellä ikäerolla on meininki aivan toisenlaista. Sullahan on käytännössä kolme ainokaista!
Läpsäissyt sekä tukistanut. En silti ole huono äiti.