Poikani uusi kaveri

viihtyvät meillä leikkimässä. Ei se lapsia haittaa, ei anneta haitata meitäkään.

minun bestikseni oli lapsen aivan toisesta sosiaaliluokasta. Asuivat ahtaasti ja enokin oli olohuoneen nurkassa, kaljapullot keittiössä rivissä ja ilma sakea röökistä.

Minä olen pappisperheestä ja elin aivan eri elämää. En silti koskaan ajatellut, että kaverini elämä olisi jotenkin poikkeuksellista.

tule toistensa luo arvostelemaan perheiden elinolosuhteita. Kaverit ovat toistensa kanssa siksi, että he viihtyvät yhdessä. Moni luxuslukaalissa elävä lapsi tai nuori on keskellä aikuisten helvettiä ja toisaalta taas vaatimattomissa olosuhteissa elävillä perheillä saattaa olla mitä parhaimmat keskinäiset välit. Ei kulissit ihmisen elämää tee onnellisemmaksi tai ikävämmäksi - sen tekevät ympärillä elävät ihmiset.

Kaveri asuu ökytalossa, rahaa riittää ja oma huone on saman kokoinen kuin meidän vuokrakaksio. Talossa on neliöitä varmasti 300. Me asutaan 44 neliön kaksiossa (koululainen+vanhemmat)...vuokralla. Vaan eipä tuo menoa haittaa, poika on useasti meillä kylässä, samoin omani heillä.

Juuri tuolla tavalla kasvatetaan ghettoutumista ja luokkaeroja! Lapsesi ja sen kaverin on hyvä huomata että ihmiset asuvat ja tienaavat eritavalla eikä se vaikuta ihmisarvoon!



Oman poikani paras kaveri on pakolaisperheen lapsi ja he ovat ihan oikeita pakolaisia eikä mitään elintasopakolaisia. Lapsen vanhemmat ovat käyneet meillä kerran ja sen visiitin jälkeen kertoivat että eivät tule toista kertaa, koska tunsivat olonsa niiiin epämukavaksi eivätkä tule kutsumaan meitä heille. Muutaman päivän jälkeen törmäsimme kaupugilla ja pyysin ettei asian annettaisi vaikuttaa lapsien väleihin. Hetken mietittyään he olivat sitämieltä ettänäin on todellakin parasta, sillä he toivovat lapsellensa hyvää tulevaisuutta.



Tästä on pian 5 v aikaa. Lapset ovat edelleen parhaita ystäviä. Pakolaisperheen vanhemmat ovat eronneet, äiti on yksin kahden lapsen kanssa. Meistä on kehittynyt erittäin hyviä ystäviä sittemmin ja vierailemme puolin ja toisin usein.



Elintasoerot tietysti näkyy edelleen, mutta tuemme toisiamme aina kun voimme. Minä vien vaikka kaikki lapset leffaan ja hän esim leipoo meillekin.

jossa renki-isäntä asetelma on jäänyt 1950-luvulle. Vaikka naapurissa on 300neliötä ja miljoonia on heidän lastensa "pakko" leikkiä meidän lasten kanssa vaikka meillä on vain 100 neliötä ja velkaa 200 000.