MUISTAKAA ETTÄ ELÄMÄN EI OLE TARKOITUS OLLA HAUSKAA!

mutta aloituksesi tyyli vaikuttaa vähän naivin ylimieliseltä ja typerältä. Ikäänkuin olisit keksinyt jotain ihan uutta ta ja mullistavaa jonka nyt haluaisit suuressa viisaudessasi tuoda julki meille maan matosillekin. Ehkä oletkin keksinyt, mutta valitse ensi kerralla vähän vähemmän julistava ilmaisutapa jos haluat herättää ajatuksia ja saada aikaan keskustelua.



Anteeksi jos itse kirjoitin epäkohteliaasti.

No esim. nautittais siitä? Toi on uskovaisten hapatusta että elämän pitää olla hammasten kiristelyä ja surkeaa ja hirmu opettavaista, että sitten saa ison bonuspalkinnon kuoleman jälkeen. Näin ateistin mielestä siinä menee hyvä elämä hukkaan. Tai jotain josta olisi voinut tulla hyvä elämä. Ja tietenkään ei saa elää itsekkäästi ja muiden kustannuksella, mutta en kyllä käsitä mitä itseisarvoa on sillä että on kurjaa. Toki elämässä tulee aina kupruja ja ne on kestettävä ja ne ovat oikeasti opettavaisia. Mutta kyllä minusta hyvään elämään saa pyrkiä ja on ihmisiä jotka oikeasti nauttivat elämästä.

ja mahdollisimman helppoa! Tänään olen käynyt shoppailemassa (vaatteita ja sisustusjuttuja) ja käytiin miehen kanssa syömässä ihanassa ravintolassa. Äsken katsottin leffa. Kohta kömmitään makkariin ja harrastetaan hurjaa seksiä...aamulla nukutaan pitkään. Lapset on nääs mummilassa.



Me pidetään usein hauskaa, nautitaan hyvästä ruuasta, viinistä, nauretaan ja hupsutellaan, rakastellaan paljon...nautitaan tästä ihanasta elämästä!

ja itse määrittelen sen tarkoituksen.

En usko että ap tarkoitti että elämän pitäisi olla pelkästään kurjaa, mitä siitä oppisi, vaan että vastoinkäymisetkin kuuluvat elämään, ja kasvattavat ja vahvistavat, ei me olla valmiita kun tullaan "aikuisen" ikään, vaan opitaan (toivottavasti) koko ajan lisää. Kasvatetaanhan lapsiakin kohtaamaan ja kestämään pettymyksiä, jollei satu olemaan curling-vanhempi.

En usko että ap tarkoitti, että elämän olisi oltava pelkkaa kurjuutta, mitä siitäkään sitten oppisi, vaan, että elämään kuuluu myös vastoinkäymiset, ja pettymykset. Ei me olla valmiitä kun tullaan "aikuisen" ikään, vaan koko ajan opitaan uutta, toivottavasti. Eihän järkevä aikuinenkaan lakaise kaikkia vastoinkäymisiä lapsensa tieltä, vaan opettaa hyväksymaan pettymyksetkin.

Tyhmä aloitus!

Positiivinen elämänasenne se pelastaa. Kieltäydyn vaipumasta synkkään harmauteen.

Ja kun se ei sitä ole, niin masennutaan kun "elämä valuu hukkaan tässä kurjuudessa". Ei se niin mee ja jos niin ajattelee niin masentuukin koska joutuu niin kauas totuudesta.

kuuluu olla ei-kivaa? Noin masentumista ajatellen. Koska kyllä minua ainakin enemmän motivoi ja saa jaksamaan toive tulevasta kivasta kuin ajatus että tätä tää nyt sitten on ja tätä kuuluu olla. Siis silloin kun on mieli jostain syystä matalalla.

kun sä kuolet ei ole mitään merkitystä sillä oletko oppinut jotain, oletko kärsinyt ja katkeroitunut vai oletko pitänyt hauskaa.



Mä ainakin elän niin että mun on hyvä olla.

Itse olen kokenut lapsettomuuden, keskenmenon, läheisten kuolemat lyhyessa ajassa, oman terveyden menettämisen, masennuksen, vaikeat synnytykset, sain lapsen jolla todettiin kehityshäiriö jne... Kuitenkin koen että olisin voinut noiltakin kivuilta välttyä, kasvaa kyllä siltikin. Hauskaa täytyy elämässä olla että jaksaa elää raskasta elämää. Nyt nauran asioille, joille en nauranut ennen. Nauru on terapeuttista ja suosittelen sitä kaikille. Jaksaa olla erityislapsen äitinä, kantaa omia sairauksiaan sekä yrittää olla ihminen..

kunnes jonain päivänä heräät kuolleena ;-P