Onko kukaan käynyt perheneuvolassa?

Perheneuvolan työntekijät ovat ammattilaisia, jotka eivät hätkähdä puolituttuudesta, vaan osaavat kyllä hoitaa työnsä. Ovat myös vaitiolovelvollisia, joten kylillä puhumisen pelko on turha. Kynnys on tarkoitettu matalaksi, siksi perheneuvolapalveluja on jossakin muodossa saatavilla lähes joka paikkakunnalla, eivätkä palvelut ole maksullisia. Ota ihmeessä yhteyttä; itsehän sitten näet, onko työskentelystä hyötyä, sitä on mahdotonta kenenkään ennustaa etukäteen, ja kokemuksiakin on varmaan monenlaisia! Rohkeasti vaan yhteyttä :)

Eikä nolottanut yhtään, vaikka asumme tosi pienellä paikkakunnalla. Olen puhunut lapseni ongelmista muutenkin avoimesti ja huomannut esim. perhekerhon keskusteluissa, että en ole ainoa asiakas.

Helpottavalta tuntui jo ekan kerran puhelimessa kertoa psykologille, millaisia ongelmia meillä on. Puhuin varmaan 20 minuuttia, vaikka oli kyse vain ajanvarauksesta.



Myöhemmin, kun ollaan tavattu työntekijöiden kanssa vaikka kaupassa, olen huomannut, että he eivät osoita tuntevansa, jos itse en ensin tervehdi.

Minä olen tätä samaa virttä hokenut kaikille tutuille, jotta kellään ei olisi ennakkoluuloja kyseistä asiaa kohtaan! Ihan kuin omille kavereille olisi jutellut, samanlaista helppoa kanssakäymistä oli kahden perheneuvolan työntekijän kanssa.



Minä olen siellä siis käynyt. Onneksi näin! Me ei todellakaan olla mikään syrjäytynyt ongelmaperhe.

siellä ei ollut yhtään akuutista tilaa, mutt a ohjasivat akuuttihoitoon muualle. Kannattaa ottaa yhteyttä ja unohtaa turhat pelot. ja ylpeys. Apu on tärkeämpää ja on hienoa, että olet tajunnut tarvitsevasi apua.

Nyt sinun on vain vaadittava sitä apua - ja oltava myös päättäväinen ja hiukan kärsivällinen. Valitettavasti avuntarvitsijoita on paljon ja voi joutua ottamaan yhteyttä moneenkin paikkaan ennen kuin apua saa. Mutta etsintä kannatta.

mutta jos keskusteluapua/tukea tarvitset sitä sain enemmän neuvolapsykologin kautta. Kolmannen lapsen syntymän jälkeen jatkoin lasten ja kodin hoitamista samaan malliin kuin aiemmin. Väsymyksen huomasin vasta siinä vaiheessa kun yliväsyneenä olin unohtanut tutit hellalle kiehumaan ja yöllä mies vessaan mennessään huomasi savun asunnossa. Säikähdyksellä selvittiin mutta se herätti minut tajuamaan että olin avun tarpeessa. Neuvolan kautta pääsin vielä tosi nopeasti psykologille koska heillä oli akuuttiaikoja sitä varten että kartoittivat uusien asiakkaiden tarpeet ja kiireellisyyden.



Siellä keskustellessani vasta tajusin mitä kaikkea vaadin itseltäni ( esim imurointi 3xvko) Nykyään 5v tapahtuneen jälkeen saatan katsoa liikaakin sormien välistä mutta nuo keskustelut auttoivat tosi paljon.



Suosittelen!!