Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
olen miettinyt, että olenko kykenemätön rakastamaan?
17.03.2009 |
tai onko mulla vaan huono luotto mieheeni. Olemme olleet jonkun aikaa naimisissa ja mua jotenkin edelleen epäilyttää laskea elämääni hänen varaansa. Esim: mieheni on mahdollisesti saamassa monen vuoden ulkomaankomennuksen, jonne pitäisi lähteä ensi keväänä. Mä valmistun niihin aikoihin yliopistosta ja toisaalta tietenkin haluaisin lähteä mieheni matkaan. Hänen palkka riittäisi minun elämiseen myös. Minua epäilyttää se, että mitä jos lähden enkä ala kehittämään omaa uraani, ja mies jättää mut enkä sitten saa mitään töitä?
Toinen esimerkki: olemme puhuneet lasten hankinnasta ja olen miettinyt, että jos mulle käy niinkuin monelle täällä, eli mies on lähtenyt vetämään ja äiti jää yksin lasten kanssa ihan tyhjän päälle. Sanoin kerran miehelle, että jos hän niin tekisi, pitäisin huolen ettei hän näe lapsiaan enää koskaan. Tiedän, että se on kauheasti sanottu ja ymmärrän myös sen, että lapsella on oikeus isäänsä, mutta mielestäni mies toimisi niin raukkamaisesti, että haluaisin kostaa hänelle. Eli jos mä oisin ollut kotona ja varsinkin siellä ulkomailla, enkä olisi saanut omaa uraani alulle ja joutuisin sitten elämään toimeentulotuella yh:na.
Kommentoikaa, mikä mun ongelma on? Saatte haukkuakin kylmäksi ja laskelmoivaksi akaksi, olen sitä. Haluaisin vaan siitä eroon.
Kommentit (12)
mielestäni kyllä silleen perustasolla luotan mieheeni. Sitä en ole oikeastaan pohtinut, että luotanko muihin ihmisiin... Pitäisi varmaan pohtia=) Olen myös miettinyt sitäkin, että onko mieheen kohdistuva luottamuspula enemmänkin heijastuma siitä, että olen epävarma siitä haluanko edes luottaa häneen (aka tuliko mentyä naimisiin väärän ihmisen kanssa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toka: Mies alusta asti vastuuseen lapsestaan. Mies kiintyy niin lapseensa ja eronkin tullessa haluaa tehdä osansa, eikä vain tyytyä elarien maksajan rooliin. Teillä tulee olla oikeus irtisanoa suhteenne, mutta suhdetta lapseen ei ole oikeutta irtisanoa. Lapsia tulee useimmiten yksi kerrallaan ja aina voi tehdä tilannearviota, että kannattaako suhteeseen saada lisää lapsia.
Minä olen hoitanut lapsia kotona 7 vuotta. Meillä on yhteiset rahat. Mies tosin maksaa minulle tasinkoa menetetyistä eläkkeistä kotivuosiltani. Luotan mieheeni. Haluan pitää puoleni talousasioissa ja hoitaa lapset kotona. Urani kärsii, mutta kaikkea en voi saada. Miehen ura kukoistaa, mutta hän haluaisi olla enemmän lasten kanssa eli hänkään ei saa kaikkea.
Toka: Mies alusta asti vastuuseen lapsestaan. Mies kiintyy niin lapseensa ja eronkin tullessa haluaa tehdä osansa, eikä vain tyytyä elarien maksajan rooliin. Teillä tulee olla oikeus irtisanoa suhteenne, mutta suhdetta lapseen ei ole oikeutta irtisanoa. Lapsia tulee useimmiten yksi kerrallaan ja aina voi tehdä tilannearviota, että kannattaako suhteeseen saada lisää lapsia.
Minä olen hoitanut lapsia kotona 7 vuotta. Meillä on yhteiset rahat. Mies tosin maksaa minulle tasinkoa menetetyistä eläkkeistä kotivuosiltani. Luotan mieheeni. Haluan pitää puoleni talousasioissa ja hoitaa lapset kotona. Urani kärsii, mutta kaikkea en voi saada. Miehen ura kukoistaa, mutta hän haluaisi olla enemmän lasten kanssa eli hänkään ei saa kaikkea.
Jää itse Suomeen kehittämään uraasi. Ehkä myöhemmin hoksaat mikä on sulle tärkeetä ja oletko miehellesi oikea puoliso. Ongelmanne on että ette sovi toisillenne.
ja luot sen urasi siellä. Vai haluatko olla miehesi kanssa? vai haluatko vaan lapsia joilla voit uhkailla miestäsi??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sovimme erittäin hyvin ja rakastan miestäni todella paljon. Mä en vaan luota siihen, että hän olisi kanssani hautaan saakka.
Jää itse Suomeen kehittämään uraasi. Ehkä myöhemmin hoksaat mikä on sulle tärkeetä ja oletko miehellesi oikea puoliso. Ongelmanne on että ette sovi toisillenne.
Tarkoitin sitä, että mua epäilyttää että jos lasken elämäni mieheni varaan ja hän sitten pettääkin lupauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuntuu samalta, mutta mulla onkin aiempia kokemuksia epäluotettavasta miehestä ja pettämisestä. Todella vaikeaa nyt luottaa toiseen vaikka kaikki on hyvin. Ja olen yleensä ottaenkin ollut aina sellainen etten luota ihmisiin, pistän (suurimmaksi osaksi) lapsuuden piikkiin; en ole luottanut täysillä vanhempiini.
Toisaalta, jos ei luota ja elä täysillä, ei voi saada "kaikkea", eikä koskaan tietenkään tiedä mistään suhteesta kuinka käy, jos ei petosta niin sitten sairaus, onnettomuus tms.... ei voi varoa kaikkea. Mitä vaan voi elämässä tapahtua. Parempi yrittää elää täysillä ja nauttia silloin kun on sen aika, kuin että koko ajan varoo ja elämä on tasaista (tylsää)...
että olet huolissasi omasta urastasi! juuri nuo valmistumisen jälkeiset vuodet on merkityksellisiä. voistko suorittaa ulkomailla lisätutkinnon, tehdä osa-aikatöitä omalla alallasi tms?
Terve itsekkyys on vain hyvästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
monien naisten elämä menee lopulta todella pieleen, koska laskevat elämänsä täysin miehen varaan. Ei se ole luottamuskysymys vaan itsenäisyyskysymys. Ja ne samat ongelmat on edessä myös nuorena leskeksi jääneillä kotiäideillä kuin jätetyillä.Kaikkea ei voi ennakoida, mutta vähän kannattaa aina ennakoida!
Taidan puhua miehelle tunteistani...
Alue: Aihe vapaa
Mutta kohdistuuko se vain tähän mieheen vai ylipäätään muihin ihmisiin? Jos eka vaihtoehto, ehkä vaistoat jo nyt, ettei mieheesi kannatakaan luottaa isoissa asioissa. Siinä tilanteessa kannattaisi harkita toista miestä... Jos taas olet yleisesti noin epäluottavainen, kannattaa miettiä mistä se johtuu ja voitko tehdä asialle jotakin. Perheenperustaminen, avioliitto tms kuitenkin vaatii luottamusta toiseen. Sen ei tarvitse olla sokeaa luottamista, vaan ihan sellaista perusturvallisuutta luottamuksesi ansaitsevan ihmisen kanssa.