Pitääkö paikkaansa, että taidollisesti taitavalla lapsella olisi hankalampi uhma vai onko
tämä jatkuvasti vääntäminen kaikesta mahdollisesta enää normaalia? En meinaa jaksaa 5v lapsen kanssa enää! Uhma ei mene ohi, ei niin millään, oikea vastarannankiiski. Meillä 2 muutakin lasta ja heidän uhma ollut ihan "normaalia".
Neuvolassa ja perheneuvolassa pyörii aina tuo iänikuinen fraasi, et lahjakkaan lapsen uhma on usein kovempaa. Mitään apua en koe saavani neuvolasta. Milloin olisi syytä huolestua jatkuvasta vastaanharaamisesta?
Kommentit (55)
Meillä myös lahjakas ja uhmakas lapsi. :) Ja ilmeisesti toinen lapsi tulee olemaan samanlainen. :)
Ja lahjakkuuttakin on aika monenlaista.
Oikea jääräpää tuo lapsi kuten isänsäkin.
ota kovemmat keinot käyttöön. Eli lahjontaa ja kiristystä :) Kiltteydestä ja reippaudesta käsinkosketeltava palkinto. Ja kiukuttelusta ja ilkeistä teoista rangaistus, esim. lempilelu väliaikaisesti takavarikkoon tai lapsi itse jäähylle.
Jos sinulla on normaalia uhmakkaampi lapsi tarvitset todennäköisesti normaalia enemmän vaivannäköä opettaaksesi lapsellesi mikä on oikein ja mikä väärin ja millainen käytös on suotavaa.
En nyt puhu mistään pikku uhmasta.
ota kovemmat keinot käyttöön. Eli lahjontaa ja kiristystä :) Kiltteydestä ja reippaudesta käsinkosketeltava palkinto. Ja kiukuttelusta ja ilkeistä teoista rangaistus, esim. lempilelu väliaikaisesti takavarikkoon tai lapsi itse jäähylle.
Jos sinulla on normaalia uhmakkaampi lapsi tarvitset todennäköisesti normaalia enemmän vaivannäköä opettaaksesi lapsellesi mikä on oikein ja mikä väärin ja millainen käytös on suotavaa.
että et voi muuttaa lapsesi luonteenpiirteitä vähemmän räiskyviksi. Voit ainoastaan opastaa lastasi käsittelemään vahvoja tunteitaan oikein ja auttaa lasta pääseemään yli tilanteista joissa lapsen saama päähänpinttymä ja kiukuttelukohtaus meinaa jäädä päälle.
ensin valitat lasta vastaanhangoittelijaksi ja heti perään kehut superreippaaksi. Eikös ne kaksi asiaa ole aikalailla toistensa vastakohtia?
Tarkkaan ottaen missä asiassa sinulla ja lapsellasi on konflikteja?
t:7
Ihan oikeasti ollaan. Ja kaikki myös älyttömiä jääräpäitä, tapa vähän vaihtelee, mutta uhmaa riittää jokaisella.
Ja huonot uutiset: ei se miksikään ole muuttunut vieläkään, vaikka ikää tulee joka vuosi lisää. Minä ja kaksi sisarustani, mieheni ja kolme lastamme ollaan kaikki harvinaisen omapäisiä tapauksia. Onneksi osaamme näyttää tunteet hillityllä tavalla, mutta kyllä meillä kaikesta on vääntöä ihan aikuisenakin.
En nyt puhu mistään pikku uhmasta.
ota kovemmat keinot käyttöön. Eli lahjontaa ja kiristystä :) Kiltteydestä ja reippaudesta käsinkosketeltava palkinto. Ja kiukuttelusta ja ilkeistä teoista rangaistus, esim. lempilelu väliaikaisesti takavarikkoon tai lapsi itse jäähylle.
Jos sinulla on normaalia uhmakkaampi lapsi tarvitset todennäköisesti normaalia enemmän vaivannäköä opettaaksesi lapsellesi mikä on oikein ja mikä väärin ja millainen käytös on suotavaa.
jonkin diagnoosin? Sitäkö kysymyksesi tarkoittaa?
että millä tavoin lapsesi on tavallista uhmakkaampi? Oletko ihan varma, että sinä et vaan osaa käsitellä lastasi riittävän hyvin? Selitä vähän tarkemmin, miten uhma ilmenee.
Lapsessa on sisua ja tarmoa vaikka muille jakaa, mutta joka ikisessä asiassa tahtaa tehdä mielensä mukaan ja kun niin ei voi tehdä suutttuu välittömästi. Ei ole koskaan huolinut apua tai neuvoja, ei niin minkäänlaista. Jos joku koittaa häntä millään lailla rajoittaa, ohjata tekemään erilailla, kehoittaa tekemään jotakin tms, niin lapsen silmissä suorastaan välähtää ja kuohahtaa ja raivo iskee päälle heti. Vahvaluonteinen oman tiensä kulkia, jota ei todellakaan harhauteta tekemään mitään vasten tahtoaan tai nujerreta aktoriteetilla. Suurimman osan ajasta täysin yhteistyöhaluton kaveri. Ei koe minkäänlaista tarvetta miellyttää ketään. Häntä ei saa kehumalla tai houkuttelemalla tekemään mitään vasten tahtoaan, on järkähtämätön, ei tee minkäänlaisia kompromisseja minkään suhteen, ei auta kiristys tai lahjonta. Menee sisulla vaikka läpi harmaan kiven, jos jotain on päättänyt - on se kiellettyä tai ei.
Sama meno on jatkunut 1,5v iästä saakka eikä loppua näy.
viemään muita lapsia lähes 6-0, mutta tämä yksi ei taivu minun eikä kenekään muunkaan käsissä mihinkään.
Missä menee neron ja hullun raja? Näkyykö em piirteet jo lapsena?
Halveksit lasta joka tottelee eikä "uskalla tehdä mitään" ja saattaa jopa istua paikallaan tekemättä mitään koska ei huvita.
Ja sinä tunnut ihannoivan sellaista lasta joka tekee mitä huvittaa säännöista, kielloista ja vanhempien mielipiteestä huolimatta.
Sitä saat mitä tilaat. Vanha kansanviisaus pätee tässäkin.
Meilläkin perheessä hyvin voimakastahtoinen lapsi, jonka käsitteleminen vaatii psykologiaa. Huutoa kuuntelimme ensimmäiset vuoden uskomattomia aikoja. Ihan normihuuto pienestä asiasta oli ½-1 tuntia, isoja voitiin huutaa parikin tuntia. Lastamme ei voi tavallaan pakottaa lainkaan, koska on uskomattoman sitkeä. On osattava vetää oikeista naruista, varottava jos mahdollista jatkuvia ristiriitatilanteita ja jaksettava kuunnella huutoa itse hermostumatta. Nykyään lapsi on koulussa, pärjää erittäin hyvin, on erittäin omatoiminen ja innokas oppija ja ristiriitatilanteita tulee paljon harvemmin. Nyt kyllä pelkään jo tulevaa murrosikää, on todennäköisesti ihan kauhea.
Lapsessa on sisua ja tarmoa vaikka muille jakaa, mutta joka ikisessä asiassa tahtaa tehdä mielensä mukaan ja kun niin ei voi tehdä suutttuu välittömästi. Ei ole koskaan huolinut apua tai neuvoja, ei niin minkäänlaista. Jos joku koittaa häntä millään lailla rajoittaa, ohjata tekemään erilailla, kehoittaa tekemään jotakin tms, niin lapsen silmissä suorastaan välähtää ja kuohahtaa ja raivo iskee päälle heti. Vahvaluonteinen oman tiensä kulkia, jota ei todellakaan harhauteta tekemään mitään vasten tahtoaan tai nujerreta aktoriteetilla. Suurimman osan ajasta täysin yhteistyöhaluton kaveri. Ei koe minkäänlaista tarvetta miellyttää ketään. Häntä ei saa kehumalla tai houkuttelemalla tekemään mitään vasten tahtoaan, on järkähtämätön, ei tee minkäänlaisia kompromisseja minkään suhteen, ei auta kiristys tai lahjonta. Menee sisulla vaikka läpi harmaan kiven, jos jotain on päättänyt - on se kiellettyä tai ei.
Sama meno on jatkunut 1,5v iästä saakka eikä loppua näy.
Halveksit lasta joka tottelee eikä "uskalla tehdä mitään" ja saattaa jopa istua paikallaan tekemättä mitään koska ei huvita.
Ja sinä tunnut ihannoivan sellaista lasta joka tekee mitä huvittaa säännöista, kielloista ja vanhempien mielipiteestä huolimatta.
Sitä saat mitä tilaat. Vanha kansanviisaus pätee tässäkin.
koskaan ollut uhmaa, eikä lapsi muutenkaan ole koskaan kiukustunut tai hermostunut mistään, on jo koululainen, ei varmaan erityisen lahjakas mutta normaali. tunnen toisenkin erittäin rauhallisen, jolla ei lapsena uhmaa tai kiukkua ja on nyt aikuisena erittäin viisas, hänen tasolleen ei varmaan monikaan maailmassa yllä.
Jos lapsi on itsepäinen jukuripää, niin sitten hän on sitä, ja se
vanhemman on vain hyväksyttävä. Lapsi kasvattaa vanhempiaan
ihan yhtä lailla kuin vanhempi kasvattaa lastaan.
Meillä on juuri tuollainen ap:n kuvaama lapsi. Ei se ole enää mitään
"uhmaa", vaan lapsi vain on sellainen kuin on. Ei häntä voi väkisin
vääntää erilaiseksi.
Onnellista, että jollakin muullakin on ollut samanlaista... :)
Meillä ihan samanlaista, huuto alkoi siitä päivästä kun syntyi... Käsittämätön kaveri, vaikkakin toisinaan raivostuttava, niin toivon omalla tavallaan tuon jääräpäisyyden ja itsemääräämisen jatkuvan vielä murrosiässäkin... :)
(vaan enpä ole enää) :)