Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Pitääkö paikkaansa, että taidollisesti taitavalla lapsella olisi hankalampi uhma vai onko

Vierailija
20.03.2009 |

tämä jatkuvasti vääntäminen kaikesta mahdollisesta enää normaalia? En meinaa jaksaa 5v lapsen kanssa enää! Uhma ei mene ohi, ei niin millään, oikea vastarannankiiski. Meillä 2 muutakin lasta ja heidän uhma ollut ihan "normaalia".



Neuvolassa ja perheneuvolassa pyörii aina tuo iänikuinen fraasi, et lahjakkaan lapsen uhma on usein kovempaa. Mitään apua en koe saavani neuvolasta. Milloin olisi syytä huolestua jatkuvasta vastaanharaamisesta?

Kommentit (55)

Vierailija
21/55 |
20.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

En siis myöskään kannata "nujertamista".

Vierailija
22/55 |
20.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minua alkaa vähitelle huolettaa ja käy mielessä onko jokin sittenkin pielessä, kun lapsia on taidollisesti todella taitava ja monissa taidollisissa asioissa todella hyvä, mutta tunnepuolen säätely ja sosiaaliset taidot ovat lähes taaperoikäisen tasolla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/55 |
20.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

AP, sinun on saatava lapsesi kunnioittamaan rajoja ja kunnioittamaan vanhempiaan.



Mietipä mikä on tilanne 5 vuoden päästä jos et siihen mennessä ole saanut hänen käytökseensä tolkkua? 10-vuotiasta lasta on jo paljon vaikeampi opettaa kunnioittamaan rajoja/vanhempiaan jos hän ei niitä siihen mennessä ole oppinut kunnioittamaan.

Vierailija
24/55 |
20.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

pystyy juttelemaan mikä suututti, mutta ei hallitse sitä kiukun jarruttelua yhtään.



Kyllähän tajuan, että lapsi olisi saatava "aisoihin" sehän tässä huolettaakin. Ihan samoja ongelmia on ihan kaikkien aikuisten kanssa, ei ole pätkääkään "vieraskorea". Toisaalta lapsi on äärimmäisen suora ja reilu. Jos hän jotain lupaa, se pitää. Yleensä ei edes lupaa, vaan sanoee ettei sellaista saa luvata mitä ei pysty varmasti pitämään. Hänessä on paljon ihailtavia ja hienoja piirteitä, mutta tunnekuohujaan ei hallitse lainkaan ja tahto on voisiko sanoa liian kova?

Vierailija
25/55 |
20.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

se on luonteenpiirre tai lapsen temperamentti. Ei se mene ohi, voi ehkä iän myötä

lieventyä.

Itsellä 9-vuotias vastarannan kiiski, johon ei edes pienenä tehonneet

mitkään huijausyritykset tai lahjomiset, musta tuntui aina, että lapsi näkee mun

läpi, että nyt toi yrittää jotain:)

Se hyvä puoli on, ettei todella anna kenenkään hyppiä nenälleen, tietää oman arvonsa.

Vierailija
26/55 |
20.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

nimittäin Ben Furmanin Elina kesyttää tiikerin - Ratkaisutarinoita II.

Siinä selitetään vanhemmille, miksi joku lapsi on uhmakas

ja kiukkuaa, vaikka lapsi ei ole enää taapero ja tunnepuolen

säätelyn pitäisi jo toimia. Lisäksi kirjassa on erityisen hyvä tarina,

jota voi lukea lapsen kanssa.

Suosittelen tutustumaan! Meillä kirjasta oli ainakin apua.

Tv. 21

Minua alkaa vähitelle huolettaa ja käy mielessä onko jokin sittenkin pielessä, kun lapsia on taidollisesti todella taitava ja monissa taidollisissa asioissa todella hyvä, mutta tunnepuolen säätely ja sosiaaliset taidot ovat lähes taaperoikäisen tasolla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/55 |
20.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yleensä keskusteluissa syyksi raivoon nimeää:"Kun mua suututti niin paljon, kun en halunnut / halusin tehdä..."



Sen verran on sentään edistystä tullut, ettei huuda pyhän raivon vallassa itseään enää tajuttomaksi asti kuten 2-vuotiaana.

Vierailija
28/55 |
20.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

olisi jokin apu.

nimittäin Ben Furmanin Elina kesyttää tiikerin - Ratkaisutarinoita II.

Siinä selitetään vanhemmille, miksi joku lapsi on uhmakas

ja kiukkuaa, vaikka lapsi ei ole enää taapero ja tunnepuolen

säätelyn pitäisi jo toimia. Lisäksi kirjassa on erityisen hyvä tarina,

jota voi lukea lapsen kanssa.

Suosittelen tutustumaan! Meillä kirjasta oli ainakin apua.

Tv. 21

Minua alkaa vähitelle huolettaa ja käy mielessä onko jokin sittenkin pielessä, kun lapsia on taidollisesti todella taitava ja monissa taidollisissa asioissa todella hyvä, mutta tunnepuolen säätely ja sosiaaliset taidot ovat lähes taaperoikäisen tasolla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/55 |
20.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

minun mielestäni tärkeää on se, että lapsi ei saa kiukunpuuskansa aikanakaan tehdä mitään kiellettyä. Eli kiukku ei oikeuta rikkomaan tavaroita, vahingoittamaan toisia tai itseään yms. Mutta huutaa saa vaikka kurkkunsa kipeäksi. Meillä myös tempperamenttinen lapsi jolle oli vaikeaa oppia käsittelemään negatiivisia tunteita. Nyt tilanne on huomattavasti rauhoittunut :)



Sinun on ap nähtävä lapsesi mieleen. Hänelle se mielipaha/suuttumus/ärtymys on vaan fyysisesti ja henkisesti paljon raskaampi samasta asiasta kuin muille. Lasta pitää auttaa itseään huomaamaan että hänen on itse päästettävä irti tuosta tunteesta ja hän itse on vastuussa omasta tunteestaan. Se tunne ei ole äidin säädeltävissä. Holding oli ainakin meillä erittäin hyvä apukeino kun halutaan estää 5-vuotiasta tekemästä kiellettyjä asioita (huom! Tunteen tunteminen ei ole kielletty asia.) sekä arvon antaminen lapsen kokemalle tunteelle (sen sijaan että kehottaisi lasta olemaan itkemättä tai hiljaa, voi sanoa että sinua harmittaa nyt se ja se asia)



t:7

Vierailija
30/55 |
20.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

sanatonta viestintää. Ja tuntee lapsensa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/55 |
20.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuollaiset ihmset ovat pelottavia!



Minusta on parempi sanoa, että huomaa toista kiukuttavan todella paljon ja sitten keskustellaan asioista rauhallisemmissa merkeissä.



Mille sinusta tuntuisi, jos miehesi lässyttäisi, että tietää sun olevan tosi vihainen, koska et saanut vaaleanpunasia tiskihanskoja?

Vierailija
32/55 |
20.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

varsinainen ongelmasi on?



Siis vaikka lapsi olisi mitä mieltä asioista niin silti vanhempi on se joka määrää ja sanoo sen viimeisen sanan. Sinun on vain tehtävä se lapsellesi selväksi.



Vai tekeekö 5 vuotiaasi teillä oman tahtonsa mukaan? Ja sinä vastineeksi voivottelet asiaa netissä? Vai se lapsen tunteensa ilmaiseminenko sinua ärsyttää (siis se huutaminen)?



t:7

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/55 |
20.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jopa unissaa rähjää.



Kyllä koen ongelmana tuon vastaanhankaamisen.

Vierailija
34/55 |
20.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos miehesi sanallisesta viestinnästä ymmärtää että häntä harmittaa kun ei saanut vaaleanpunaisia tiskihanskojaan niin mitä pelottavaa siinä on? Kun suuri osa äideistä ei tunnu aidosti kuuntelevan lastaan vaan sanat ja eleet menevät täysin ohi silmien ja korvien. Äiti vaan ärisee "Ole nyt hiljaa!" ja yrittää jatkaa lehden lukemistaan. Se jos mikä on pelottavaa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/55 |
21.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kasvaa, sitä vähemmän. Lapsi saa minusta itse kertoa, mikä harmittaa, ei aikuinen voi sitä tietää. Ja vaikka aikuinen sanookin sen viimeisen sanan, niin itse ainakin sanon vasta kun on pakko. En alista lapsiani alistamisen vuoksi vaan silloin kun tilanne sen vaatii.

Olin ehkä 20

varsinainen ongelmasi on?

Siis vaikka lapsi olisi mitä mieltä asioista niin silti vanhempi on se joka määrää ja sanoo sen viimeisen sanan. Sinun on vain tehtävä se lapsellesi selväksi.

Vai tekeekö 5 vuotiaasi teillä oman tahtonsa mukaan? Ja sinä vastineeksi voivottelet asiaa netissä? Vai se lapsen tunteensa ilmaiseminenko sinua ärsyttää (siis se huutaminen)?

t:7

Vierailija
36/55 |
21.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Häntä käy sääliksi. Tunteeko hän itsensä jotenkin syrjityksi tai kaltoinkohdelluksi perheessänne? Mieti miten kohtelet häntä ja miten kohtelet muita perheenjäseniä. Miten puhut tästä yhdestä lapsestasi muille ihmisille ja miten puhut muista perheenjäsenistäsi muille.

Vierailija
37/55 |
21.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsi ei osaa sanoa mille tuntuu paitse nuo suututti niin kovasti koska en halunnut / halusin jotain.



Olen miettinyt paljon syitä lapseni käytökseen, johtuuuko ne minusta, käytöksestäni vai mistä. Mitään syytä en ole keksinyt.

Vierailija
38/55 |
21.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

tiesitkö 20, mitä termi "sanallinen viestintä" tarkoittaa? Voin selventää sinulle että se tarkoittaa puhumista. Siis sitä kun lapsi tuottaa sanoja ja lauseita suullaan siten että toinen ihminen voi ne korvillaan kuulla. Pointtini on nimenomaan siinä että todella moni äiti ei oikeasti kuuntele lastaan. (tarkoitan siis niitä joiden 5-v lapset osaavat puhua)

kasvaa, sitä vähemmän. Lapsi saa minusta itse kertoa, mikä harmittaa, ei aikuinen voi sitä tietää. Ja vaikka aikuinen sanookin sen viimeisen sanan, niin itse ainakin sanon vasta kun on pakko. En alista lapsiani alistamisen vuoksi vaan silloin kun tilanne sen vaatii.

Olin ehkä 20

varsinainen ongelmasi on?

Siis vaikka lapsi olisi mitä mieltä asioista niin silti vanhempi on se joka määrää ja sanoo sen viimeisen sanan. Sinun on vain tehtävä se lapsellesi selväksi.

Vai tekeekö 5 vuotiaasi teillä oman tahtonsa mukaan? Ja sinä vastineeksi voivottelet asiaa netissä? Vai se lapsen tunteensa ilmaiseminenko sinua ärsyttää (siis se huutaminen)?

t:7

Vierailija
39/55 |
21.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

asialle tehdä jotain. Varsinkin jos jatkunut pidempään. Jos perheen sisällä ei löydy ratkaisua, pitäisi ottaa yhteyttä vaikkapa perheneuvolaan. Ihmisen aikuisen tai lapsen on todella paha olla, jos hän on koko ajan raivoissaan.

20

Jopa unissaa rähjää.

Kyllä koen ongelmana tuon vastaanhankaamisen.

Vierailija
40/55 |
21.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta se on hienoa jos lapsi kertoo, mistä hän suuttunut. Kuinka pitkään yleensä neuvottelet kun teille tulee ristiriitatilanne? Kerrotko jonkun esimerkin, niin olisi helpompi kommentoida.

20

Lapsi ei osaa sanoa mille tuntuu paitse nuo suututti niin kovasti koska en halunnut / halusin jotain.

Olen miettinyt paljon syitä lapseni käytökseen, johtuuuko ne minusta, käytöksestäni vai mistä. Mitään syytä en ole keksinyt.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi yhdeksän kuusi