Miten pääsit synnytyspelon yli?

synnytyksestä. olin aina pelännyt aika paljonkin synnytystä ja sitten olinkin raskaana. puolessa väliä raskautta etsin netistä kaiken mahdollisen tiedon ja kuvia synnytyksestä. tieto helpotti tuskaa tosi paljon. synnärille tutustuminen vei loputkin pelot.

ja loppu raskaudesta sen vauvan vaan halus jo ulos, keinolla millä hyvänsä.

Näin kävi minulle. Positiivinen raskaustesti sai minut pakokauhun valtaan. Sitten alkoi pahoinvointi eikä synnyttäminen todellakaan käynyt mielessäni, keskiraskaus oli ihanaa aikaa kun vauva liikkuin jne. Loppuraskaudesta sitten jo odotti malttamattomana, että vauva syntyisi. Ja kun synnyttämisen aika tuli, sitä vain joutui heittäytymään oman kroppansa vietäväksi. Synnytys oli positiivinen kokemus ja meninkin sitten kahden vuoden päästä uudelleen.

Tsemppiä Sinulle!

Mitä enemmän sain faktatietoa synnytyksestä ja etenkin mitä enemmän kuulin vammoista, joita synnytyksessä tulee, sitä pahemmaksi pelko kävi.



Minulle sektio on ollut oikea vaihtoehto kaikkien kolmen lapseni kohdalla. Enempää ei tulekaan enää.

Ja vielä kahdesti! Ensimmäinen pelotti ihan hirveästi, mutta ajattelin vain että pakko se on tehdä. Kukaan kun ei mahaan ole jäänyt. ;) Ensimmäinen synnytys oli tosi kamala, muttei kuitenkaan niin kamala mitä olin pelännyt. Kivut olivat hirveät, mutta puudutus auttoi aina väli ajoin. Lisäksi koko touhu kesti 24h, joka siis selittää sen miksi minulla oli tämä kammo uudestaankin. Toisella karralla päädyin vain ajattelemaan, ettei se voi ainakaan olla kamalampaa kuin ensimmäinen kerta, eikä kyllä ollutkaan. Synnytys kesti vain 4h!



Lohdutukseksi voin vielä kertoa, että tiedän monia äitejä jotka eiväöt ole edes kipuja juuri tunteneet ja selvinneet koko homman ilman puudutuksia! :) Ei se siis välttämättäniin kamalaa ole!

keskusteltiin katilon kanssa ja kerroin synntyspelosta...







sain toivoa mita kivunlievityksia halusin,ja se etta heilla

luki papereissa etta minulla oli synnytys pelkoa,auttoi

heidan suhntaumisessa minuun.



sain kaikki mahdolliset lievitykset,onneksi epiduralikin ehdittiin

antaa. suosittelen valilihan puuduttamista!



ei kannata uskoa kauhutarinoita(ks.alhaalla yksi esimerkki),toki joillain tulee ongelmia,mutta valta osa synnyksista sujuu hyvin...



(Sektiopäätöksellä.



Mitä enemmän sain faktatietoa synnytyksestä ja etenkin mitä enemmän kuulin vammoista, joita synnytyksessä tulee, sitä pahemmaksi pelko kävi.)

ettei kannata uskoa faktoja mitä kuulee... Ei sitten. Koskeeko tämä vain alatiesynnytykseen littyviä kauhukokemuksia, vai eikö myöskään kannata uskoa sektioon liittyviä kauhukokemuksia?

Toka synnytys oli järkyttävä, ja mulle tuli paniikki kun huomasin olevani uudestaan raskaana. Mutta synnytys oli kaikista helpoin ja lyhyin, ja nyt on ihana puolivuotias pallero kotona.

Eikös sektio ole leikkauksena, operaationa siis, aina riskimpi kuin normaali alatiesynnytys? Minusta on erikoista että niin moni pelosta kärsivä sitten valitsee tavallaan riskimmän tavan...Toki alateitsekin voi ilmetä ongelmia, mutta kai suurin osa synnytyksistä on kuitenkin ihan normaaleja ja kaikki menee hyvin. Jokainen tietysti saa valita, eikä siinä mitään.



Naisen kroppa on melkoinen systeemi, kun ajatellaan mitä kaikkea siellä tapahtuu raskauden ja synnytyksen aikana. Voisiko sitä pelkoa lieventää ajatuksella että naisen vartalo on luotu tähän hommaan?

ensimmäinen täysin väärä mielikuva, joka minulla oli, oli että synnytyksessä maataan n. 10 tuntia jalat levällään sängyssä (tai Bib bear -vuoristomajan lattialla kuten Kauniissa ja rohkeissa ; ) ) ja ponnistetaan koko se aika vauvaa ulos, hikihatussa ja kovalla kivulla. Luulin, että se synnytyskipu on nimenomaan sitä, kun alapää repeää. Ja nämä siis olivat niitä VÄÄRIÄ luuloja! Helpotti jo se tieto, että niiden tuntien aikana voi käydä suihkussa, kylvyssä, kävellä, kiikkua, kokeilla erilaisia pehmeitä kivunlievitysmenetelmiä kuten lämpöpussia selässä yms. Vertaisin sitä kipua johonkin jomotukseen, päänsärkyyn, selkäsärkyyn tms. joka kestää hetken ja on sen jälkeen useita minuutteja poissa, ja se tuntuu alavatsan ja -selän alueella. Ja jos kipu alkaa tuntua liian kovalta tai väsyttävältä, voi ottaa epiduraalin, eikä sen laittaminen satu lainkaan. Itse ponnistusvaihe kestää muutamista minuuteista noin tuntiin. Ponnistaminen helpottaa sitä paineen tunnetta, jonka laskeutuva vauva aiheuttaa, ja joka ponnistuksella tietää, että kohta koko homma on ohi ja vauva sylissä. Jos pelkäät kovasti repeämistä, voit jo etukäteen pyytää episiotomian, ennen sen laittamista puudutetaan eikä se tunnu ollenkaan. Ihan kuin tehtäisiin vaikka joku pieni luomenpoisto puudutuksessa. Ja käsittääkseni ne repeämätkään eivät ole niin kivuliaita tai suuria kuin tuon sanan repeämä perusteella voisi kuvitella.



Hankkimalla tietoa voit olla aktiivinen synnytyksessä ja kokea hallitsevasi tilannetta. Tapahtumia ei voi suunnitella etukäteen, mutta tiedon avulla voit yhdessä kätilön kanssa tehdä kussakin tilanteessa sopivia päätöksiä.



Itse tykkäsin myös kuunnella Synnytä rentoutuneena -CD:tä.



Hyvää synnytystä! Omani oli ehdottomasti elämäni paras kokemus tähän asti : )

Olet varmasti mukava ihminen. Kiitos!

etten kuulosta yltiöpositiiviselta... oma synnytykseni kesti 22 tuntia, enkä väitä etteikö se olisi ollut kivuliasta, mutta kivut olivat kestettävissä, ja n. 15 tunnin jälkeen otin epiduraalin, joka auttoi jaksamaan lopun avautumisvaiheen ja ponnistusvaiheen.



Ja raskausaika kyllä auttaa myös sopeutumaan ajatukseen synnytyksestä - loppuajasta kun sitä vauvaa ei enää malttaisi odottaa : )



Kannattaa pelkoon kuitenkin hakea apua, ettei se pilaa raskausaikaasi ja synnytystäsi, onneksi sitä on nykyisin paljon saatavilla.



t. 11

ennen sektiopäätöstä ja kummeksutti, kuinka aina vertailu tehtiin sektion ja alatiesynnytyksen välillä. Suunniteltu sektio on aivan satavarmasti riskeiltään pienempi kuin hätäsektio.



Mutta pelosta noin yleensä, pelkohan ei ole rationaalista, ja jos synnytyspelko on hysteerisen kova kuten minulla, mikä tahansa pelottaa vähemmän.



Vertauksena, joku pelkää hämähäkkejä, kärsii irrationaalisesta kauhusta. EI auta, että joku kertoo, että nälkäisen leijonan kohtaamisessa on paljon enemmän riskejä kuin lukin kohtaamisessa...

kiitos kiitoksestasi : ) t.11