Oletko oman miehesi mielestä maailman kaunein ja haluttavin nainen?

tulisi mieleenikään uskoa mitään sellaista. Uskon kuitenkin mieheni minua rakastavan, vaikka muodot ovat muuttuneet melkoisesti ensitapaamisesta, ja ettei minun tarvitse ' ansaita' miehen rakkautta olemalla aina se haluttavin. Todellinen rakkaus on mielestäni jotain ihan muuta. Eli tavallaan ymmärrän miestäsi, miehelläsi on oikeus ajatella, että haluat juuri hänet, etkä maailman komeinta miestä.

Mutta rakkain hänelle olen.=)

Niin sen pitääkin olla, jos haluaa että liitto kestää. Molempien pitää ihailla toisiaan.

sellaista elämä on.

Joskus kun laittaudutaan niin toki voidaan ihastella toisiamme ja tottakai saatu palaute lämmittää.

hänellä silmät päässä. Ja vaikka ihan nätti olenkin, niin onhan noita huippumalleja ja klassisia kaunottaria pilvin pimein, jotka ovat paljon kauniimpia. Ei miehenikään Brat Pittiä ulkonäöllisesti voita voi rehellisiä ollaan.



Sen uskon, kun mieheni kutsuu minua kauniiksi. Sen siis nielen ihan suoraan ja sanatarkasti. Mutta jos hän kutsuisi minua maailman kauneimmaksi, voisin hyväksyä sen ainoastaan metaforaisessa merkityksessä; siis viitaten siihen, että olen hänelle kaikkein ihanin ja rakkain ja sitä kautta myös kaunein. Haluttavin saatan hänelle ollakin, sillä olen paitsi fyysisesti hänen makuunsa, myös kaikista rakkain hänelle ja miehelleni (vastoin kuin protyyppisesti miehille) tunnepuoli on tosi tärkeä seksissä. Seksimme on muutenkin loistavaa.

" maailman kaunein" tarkoittaa hänen silmissään, ei yleisesti.



Itsekin pidän miestäni komeana. En keksi ketään, joka olisi komeampi ja haluttavampi.

On hänkin mielestäni tavallaan maailman komein, mutta tavallaan ei ;)



Selkeää eikö?



En usko, että olen ihan oikeasti hänen mielestään maailman kaunein, mutta varmasti rakkain ja siinä mielessä kaunein. Kyllä minustakin jotkut miehet ovat ehkä miestäni komeampia, mutta en halua oikeasti koskettaa ja rakastaa heitä. Eiköhän miehenikin jotenkin siihen suuntaan ajattele.

Olen ollut avioliitossa yli kymmenen vuotta reilusti, ja täytyyhän jokaisen tajuta, että tulee kriisejä, erilleen kasvamista, toisen uudelleen löytämistä ja tasaista arkea, jonka rinnalla joku muu voisi tuntua jännemmältä. ja rakkaus on sitä, että pysytään sen oman kanssa.

molemmat ovat toisilleen ne kaikista kaikkeimmat ja maailman parhaat. Muut ovat muita.

Nättejä, kauniita, komeita, hauskoja vaikka millaisia ihmisiä on toki olemassa, mutta he eivät kuulu mitään siihen kahden ihmisen yhteyteen, joka avioliitto on.

aikoja, ja aikoja, jolloin ihastuu johonkin toiseen, ja silloin pitää olla jalat maassa, ja muistaa, mitä on todellinen rakkaus.



Ei ihme, että avioeroja on noin paljon, jos teillä on noin epärealistinen käsitys rakkaudesta.

Mutta normaalitilanne ei kai voi olla kaiken aikaa se, että on ihastunut johonkin muuhun, vai? Vaikka pitkässä suhteessa voi tulla monenlaisia vaikeita asioita vastaan. Minulla ei ole epärealistinen käsitys avioliitosta, ei todellakaan. Olemme olleet naimisissa 15 vuotta, eläneet hyvin haasteellisia aikoja, käyneet avioliittoleireillä, saaneet yhdessä useamman tenavan.... täällä on niin helppo heiteillä toisilla kaikenlaista.

Millainen suhde teillä on? Olisi kiva tietää, koska viestistäsi päätellen kaikin puolin olet mahdollisimman erilainen ihminen kuin minä. Niin millainen sitten on ihminen, joka kirjoittaa noin ja on kuvailemasi kaltaisessa suhteessa?