Kun menet vanhempiesi luokse, menetkö " työleiriin" vai " palvelutaloon?
Mielenkiinnosta tiedustelen asiaa...
Meillä nimittäin näin:
Kun menen vanhempieni luokse, äitini pitää täysin itsestään selvyytenä, että laitan ruokaa, siivoan ja teen kaikkea mahdollista hommaa heillä, jos vaikka olemme yhden yön vanhempieni luona.
Viimeksikin oli matot odottamassa puistelua ja lattiat imurointia ja luuttuamista. Siis äitini oli " varannut" sen työn minulle. (ei mitään juhlia varten siis, ihan normaali viikkosiivous)
Minua tämä itsestään selvänä pitäminen hieman ärsyttää kahdestakin syystä; minulla on oma koti, oma perhe ja omat sotkumme siivottavana ja omat ruokamme laitettavana, sekä miksi ihmeessä minun pitäisi siivota aikuisten vanhempieni sotkuja, vessat mukaanlukien? (jos meillä olisi muuten yhtä likaista, kun vanhemmillani, niin mies antaisi minulle varmasti kyytiä!)
Ja vanhempani ovat täysin terveitä ja työikäisiä ihmisiä, aivan kuten minäkin.
Kommentit (25)
Meillä se on kokoperheen kesken tapana että siellä missä ollaan, tehdään yhdessä hommat. Kenenkään ei tarvitse olla yksin emäntänä ja lapsetkin hoituvat niin että se hoitaa joka on vapaana. Äiti on hyysääjä tyyppiä mutta en halua/jaksaisi olla vaan palvelun alla.
Minun äitini osaa sanoa selvästi mitä voisi tehdä apuna, anoppilassa ollaan aina väärinpäin. Jos tarjoaa apuaan hän sanoo ettei tarvi, jos ei tarjota niin alkaa kova paasaus että voisi jotain tehdäkin...aina joutuu olemaan siellä varpaillaan että mitä se nyt oikeasti tarkoittaa suhteessa sanomisiin.
Kun äitini tulee meille, voi usein olla yötäkin, kun meillä on enemmän tilaa. Hänkään ei myös meillä siivoa, mutta saattaa kysäistä, että voiko tehdä esim. ruuanlaiton suhteen jotain (periaatteessa minä kokkaan, mutta meillä on kolme lasta, joista nuorin 1v ja 3kk, joten homma voi joskus keskeytyä). Lakanat kantaa mukanaan, ettei tule meille pyykkiä lisää..
Anopille, kun mennään (kauemmas ja pidemmäksi aikaa, niin olo muistuttaa työleiriä..) Siellä minä olen täysin vastuussa esim. ruuasta ja miehen kanssa käydään kauppareissut. Anoppi lämmittelee leivinuuniaan, ettei pääse kylmäksi.. (Itse ollessaan yksin laittaa ruuatkin siinä.) Viimeksi oli sentään älynnyt jotain ruokaa laittaa päivän matkustaneille! Perunaa ja nakkeja liemessä.. (Yritti visiin olla nakkikeitto.)
anoppilaan menemme kylään, kuten vieraammille ihmisille, istumme sohvalla keskustelemassa
Tarjoan apuani, mutta yleensä hän tekee sen mieluummin itse.
Jos olemme yökylässä, sovimme etukäteen, mitä ruokaa laitetaan. Käymme kaupassa matkan varrella ja äitini on käynyt usein myös kaupassa ennen tuloamme.
Siivoan (imuroin, pyyhin pölyjä, pesen vessan) yleensä, etenkin jos olemme olleet yötä. Tarjoan aina apuani siivoamiseen, hän ei itse enää niin hyvin siitä selviydy.
Mieheni äiti puolestaan laittaa pöydän koreaksi käydessämme. Tekee herkullista ruokaa, emmekä saa edes astioita koneeseen laittaa. Se tuntuu ylelliseltä ja arvostan, että joskus on tuollaisia hetkiä oman arjen vastapainoksi.
Sinulla, ap, on kurja tilenne. Sinuna en enää suostuisi siivoamaan toisten sotkuja. Tulisin kylään ja ehkä toteaisin, että teillähän onkin siivouspäivä, voimmekin tulla toiste :-P
Pidä puolesi!