Kun menet vanhempiesi luokse, menetkö " työleiriin" vai " palvelutaloon?

Mutta ei minulle kukaan koskaan mitään hommia varaa valmiiksi. Autan tavallisissa askareissa, tiskailen, katan pöytää jne. mutta en tee ruokaa (äitini on parempi kokki) tms. Auttelen samalla tavalla kuin missä tahansa muuallakin ollessani kylässä.

En kumpaankaan mene. Äiti kyllä tykkää ja haluaa passatakin mutta tehdään myös hommia.

vaan muissakin kyläpaikoissa toimin kakkosen kirjoittamalla tavalla.

Mutta lapsuudenkodissani se ei siis riirä.

Ja kun äitini tulee tänne, niin edellen se olen minä joka kaiken teen. Hyvä kun mummi leikkii pojan kanssa, mutta sekin on valillä niin raskasta (1 kpl 5-v poikia, mummo 56-v). Minä voin käydä itsekseni kaupungilla, JOS olen tehnyt ruoat valmiiksi, kertonut, milloin syödään, keksinyt järkevää leikkimistä / ulkoilua... Siis sillä rajalla, että minun pitää syöttää nuo molemmat! Ulos meneminen on yksi show sekin. Ei riitä,e ttä 5-v hituroi ja keksii muuta, mutta kun mummi käy vessassa 6 krt, harjaa hampaansa, huomaa aamupalalta pöytään jääneenjukurtin, harjaa taas hampaansa, ja pähkii, että mitä pukisi, ja voi voi, kun taas tuli väärät vaatteet, ja voi voi kun täällä Lapissa (ollaan Oulussa!) on niiiiiin kylmä, ja voi voi sitä ja voi voi tätä. Siis jos on jotain ohjelmaa, johon pitäisi ehtiä noiden kahden kanssa tiettyyyn kellonaikaan, niin tiukkaa tekee. Käämit palaa...

Vierailija:

Mutta ei minulle kukaan koskaan mitään hommia varaa valmiiksi. Autan tavallisissa askareissa, tiskailen, katan pöytää jne. mutta en tee ruokaa (äitini on parempi kokki) tms. Auttelen samalla tavalla kuin missä tahansa muuallakin ollessani kylässä.

Ap, äitis käyttää sinua ihan törkeästi hyväksi. Onko hän vanha ja huonokuntoinen? Silloin tuon jotenkin ymmärtäisin... Mutta ei tosiaan ole sinun vastuullasi heillä siivota kun et kerta siellä sotke! Pitävät sinua ilmaisena siivoojana. Jos et voi siitä sanoa, niin et voi muuta kuin siivota tai sitten ole menemättä käymään. Kun kyselee kylään niin sano, että et jouda siellä siivoamaan kun on omakin kämppä siivottavana.

Äiti vetää hirveät kierrokset ja yritän auttaa mahdollisimman paljon (vaikka ottaakin päähän), mutta äiti ei voi rauhoittua ja asettua vaikka kaikki sanovat, että hän voisi ottaa ihan rennosti kun muut laittavat ruoan ja kattavat pöydän. Tätä se on kun vierailee lievästi henkisesti sairaan ihmisen luona. Äidin on pakko kontrolloida kaikkea ja puuttua ihan jokaiseen keskusteluun ja jokaisen kupin ja kulhon paikkaan. Kun ruoka on saatu pöytään ja syömme sitä, alkaa hän jo stressata sitä, kuka pöydän siivoaa ja pesee astiat. " Astiat voisi laittaa astianpesukoneeseen, mutta ehkä se on kätevintä pestä ne käsin, sillä se on paljon nopeampaa. Siten astiat on nopeammin puhtaina kaapissa. "



Voitte arvata, että emme usein vieraile tuolla, sillä vierailu on äärimmäisen rasittava meille kaikille.

Tällä ajalla haluaa välttämättä tiskata astiat ja pyyhkiä keittiön tasot. Vierailun jälkeen soittaa sitten siskolleni ja kertoo mitä on meillä tehnyt. Tosi pyyteetöntä auttamista.

äitini nauttii keitoksistani) ja äitini sitten hoitaa oikeastaan kaiken muun.



Sama tilanne kun äitini tulee meille. Hän tykkää siivoamisesta joten hän aina siivoaa meillä vessat jne perusteellisesti. Ja sitten nautitaan ruoistani ja viinistä. :) Jostakin tämmöinen työnjako vain on syntynyt jo vuosia sitten.

varsinkin jos on joulu tms. tulossa tai on parhaillaan...

Toki autan astioiden takaisinkorjauksessa syömisen jälkeen, mutta ei tulisi mieleenkään alkaa siivoamaan heidän sotkujaan, eivätkä he sitä odotakaan. Sitten kun he tulevat meille, niin minä puolestani vastaan kaikista järjestelyistä ja laitoista ja he ovat vain vieraina.

Ei ole palvelutaloa kuminkaan puolin.

perheeni kanssa. Ollaan viimeisen varmaan kolmen vuoden aikana käyty heillä kaksi kertaa kahvilla pikaisesti. He käyvät sitten meillä välillä katsomassa lapsia. Siinä se.

Käymme noin 2-3 krt vuodessa, eikä meitä varten ole koskaan siivottu edes nukkumapaikkoja tai ruokaa tarjolla. Ensimmäiseksi saa siivota (ja koko talon samalla), sitten mennä kauppaan ja tehdä nakkisoppaa koko porukalle jne. Pikkuveljeni käy tyttöystävänsä kanssa melkein joka viikonloppu, ja heitä otetaan vastaan aina kunniavieraina. Äiti jopa patistelee minua siivoamaan kun velikin on ihan tulossa käymään (syömään, saunaan ja pyytämään rahaa ja autoa lainaan).



Anoppilassa ei taas saa tehdä mitään ja silti anoppi valitaa kun on niin raskasta passata. Jos tarjoaa apuaan, anoppi äsähtää että eiköhän hän aina ole hoitanut talonsa vieraat kunnialla ilman mitään ulkopuolista apua.

Kun me käymme äitini luona, autamme häntä tarvittaessa. Mies säätelee elektroniikkaa tai muita sähkövempeleitä, kiristelee ruuveja tai korjaa vaikka ovikellon. Minä auttelen ruuan laittamisessa, kattamisessa ja astioiden poisviemisessä. Kuskaamme myös autotonta äitiäni milloin minnekin asioille tms.



Meillä käydessään äitini puolestaan auttelee meitä lasten- ja kodinhoidossa. Aika paljonkin, itseasiassa, erityisesti silloin kun on meillä hoitamassa lapsia meidän poissaollessamme. Silloin on usein hurissut niin pyykinpesukone, astianpesukone kuin imurikin. On aina yhtä ihana yllätys tulla puhtaaseen kotiin.



Autamme siis toinen toisiamme aika tasapuolisesti.

Lisäksi kolmessa lapsessamme riittää puuhaa, vaikka isovanhemmat auttavatkin.

kun päästään perille on ruoka odottamassa, sängyt valmiina jne ja sit kun äitini tulee meillä käymään käy kaupan kautta (vaikka itte olisin jo täyttäny jääkaapin) siivoo, pesee pyykkiä vaikka kuinka käskis olemaan hetken paikallaan.

emme ole tervetulleita perheemme kanssa, koska meillä on pieniä lapsia.

En vaadi heitä tekemään mitään meillä, ja minusta on siis ihan ok myös toisin päin.

kun vanhempani tulevat meille kylään, on todellakin turha odottaa mitään apua. Osakseni saan vain arvostelua, miten mikäkin asia on hoidettu.

Sama pätee toisinpäin eli silloin kun he käyvät meillä.