onko lapsen eduksi jäädä kotiin 4 vuotiaana, kahden vuoden hoidossaolon jälkeen?
eli meillä olisi mahdollisuus antaa lapsen olla kotona isänsä kanssa pisempäänkin kuin koko kesä, mitä aluksi suunnittelimme.(lomautus..) hakemukset pitäisi täyttää ja tiedän että lapsi varmasti päiväkotiin sopeutuu, on ollut kaksi vuotta perhepv.hoitajalla ja kerhossa vuoden verran. jotenkin vaan kammottaa se päiväkotiajatus, en ymmärrä miksi (ja en ole mikään päivähoidon vastustaja!) tuumasin vaan että kokeeko lapsi sen turhauttavaksi olla kotona, kun on kaksi vuotta saanut temmeltää samanikäisten kavereiden kanssa ja nyt se rajoittuisi vain päiväkerhoon..? mielipiteitä kiitos..
Kommentit (15)
Tosin puolipäiväisesti ainakin aluksi. On kyllä jo melkein 5v., kun jään pois töistä. Meillä ei ole ympäristössä yhtään ainoaa lasta ja on tosi yksinäinen, jos ei ole hoitoa. Uskon, että puolipäivähoito riittää kuitenkin. On rauhallinen ja osaa olla itsekseenkin + mä odotan innolla, että saan vihdoin viettää lapsen kanssa enemmän aikaa. Hoitoon pieni joutui 10kk:n iässä ja harmittaa vieläkin, että aika on mennyt...
4-vuotias kaipaa seuraa ja äidin tai isän on vaikea täyttää sitä tyhjiötä tuon ikäisen kanssa.
Nyt edessä piiiitkä kesä ja sit puolipäiväeskari. Takuulla riittää! Vältä ihmeessä päiväkotia, siellä oppii ihan liiaksi huutamaan, kiroilemaan ja taistelemaan paikastaan.
käy kerhoissa. Hyvin viihtyy. Ei halua päiväkotiin.
Itse päätöksenne teette, mutta lapsen ja isän suhteelle voisi olla todella antoisaa jos he saisivat olla yhdessä kotosalla. Miten miehesi suhtautuu asiaan?
Vältä ihmeessä päiväkotia, siellä oppii ihan liiaksi huutamaan, kiroilemaan ja taistelemaan paikastaan.
taistelemaan omasta paikastaan, tämä on nyky-yhteiskunnassa ainoastaan hyve! Sellaiseksi on meno mennyt, eikä kukaan tule pitämään toisten puolta jos ei itse osaa/ymmärrä. Jos näin on nyt, mitä sitten kun lapsesi on 30v?
Meillä 4-vuotiaalla ihan selvästi hellyyskausi meneillään ja nauttii, kun saa olla vaan vanhemman/vanhempien kanssa. Käy kerhossa 2krt/vko ja usein haluaa jättää väliin toisen kerran nyt..
Vanhassa paikassa jos jatkaisi niin pari päivää viikossa oisin ehdottanut.
Toisaalta taas, jos lapsi jossain vaiheessa kuitenkin sinnee uuteen paikkaan joutuu täyspäiväsestikin, niin vois olla ihan kiva ja hyvä päästä sinnekin pari kertaa viikossa tutustumaan valmiiksi ja paikka tulis varattua samalla..
Joka päivä musta ainakin olis ihan hölmöä!
Vähintään 3 krt/vko kerho, jos ei ole pihassa tai lähellä kavereita. Osa-aikainen hoito olisi ehkä hyvä vaihtoehto.
lapsen kanssa kotiin. olisi kyllä oiva tilaisuus heillekin tuota kokeilla, koska lapsen ollessa vauva, mies ei viikkoa pidempää isyyslomaa saanut pidettyä ja kiireinen oli muutenkin. mietin vaan että hoituuko miehen puolelta tarpeeksi virikkeitä ja kotityöt :) ap
ja kantaa en nyt ala ottamaan tuohon opettaako päiväkoti huutamaan, tiettyä puolustautumiskykyä pitääkin olla :)! asiassa mietityttää myös mahdollinen muutto vuoden päästä, eli päiväkodissa tuskin ehtisi kaveruussuhteita solmia koulun varalle. lapseni kävisi 2xviikossa kerhossa ja lisäksi hänellä on 2x viikossa fysioterapia ja 1xvk toimintaterapia hemiplegian vuoksi. leikkikavereita ei ole muita kuin serkku joka on vuoden nuorempi, mutta emme hirveän usein näe aikataulujen sovittamisen vaikeuden vuoksi.. ap
Silloin et voi toimia väärin lastasi kohtaan.
silloin kannattaisi mennä osa-aikaiseksi. Onhan tuossa viikolle ohjelmaa, mutta tosiaan mukavampi olisi tutustua päiväkotiin ja kavereihin pikku hiljaa. Mutta jos ei ikinä mene tuohon päiväkotiin täyspäiväiseksi - ehkä kerho riittäisi? Itse tiedätte lapsenne aktiivisuustason. Jos kovasti kaipaa kaveria iltaisinkin tai haluaa kovasti kavereita kylään, sitten hakisin osa-aikaiseen hoitoon vaikka 3 pv /vko. Siinä ehtii isä ja lapsikin kuitenkin olla aika paljon yhdessä kotosalla.
pois hoidosta..ja onko sitten vaikeata aloittaa uudestaan. ehkäpä 2-3pv viikossa olisi oikea ratkaisu. ja kamalaa jos lapsi kaipailisikin kavereitaan jne.. vaikea asia.
mitä mieltä hän on kun sai olla kotona siihen asti kun meni ensimmäiselle luokalle.
Vastasi heti, että paremmin ei voisi asiat ihmisellä olla. Juteltiin pitkään asiasta ja tiedän meidän tehneen oikean ratkaisun. Toinenkin lapsi on kotona kunnes eka luokka alkaa. Molemmat ovat olleet kerhossa, muttei muuten hoidossa.
Ystäväni, jolla on todella pitkä kokemus lastenhoidosta ja joka opiskelee nyt sosionomiksi, jutteli viime viikolla kanssani päivähoito vs. kotihoito. Hänen mielestään mikään seikka ei tue monivuotiseen kokemukseen pohjaten päivähoitoa.
Heillä oli juuri luentoja aiheesta ja mikään seikka ei kuulemma tue sitä, että etenkään alle kolmevuotias laitettaisiin hoitoon. Nyt rajataan ulkopuolelle äiti, jolla on jonkinlaisia ongelmia (päihde, mielenterveys tms.), jolloin lapsen _saattaa olla_ parempi olla hoidossa.
Mikään ei kulemma korvaa vanhempia (äitiä).
Samaa mieltä ovat olleet päiväkodeissa (joissa hän on työskennellyt) lastentarhanopettajat ja lastenhoitajat. Usein eivät mielellään ääneen -etenkään vanhemmille- sano sitä, vanhemmat mieltäisivät sen helposti syyllistämiseksi.
Häe kertoi kuinka päiväkodeissa saa hoitajilla niskakarvat pystyyn ne vanhemmat, jotka tuovat pieniä lapsia väittäen lasten tarvitsevan virikkeitä. Tiettyyn ikään asti leikitään rinnakkaisleikkejä, jonka jälkeen leikit muuttuvat vuorovaikutusleikeiksi. _Sen ikäinen lapsi, joka leikkii rinnakkaisleikkiä, ei tarvitse leikkikaveria_
Juteltiin näistä asiaoista viime kerrallakin (kuten niin monta kertaa aiemminkin) pari tuntia. Tai oikeastaaan hän pitää mulle luennon ja minä kyselen jotain välissä.
pitäisi viedä muiden hoidettavaksi, jos ei ole pakko? Tänään just sitä ihmettelin, kun eräs äiti haki 3-vuotiasta hoidosta uuden vauvan kanssa. Lapset on pieniä niin pienen ajan, eikä ne ihan oikeasti tarvi pk-hoitoa. Päiväkotihan on kai tarkoitettu hoidoksi silloin, kun muuta ei ole ja vanhemmat ovat työelämässä.
naapurustosta löytyy leikkikavereita kyllä, pä'ivisinkin. Pelkästään positiivista ollut siis meidän lapselle tuo että jäi tasan kaksi vuotta sitten, juuri ennen 4-vuotissynttäreitään päivähoidosta kotiin.