2-vuotias ei puhu

älä hätäile. Juttele asiasta neuvolassa, siellä voivat miettiä jos olisi ongelmia. Koita saada lasta rauhoittumaan ja keskittymään. Lue hänelle kirjoija, joita jaksaisi kuunnella ja lue säännöllisesti päivittäin. Ennemmin tai myöhemin alkaa jaksaa kuunnella satuja. Puhu lapselle rauhallisesti ja selvästi, pyri vaikka menemään kyykkyyn lapsen tasolle ja katso silmiin kun puhutte. Se auttaa kontaktia. Jos puhut lapselle selin tai huikkaat nopeasti jotain kiireiden keskeltä, ei kontaktia synny ja se saattaa hidastaa lapsen puhetta. Ymmärtääkö lapsi mitä sanot hänelle, tai noudattaako kehoituksia?

kaverin poika sanoi yksittäisiä sanoja 2v jälkeen. Nyt on 4v enkä meinaa saada puheesta selvää, mutta juttelee kuitenkin.. Nuorempi lapsi on vasta täyttänyt 2 eikä sano muita sanoja kuin ei ja hyvää :) Kukin kehittyy aikanaan, elä hätäile :) Siis neuvolassakaan ei ole sanottu, että olisi jotenkin epänormaalia.



Mutta itselläni on 5kk lapsi eikä hän vielä pyörähdä ympäri.. tottakai tulee mieleen onko tässä nyt jotain vialla.. sellaisia me äidit olemme :)

Sanoi ihan muutaman sanan ja olinkin jo huolissani, vaikka muutoin oli täysin normaalisti kehittynyt tyttö. Hänkään ei jaksanut (eikä oikein vieläkään jaksa) keskittyä satua kuuntelemaan.

Sitten yhtäkkiä alkoi 2,5 vuotiaana puhua kuin papupata ja nyt on äänessä lähestulkoon koko ajan!

Olen sitä mieltä, että jos tyttösi ymmärtää puhetta, ei ole vielä mitään hätää, kyllä se puhe sieltä tulee. Tiedän kyllä että on vaikeaa olla huolehtimatta!

jos lapsi ei jaksa keskittyä satuihin.

Esim. Tiitiäisen Satupuussa on tosi kivoja lastenrunoja mutta myös vanhat perinteiset lorut (esim. körö körö kirkkoon tmv.) on hyviä.

Tietysti sekin auttaa että puhelet paljn lapsen kanssa.



Itse olen käyttänyt 2-vuotiasta puheterapeutilla kun lapsi ei alkanut puhumaan. Oppi vasta likempänä kolmea ikävuotta ja on aivan normaalisti kehittynyt lapsi. Nyt 3-vuotiaana on vieläpä kielellisesti hyvin kehittynyt :)



Puheterapeutti sanoi lapsestämme (siis silloin 2-vuotiaasta joka ei puhunut), että syytä huoleen ei ole sillä lapsi ymmärtää puheen ja osaa kommunikoida vaikkei sanoja vielä olekaan. Toisilla lapsilla puheen oppimiseen vaan menee pitempi aika.



En usko että sinullakaan on syytä huoleen jos lapsi ymmärtää puheen ja kommunikoi jollakin tavalla.



Jos kuitenkin olet huolissasi lapsesi kehityksestä yritä varata aika puheterapeutille. Ainakin joissakin kunnissa vanhemmat voivat itse varata ajan puheterapeutille. Neuvolassa tietävät miten omassa kunnassasi toimitaan.

Keskeistä on motoriikan harjaannuttaminen eli liikunta - pallon heitto, kävelyä erilaisissa maastoissa jne sillä puhe ja motoriikka ovat synkroniassa keskenään. SAmoin leikki - ohjaa lapsen leikkitaitoja monipuolisemmiksi, näin vahvistat symbolisen ymmärtämisen aluetta mitä tarvitaan myös puheen oppimisessa. Lukihäiriö ja muut oppimisvaikeudet ovat usein perinnöllisiä ja voivat siten vaikuttaa lapsenkin puheen kehitykseen.



Lapsi oppii puhumaan parhaiten dialogissa, satujen lukemisessa lapselta voi kysyä kuvaan liittyvistä asioista ja antaa lapsenkin olla äänessä.

Ei ole aikaa kunnella. Puhe tulee näillä lapsilla myöhemmin. Oma poikani oli tosi vilkas pienenä ja laitoin hänet aamupäiväksi tarhaan, koska oli vaikeaa saada poika kuuntelemaan.

Nyt poika täyttää 5v. ja osaa puhua hyvin. Tosin ollut tarhassa kokoajan. Vilkkaus on kadonnut, mutta tarkkaavaisuus häiriö epäily jäi.

ja paljon höpöttää omiaan.

tekee vaan monesti erilailla kun pyydetään ja nauraa räkättää päälle. Oletan että hyvä huumorintaju :D



Lisäksi isällään on paha lukihäiriö mietin vaikuttaako osaltaan. Isänsä ei osaa esimeriksi vaikeita suomalaisiakaan sanoja oiekn sanoa, saati kirjoittaa.

Lääkäri kyllä sanoi ettei lukihäiriö periydy.



Omassa lähisuvussani lapset ovat puhuneet aikaisin, miehen suvusta en paljon tiedä eikä ole keltä kysyä.



Puhumattomuus aiheuttaa päivittäin ongelmia kun lapsi ei osaa sanoa mitä haluaa ja tuskastuu kun vanhemmat eivät ymmärrä. Olen myös tahalleen ollut ymmärtämättä että lapsi yrittäisi itse kertoa .. en tiedä teenkö tässä väärin.



On vaan muuten niin paljon sairauksia ja ongelmia lapsen kanssa että haluaisin että jokin edes menisi niinkuin muilla ja puhe tulisi ilman puheterapioita.

että ollaan ymmärtämättä mitä lapsi sanoo ja näin yrittäisi paremmin kertoa itse asiansa. Nykyisin tätä ei enää suositella, koska miksi kiusata lasta? Hän on tuskastunut jo muutenkin siihen, ettei osaa sanoa asiaansa.

Ei se ole lapsen vika, että ei osaa puhua. Lasta täytyy pystyä ymmärtämään tavalla tai toisella. Tulipa paha mieli äidistä, joka ei halua ymmärtää puhumatonta lastansa.

T.9

koin itse; että on turhaa kuunnella muiden mielipiteitä asiaan. Käykää puheterapeutilla arvioimassa tilanne. He tekevät ihan mielellään arivon lapsestasi ja antavat hyviä vinkkejä kotiin puhetta tukemaan. Me saimme omalta puh.ter. kuvakortteja mitä sitten lapsi käytti esim hoitajan kanssa kotona ollessaan. Niistä oli valtava apu.

Lisäksi isällään on paha lukihäiriö mietin vaikuttaako osaltaan. Isänsä ei osaa esimeriksi vaikeita suomalaisiakaan sanoja oiekn sanoa, saati kirjoittaa.

Lääkäri kyllä sanoi ettei lukihäiriö periydy.

Lukihäiriöstä on kaksi muotoa: periytyvä ja peritymätön. Periytyvä on usein hankalampi.

Vie lapsi puheterapeutin tutkimuksiin, saatte ainakin varmuuden ja terapiaa, jos lapsi on sen tarpeessa.

Minusta on vastuutonta vakuutella jossain av:lla, että kyllä se lapsi vielä puhuu, kun meidänkin lapsi alkoi puhua. MISTÄ TE SEN VOITTE NOIN VARMASTI SANOA?

Anteeksi jos muotoilin lauseen väärin.

Tulipa paha mieli äidistä, joka ei halua ymmärtää puhumatonta lastansa.

T.9

Olen vaan joskus saanut sellaisen neuvon ja tosihan se on että jos lapsen jokaiseen inahdukseen yritetäään löytää ja kiikuttaa kaikenmaailman tavaroita, niin ei lapselle välttämättä tule tarvetta opetellakaan sanoja.

Ymmärtämättömyys saattaa kannustaa lasta sanomaan mitä haluaa. Riippuu tietenkin tilanteesta, ei lasta kuitenkaan jätetä huomiotta.

Kiusaamista en harrasta, eikä lapsen ymmärtämättä oleminen ole toiminut meillä, yritetty on se myönnetään.

aioin vastata sulle, että älä huoli, paljon on 2-vuotiaita, jotkai eivät puhu ja sitten yhtäkkiä sanoja alkaakin tulla, niin kuin joku mainitsikin.



Sanoit, että paljon on sairasteltu. Ei kai vain korvatulehduksia? Liimakorva saattaa jäädä huomaamatta pitkäksi aikaa ja aiheuttaa juuri puheen kehityksen viivästymistä. Esim. meillä yleislääkäri totesi korvat terveeksi, vaikka pojalla oli hankala liimakorva.

Kannattaa varmuuden vuoksi käyttää korvalääkärillä, jos teillä näitä ongelmia on.

Kannustaisin käsittelemään asiaa neuvolassa huolella ja mieluummin selvittämään kuin odottamaan! Sulkekaa pois kaikki mahdolliset fyysiset ongelmat - korvaongelmat (kuulo), kielijänne ja muut suun alueen ongelmat.

Kannusta käyttämään viittomia, jos lapsi yhtään itse yrittää näyttää jotain! Tämä kuitenkin parantaa kommunikaatiota selvästi.

Meillä lapsi käy nyt puheterapiassa ja puhe on vihdoin lähtenyt liikkeelle.

2v 4kk tuli ensimmäiset sanat (niitä oli pari kolme) ja 2v 7kk puhuu jo pitkiä useamman sana lauseita ja taivuttaakin sanoja ihan oikein.



Että vielä vähän kärsivällisyyttä. Sen verran kommentoisin, että meillä neuvolalääkäri 2v-neuvolassa ehdotti tuota olla ymmärtämättä lapsen elekieltä tai muuta tapaa kommunikoida, mutta muutaman kerran jälkeen luovuin, koska minusta se ei ollut oikein lasta kohtaan, hän kun kuitenkin yritti kovasti kaikilla muilla tavoin tulla ymmärretyksi. Toki meilläkin tuli välillä itkut kun äiti vain ei ymmärtänyt, mitä poika halusi, mutta suurin osa haluista hoitui osoittamalla ja sanomalla tätä. Kun oikea tavara löytyi, sanoin sen nimen ja pyysin lasta toistamaan ja kehuin, vaikka vastauksesta ei saanut mitään selvää, hän kuitenkin oli valmis yrittämään.

Pikemminkin päinvastoin, aina pitää yrittää ymmärtää mitä sanottavaa lapsella on. Oikea muoto on hyvä toistaa lapselle tässä yhteydessä mutta ei siihenkään kannata liikaa kiinnittää huomiota. Siis ei mitään "nyt sanoit väärin, oikeastaan se on näin".

havaittavissa viivästynyt puheenkehitys (eivät osaa yhdistää kahta sanaa lauseeksi tai sanastoa on niukasti), tarvitsee myöhemmin puheterapiaa (tämä kirjassa Joko se puhuu, puheterapeuttien kokemus asiasta).

Serkkuni poika ei puhunut edes 3-vuotiaana vielä. Sitten hän alkoikin puhua kokonaisia lauseita.

Tänään, aikuisena, hän on erään yliopiston dosentti.

Itse mies naureskelee, että hänellä ei kai sitten vielä ollut pikkulapsena mitään tähdellistä sanottavaa.

Joten: kukin meistä kehittyy eri tahtiin. Älä ole huolissasi!

Tai puhuu mutta vain muutamia yksittäisiä sanoja. Paljon on sairasteltu. Tyttö on menevä ja vilkas, ei rauhoitu esimerkiksi kuuntelemaan satua. Muu kehitys on normaalia, ehkä fyysisesti ikäisiään taitavampikin.

Miten voisin tukea puhumaan oppimista??

kotiäiti olen ja pikkuveli on puolivuotias. Paljon jutellaan tytön kanssa, kerron hänelle asioita jne.