Ystäväpiirissä kaksilapsisilla perheillä on selvästi enemmän ongelmia kuin yksilapsisilla :(

meillä kaksilapsisilla kun on työtä lapsissa kaksinkertaisesti.



ei se silti tarkoita, että elämä ois kauheeta shaittia, välillää väsyttää, mutta kyllä se siitä :)

Kun on yksi lapsi ja se kasvanut " parkuvaiheesta" yli, elämä helpottuu. Paitsi jos siihen hankkii toisen lapsen ja aloittaa rumban alusta.



En ole katkera mutta kuitenkin ;)

Aiemmin suunniteltii kahta lasta mutta oon alkanu peräytyä. Kavereiden perheissä uskottomuutta ja vaikka mitä pask*juttuja kun toka lapsi syntyi. Ihan todella mua pelottaa.

Tuplaten lapsia, tuplaten ongelmia... Meillekin on justiinsa syntymässä toinen ja taatusti teettää lisää ongelmia, mutta entä sitten? Lapset kasvavat ja ongelmat muuttavat muotoaan. Ajattele niin, että muutaman vuoden päästä saa esim. nukkua, sitten ratkotaan päivisin niitä ongelmia.

niin elämä on rankkaa, ei voi mitään. Mutta kun vauva-ajasta pääset ja lapset on molemmat leikki-ikäisiä, väitämpä että kaksilapsisilla on helpompaa elämää kuin yksilapsisilla. Ei tarvi olla lapsen leikkikaverina jatkuvasti kun sisko/veli hoitaa sen puolen. Eikä tarvi olla jatkuvasti viemässä ainokaistaan muiden kotiin leikkimään toisten lasten kanssa.

jos suhteeseen tulee esim uskottomuutta siksi että saadaan lapsia, niin siinä suhteessa on kyllä paljon vialla jo alusta lähtien..



meillä on ollut paljon rankkoja hetkiä sen jälkeen kun tuli toinen lapsi, jolla on ollut sairauksia, mutta loppujen lopuksi se on vahvistanut meitä ja ollaan tosi rakastuneita, nyt uudestaan.

kun se perheen ainokainen näyttää oikeat värinsä. Yli-kriittisiä, hemmoteltuja ja nyrpeitä ovat minun tapaamani ainokaiset, eivätkä usko puhetta kun heitä kieltää napsimasta keksejä muiden, paremmin kasvatettujen lasten edestä. Miksi? Siksi, että vanhemmat joustavat melkein aina sen ainokaisensa kanssa, melkein _joka_asiassa. Ainokainen saa aina tahtonsa läpi, eikä siksi ymmärrä käyttäytyä kunnolla (eri lailla kuin tavallisesti) vieraiden seurassa...



Tämän saman ilmiön huomaa myös ystäväpiirissä jos lapsilla on 5,6,7 vuotta ikäeroa...



Olen aina toivonut kolmea lasta, kolme meillä on, eikä yksikään minään " vahinkona" tai yllätyksenä...sisaruskatraassa olo kasvattaa myös lasta.

edes harkita toista lasta. Kahden lapsen kanssa pari eka vuotta on sen verran rankkaa että ero tulee jos ei oo luja suhde valmiiksi.



Jos suhde on vankalla pohjalla, niistä parista vuodesta selviää ja sitten jo onkin helppoa. (helppoa ja helppoa...)

ainakin sujuu mahtavasti nyt 2 lapsen kanssa, vaikk enemmän työtä tietty onkin ;) mutta 2 viihtyy esim. lattialla paljon paremmin kuin 1 aikanaan kun nyt on se isoveikka siinä seurattavana ;D joten ei ihan tuplaten kuitenkaan hommaa :) paitsi vielä pukeminen, huh huh

ja todellakin esim. sairaudet ovat kolminkertainen ongelma. Eka ei sairastanut pienenä juuri lainkaan ja toinen vähän enemmän, mutta tää kolmas on 8kk ikään mennessä syönyt kolme antibioottikuuria.... on ollut korvatulehdusta ja keuhkoputkentulehdusta ja taas pikkuinen aivan räkäinen eli huomenna lääkäriin. Että näin näitä ongelmia on, mutta toisaalta kuinka paljon on nämä pienet meille antaneet sisältöä elämään!!

Eihän elämää ole tarkoitettukaan helpoksi.

mutta parisuhteessa ei olekaan ehkä ollut todellista keskustelua ja kohtaamista aikoihin. Ei se lapsi sitä voi paikata.

niistä selvittiin ja kolmannen kanssa ei ongelmia tullut lainkaan parisuhteeseen. Oltiin varmaan jo opittu jotain kahdesta aiemmasta :)

Puolisot eivät keskustele aiemmista ongelmista, vaan taas uuden lapsen syntyessä kaikki vedetään " nyt ei tarvitse kohdata näitä asioita" tai " nyt ei tarvitse harrastaa seksiä" tai " nyt ei tarvitse viettää kahdenkeskistä iltaa" -selityslinjalle sillä perusteella, että MEILLÄ ON TÄMÄ PIENI LAPSI NYT.



Seuraus: puolisot etääntyvät ja liitto tuhoutuu.



Eli lapset toimivat tehokkaina tekosyinä sille, ettei PARIsuhdetta " tarvitse" hoitaa.

Ongelmat kasautuvat ja naps.

eipä ihme jos aikuisella miehellä alkaa keittää

t. katkera mies

ota vastuu teoistasi (eli teit lapsia) ja hyväksy se, että tottakai lapset kiinnostavat äitiä enemmän kuin puoliso! niinhän sen kuuluukin mennä, millainen äiti sitten olisi jos hän laittaisi puolisonsa tarpeet ennen lapsia???



se on voi voi jos ei seksi äidille maistu kun on pieniä lapsia. siinä auttaa jos mies on täysillä mukana lastenhoidossa ja kodinhoidossa. parin vuoden päästä helpottaa.

Ovat aina joutuneet taistelemaan vanhempien huomiosta ja ottamaan ensimmäisenä, etteivät vain jää ilman!

...mutta katkeralle miehelle vinkiksi...



Ei se välttämättä ole niin, että mies ei kiinnosta ja lapsi saa siksi kaiken huomion... Omalta osaltani ainakin tuon ainokaisen ollessa vauva tilanne oli se, että kun lapsen tarpeet oli tyydytetty olin niin poikki, että en enää mitään jaksanut :(. Onneksi oma mieheni ymmärsi asian ja jaksoi minunkin puolestani yrittää järjestää meille omaa aikaa ja kiskoa minua mukaan. Itseltäni oli siinä suhteessa paukut jo ihan loppu...

t. Neljän äiti

Tätä viestiä on tullut myös päiväkodista ja koulusta paljon.

Vierailija:

kun se perheen ainokainen näyttää oikeat värinsä. Yli-kriittisiä, hemmoteltuja ja nyrpeitä ovat minun tapaamani ainokaiset, eivätkä usko puhetta kun heitä kieltää napsimasta keksejä muiden, paremmin kasvatettujen lasten edestä. Miksi? Siksi, että vanhemmat joustavat melkein aina sen ainokaisensa kanssa, melkein _joka_asiassa. Ainokainen saa aina tahtonsa läpi, eikä siksi ymmärrä käyttäytyä kunnolla (eri lailla kuin tavallisesti) vieraiden seurassa...

Tämän saman ilmiön huomaa myös ystäväpiirissä jos lapsilla on 5,6,7 vuotta ikäeroa...

Olen aina toivonut kolmea lasta, kolme meillä on, eikä yksikään minään " vahinkona" tai yllätyksenä...sisaruskatraassa olo kasvattaa myös lasta.

ja ihan kohtuullisen onnellinen parisuhdekin. Asenteesta ja arvoista nuo asiat ovat kiinni, ja sitoutumisesta. Tottakai lapsista on vaivaa, mutta on niistä niin paljon muutakin, iloa ja onnea. Mutta kaksi lasta voi olla sellainen kriisivaihe. Neljännen tullessa jo varautuu siihen, että tulee olemaan raskasta, se ei enää yllätä. Toisen lapsen saavat varmaan jo luulevat tietävänsä, mitä on vanhemmuus, eivätkä tajua, että kun lapsia on enemmän kuin yksi, homma toimii vähän eri lailla.