kyllä kotiäitiys on työ.

t. kahta työtä tekevä (työpäivä + siihen päälle ne kotityöt), ex-kotiäiti

Ei ravintolakokkikaan ole töissä kun laittaa kotona ruokaa tai siivoja saa palkkaa kun siivoaa omia nurkkiaan.



Koettakaa nyt tajuta, että päiväkodin "tädit" noudattavat työaikaa, hoitavat HUOMATTAVASTI usemman lapsen kerralla kuin yhden-kahden lapsen kotiäidit (jotka uupuvat tästäkin ja laittavat taaperon vauvan alta virikehoitoon). Päiväkodin työntekijä ei voi rötväillä yöpaidassa, vaan hän herää aamulla tiettyyn aikaan, työpaikalla pitää olla valmiina työhön tiettynä aikana, ja illalla odottaa mahdolliset omat lapset ja oma koti kotitöineen sekä iltarutiineineen. Päiväkodin täti ei voi ottaa paria lasta mukaan ja lähteä vaikka kahville kaverin luo tai surffata netissä pitkin päivää.

herään joka aamu kello kuus alan laittaa aamupalaa ja vaatteita lapsille valmiiks. laitan koululaiset kouluun ja pakkaan pienemmät ulkoilemaan.

tämän jälkeen tullaan sisälle ja alan valmistaa ruokaa ja samalla tietty huollan näitä lapsia, vaipanvaihtoo nenän niistoo ja mitä nyt milloinkin. kun on syöty menee osa päikkäreille ja alkaa siivous. tiskikone ja pesukone päälle, imurointia, pölyjen pyyhkimistä jne. ja sitten jo siirrytäänkin välipalan laittoon sekä koululaisille, että pienemmille. ja taas mennään ulos. seuraavaksi sisälle tekemään päivällistä jota sitten syödäänkin koko perhe. nyt kun mieskin on jo kotiutunut, niin voin jos jaksan vielä mennä vaikka shoppailemaan tai kavereille tms.



ketuttaa et panostani ei arvosteta enhän tee edes oikeaa työtä.

Minulle riittää aivan täysin, että mieheni arvostaa sitä kaikkea mitä kotona teen, vaikka en tätä varsinaiseksi työksi luokittelekaan. Itse koen, että tämä kotiäitiaika (olen siis hoitovapaalla nyt) on ihana paussi työelämässä. Jakso, jonka aikana voin keskittyä täysin omaan perheeseeni ja olla lasteni kanssa kotona.

raskasta ja työlästä, mutta ei se ole työpaikka tai ammatti. Mä olin kotona työttömänä, kun meille tuli koiranpentu ja se oli rankkaa: lattioita piti pestä koko ajan, viedä pentua ulos neljännestä kerroksesta ilman hissiä tunnin välein, estää sitä järsimästä huonekaluja jne. Mutta eipä tullut mieleenkään sanoa koiramhoitoa työkseni ja vaatia että yhteiskunta arvostaisi sitä.



Ja olen ollut myös lasteni kanssa kotona yhteensä 5 vuotta. Oli kovaa ja raskasta ja turhauttavaakin, mutta se oli oma valintani ja tein sen omien lasteni parhaaksi.

Mutta joo lastentarhanopettajat ja lastenhoitajat yms. kyllä tekevät työtä. He saavat siitä palkkaa, että hoitavat toisten lapsia, joka tuo ihan eri näkökulman ja vastuun ko. tehtävään. Ja heillä on koulutus tehtävään.



Omien lasten hoitaminen ja heidän kanssaan oleminen ei minusta ole työtä, vaan kyllä se kuuluu vaan asiaan kun on ne lapset maailmaan hankkinut. En minä ainakaan koe että olen töissä, kun olen omien lasteni kanssa. Totta on, että ei kotiäitinä olo aina ole niin ruusuista, mutta elämä ei kuulukaan olla aina pelkkää hymyä. Ja tosiasia on, että kotihoidontuki saisi olla paljon isompi, jotta useammalla olisi mahdollisuus hoitaa lapsensa ainakin 2 vuotiaaksi kotona tai mikä parempaa 3 vuotiaaksi. Pienten lasten paikka on kotona, mutta tosiasia on, että kaikki eivät siihen pysty jo ihan taloudellisista syistäkään, kuten en itsekään (töihin on palattava kun kuopus täyttää 2 vuotta(:

on ihan eri asia hoitaa lapsia kotona ympäri vuorokauden, kuin se et kämppä on päivän tyhjillään..

kun lapset on hoidossa ja aikuiset töissä, niin kotona täytyy tehdä huomattavasti vähemmän hommia. siivousta on vähemmän, ruoanlaittoa on vähemmän, lastenkasvatusta on vähemmän jne.

en väitä et kotiäitiys ois jotenkin raskasta työtä, mut eihän kaikki työt olekkaan!

Muutama viikko oli joku ketju, jossa taas väitettiin, että kotiäitiys ei ole työtä. Heitin sinne tämän saman jutun: mitä ne pk:n tädit sitten tekee? Eikö lapsista huolehtiminen, hoivaaminen ja kasvattaminen enää olekaan työtä? Vai onko se sitä vasta sitten, kun teet sen vieraille lapsille? Aika nurinkurista...

Niinhän ne tekee, lastentarhantädit. Lähtevät parin lapsen kanssa kyläilemään tai hampurilaiselle tai shoppailemaan silloin, kun siltä tuntuu, surffailevat netissä pitkin päivää ja laittavat lapsille dvd:n pyörimään, ottavat päivätirsoja, jos vähän ramasee ja niin edelleen. Nämä kaikki on mahdollisia kotiäideille, vaikkei kaikki niin tietenkään toimi.



Ja kyllä, pitkän linjan kotiäitinä olen sitä mieltä, että kotiäitiys ei ole työtä, jos sitä vertaa vaikka pph:n tai lastentarhanopettajien työhön. On todellakin eri asia hoitaa vieraiden lapsia kuin omia.

Kotona lasten hoitaminen on ihana etuoikeus. Se on parasta elämää, olla kotona ja vapaalla rakkaittensa kanssa. Okei, puoliso käy töissä, mutta onhan hänelläkin vapaita.



Omasta kodista ja perheestä huolehtiminen ei minun mielestäni ole työtä. Tai siis onhan jokainen asia elämässä työtä jos niin ajatellaan. Autolla ajaminen on työtä, koska taksikuskeillekin maksetaan. Kaupassa käynti on työtä, koska kodinhoitajille maksetaan. Mikä ei olisi työtä? TV:n katselu? Mutta kun kriitikoillekin maksetaan.



Mulle ainakin tämä kotona oleminen on luxusta. Kello ei ole herättämässä 5.45 joka ikinen aamu. Yleensä saa nukkua jopa tunnin kauemmin. Ei tarvitse juosta pää kolmantena jalkana ympäri maailmaa, vaan saan elää ja olla lasteni kanssa.



Ja kyllä, olen kokenut myös sen uran ja äitiyden yhdistämisen. Nimenomaan uran, eli siihenkin olen panostanut. Olen kokenut aamuiset hoitoon viemiset ja illan kotityövuoren. Ja kyllä tämä kotona oleminen on ihanaa ja leppoisaa.



Kohta alkaa taas arki ja työ, muutama kuukausi vielä tätä luxusta. Ajatteletteko te sitten että loma-ajat ovat myös työtä? Sehän on elämistä lasten kanssa sekin.

Kotiäitiys on elämäntapavalinta.

Minustakaan kotona oleminen ja omien lasten sekä kodin hoitaminen ei ole varsinaisesti työtä. Onhan siinä tekemistä, en minä sitä kiellä, mutta työntekoon sitä ei voi verrata.