Kiitos av:n olen miettynyt syvästi jotain asioita.

Olen ollut ärtyinen äiti lapsille, jatkuvasti väsynyt ja kyllästynytkin ainaiseen ruikutukseen. Täällä on lueskellut viestejä, joissa lukee "miksi hankkia lapsia jos niitä ei jaksa" tai "sitä se arki on". Olen siis syvällisemmin ajatellut lapsiani, elämää yleensä ja yllätys, yllätys, olen löytänyt paremman tasapainon elämäämme. Olen siis iloinen lapsista joka päivä, vaikka väsyttääkin. Yritän kasvattaa lyhyttä pinnaa, vaikka ipanat jankuttaa ja kiukuttelee. Koetan nauttia lasten kanssa olosta, enkä mieti koko aikaa mitä kotihommia on tekemättä. Otan ilon irti asioista, jotka ovat tuntuneet pakkopullalta. Ajattelen, että tätä on mahdollisuus tehdä, kun en ole töissä. Tällaiseen ei olisi mahdollisuutta, jos sairastuisin. Katson myös lapsiani ja ajattelen vanhempia, jotka ovat menettäneet lapsensa syystä tai toisesta. Kuinka onnekas vielä tällä hetkellä olen, kun lapsi kiukuttelee lattialla maaten. Että se on siinä.



Jaksamista kaikille elämään, oli sitten tössä tai kotona, terve tai sairas. Kevättä rintaan!