Millainen äiti luopuu lastensa huoltajuudesta?

Kolmesta suuresta syystä:



1. hän on mies ja poikani tarvitsee vielä miehen mallia



2. hänellä olisi varaa jäädä asumaan nykyiseen taloomme, minulla ei. Lapsella säilyisi kaverit ja koulu.



3. minä todennäiköisesti joudun viettämään vuosia ulkomailla.

Syyt olisivat ne, että isällä olisi varaa jäädä tulevaan valmistuvaan asuntoomme, minulla ei olisi varaa, eikä myöskään halua jäädä. Lapsilla olisi siinä lähellä liuta rakkaita ihmisiä, isä ja tien toisella puolella läheiset isovanhemmat.

Miehen työ olisi myös sellainen, jota olisi helpompi järjestellä lasten menojen ja sairasteluiden yms. mukaan.

Eli ei tuossa mun mielestä edes tarvitse sen kummempaa " tilannetta" . Se vaan tuntuu olevan mammoille kunnia-asia pitää lapset itsellään, vaikka se tarkoittaisi lasten kannalta suuria muutoksia huonompaan. Meillä isä on ihan tasavertainen vanhempi, varsinkin mitä isommiksi pojat kasvaa hänen merkityksensä kasvaa myös. Ja uskon, että me pystyisimme pitämään eron jälkeen varsin asialliset ja ystävälliset välit, joten aivan varmasti tulisin olemaan lasteni elämässä keskiverto erovanhempaa enemmän läsnä.

Vierailija:

Mikä olisi sinulle se tilanne, että voisit luopua lapsesi huoltajuudesta?

Tuttuni teki sen , enkä voi häntä ymmärtää.

Tässä tuttavani tapauksessa on äidin muutto toiselle paikkakunnalle miehen perässä...

hänen miehensä vaan otti heidän kaksi yhteistä lastaan, äidiltä mitään kysymättä. mies kasvatti lapset oman äitinsä kanssa, en ole kehdannut kysyä ystävältäni että miksi ei ikinä yrittänyt tehdä asialle mitään. hän vain hyväksyi asian.

Hän voisi aivan hyvin olla kirjoilla myös isällään. Virallista huoltajuutta en tietenkään " antaisi" pois, vaan meillä olisi yhteishuolto.

ja siinä vaiheessa on parempi luopua lapsista kuin yrittää sinnitellä ja päätyä epätoivoisiin tekoihin, näistähän meillä riittää esimerkkejä

Eiköhän huoltajuudesta luopuminen ole niin suuri asia, että sen syyt ovat henkilölle itselleenkin todella painavia.

lasten on parempi jonkun toisen huollossa. (syitähän tähän voi olla monia)

sellainen äiti joka ajattelee lasten parasta eikä yritä sitkeästi pitää lapsia itsellään vain siksi että ei itse voi myöntää olevansa ei-pätevä huoltaja tms.. tällaisista tilanteistakin löytyy niitä jotka oikeasti ajattelee lasten parasta ja siksi antaa lapset toisen huoltoon tai sitten niitä jotka kalastavat vain omaa onneaan, ajattelee omaa napaansa ja alkaa taas elämään kadotettua nuoruuttaan (tai muuta vastaavaa).

Ja tämä tarina on tosi.



T: lapsen uusi äiti

Ja minulle tuo tarkoittaa mt-ongelmien äkkinäistä pahenemista.

Hän on erittäin hyvä äiti, jolla on kotona vielä neljä lasta lisää. Tämän toiseksi vanhimman pojan kanssa vaan meni sukset niin pahasti ristiin, että hän ei vuosienkaan yritysten ja ammattiavun jälkeen voinut jäädä asumaan kotiin, vaan muutti isälleen. Ja koska ystäväni ja hänen ex-miehensä välit ovat niin huonot että yhteishuoltajuus ei tule kysymykseenkään, hän luopui pojan huoltajuudesta ja antoi lapsen isälleen. Lapsi pärjää siellä paremmin, äidin ikävä on kova ja loputon, mutta tämä vaihtoehto ilmiselvästi oli lapsen parhaaksi. Sitähän se hyvä äitiys on: toimimista lapsen parhaaksi myös silloin, kun se tuntuu äidistä tosi pahalta.

Minun aloitteestani ja halustani, en pystynyt siinä vaiheessa kunnolla pojasta huolehtimaan, hän sai parempaa hoitoa isänsä luona.

Annoin hänen muuttaa mutta ne koskaan antanut isälle yksinhuoltajuutta. Meillä on yhteishuoltajuus.

Ap:n kyssäriin sanoisin sen verran, että tuskin kukaan luopuu huoltajuudesta vaikka lapset muuttavatkin toisen vanhemman luokse. Monesti murrosiän kynnyksellä olevat lapset haluavat muuttaa toisen vanhemman luokse, ihan kokeillakseen onko siellä auvoisempaa kuin toisella.

lapsen paras on jäädä sen vanhemman luo, jolla enemmän rahaa???