Onpas tosiaan hoitajissa eroa

Kävimme tutustumassa eilen lastemme uuteen pphoitajaan. Minulla alkoi työt tosi äkkiä, sain yllättäin pitemmän sijaisuuden, josta en halunnut kieltäytyä. Meni 4 vkoa, ennnekuin lapsille järjestyi pysyvä hoitopaikka. Lapset olleet siis nyt 3 eri hoitajalla.



Eka oli tosi ynseä, tiuski minulle hakemisesta (myöhästyin 10min) ja ei edes kertonut päivän tapahtumista.



Kaksi seuraavaa oli ihan ok, kivan tuntuisia jne.



MUTTA, tosiaan tämä neljäs, jonka onneksemme taidamme saada ikiomaksi :) Kun menimme, oli siellä houkuttelevasti juuri aloitettu legoleikki keskellä olohuoneen lattiaa. Hoitaja meidät tervehdittyään istui sinne lattialle ja alkoi heti ottaa lapsiin kontaktia, ei puhunut ensin minulle siis juuri mitään. Kun olivat aikansa rakennelleet (jopa meidän ujo esikoinen meni sinne lattialle rakentelemaan), alkoi juttelemaan minulle lapsista, hoitoryhmästään, koulutuksestaan, perheestään.

Sitten saimme kahvit, kaakaot ja itse leivottua marjapiirakkaa (muut eivät tarjonneet mitään, vaikka kävimme tutustumassa). Siellä oli myös kaksi kissaa, joihin lapset ihastuivat heti ja joita todellakin SAI paijata (yhdellä muulla hoitajalla oli kani, johon ei saanut hoitolapset edes koskea). Lapset oli tässä vaiheessa jo aivan myytyjä.

Lopullinen sinetti oli se, kun lähtiessämme hoitaja antoi molemmille lapsille omat, ihanilla tarroilla koristellut viikko-ohjelmat käteen. Niihin oli kirjattu jokaisen päivän kohdalle ruuat ja ohjelma. Yllätyin todella, ja siis positiivisesti! Ei ollut edes joka aamu sitä tylsää puuroa, vaan todella vaihtelevaa ruokaa ja paljon kalaa & marjoja. Oli myös kirjastossa käyntiä, makkaranpaistoa, koiranpentujen katsomista (hoitajan kaverilla kuulemma on koiranpentuja, joita lapset pääsee katsomaan!) ja perjantaina oli pitsan leivontaa.



OIKEASTI, en voi uskoa, että meillä kävi tällainen tuuri. Aloin jo itsekin kyynistymään,kun olen pari vuotta tätä palstaa lukenut. Nyt voin kertoa; hyviäkin hoitajia varmasti ON olemassa!