Lue keskustelun säännöt.
miten kasvatetaan lasta, joka ei usko sanaa?
14.03.2009 |
tää ei oo nyt raamatullinen keskustelu, heh, vaan tuntuu että välillä keinot loppuu tuon pojan kanssa. aika ajoin onneksi käyttäytyy varsin mallikelpoisestikin, eli vieraitten kanssa.
mutta meille vanhemmille, huh huh. poika on 3-vuotias, joten uhmaako tämä taas lie. paha uhmakausi oli tuossa 2,5 vuotiaana ja 3 vuoden kieppeillä helpotti jo. Nyt on mennyt muutama kuukausi ja taas on riiviö nostanut päätään.
Muutamana päivänä nyt on aamusta iltaan kaikki ollut niin hankalaa, että tänään tuli jo tippa linssiin kun uuvuin jatkuvaan temppuiluun. Ja siihen etten löydä aina keinoja näihin tilanteisiin, mitä tehdä.
Esimerkkinä tältä päivältä vaikka: mulla oli sängyn päällä puhdasta pyykkiä odottamassa kaappiin laittoa. Poika heitteli kaikki lattialle ja käveli vielä päällä. sanoin tietysti että ei niitä voi lattialle heitellä ja komensin nostamaan takaisin sängylle. ei uskonut kun pari kertaa sanoin.
silloin lähdin poikaa kohti aikomuksena viedä hänet kädestä pitäen nostamaan pyykit. poika lähti karkuun nauraa räkättäen ja meni sängylle hyppimään, tietäen että se on kielletty. sanoin että sängyllä ei saa hyppiä myöskään, ja toistin että pyykit pitää nostaa ylös lattialta. minun piti nostaa poika sängystä pois kun ei itse tullut. varoitin että joutuu jäähylle, jos vielä temppuilee. no kun yritin taluttaa kädestä pyykkien luo, heittäytyi veltoksi ja rimpuili.
vein jäähylle omaan huoneeseensa istumaan. sieltä karkaili pois koko ajan ja nauraa rätkätti. kannoin takaisin aina. sit en enää jaksanut ja hermotkin meni ja taisin jo huutaakin, että sinä istut nyt jäähyllä tässä ja rauhoitut. (joo joo, paraskin puhua rauhoittumisesta huutamalla). otin pojan syliin jäähypaikalla, ja sanoin että nyt ollaan tässä kunnes rauhoitut. poika rimpuili ja yritti lyödä minua, otin kiinni käsien ympäriltä ja pidin niin sylissä. sanoin ettei saa lyödä, ja että nyt ollaan tässä kunnes rauhoitut. yritti sitten päällään hakata minua ollessaan sylissä, kunnes keksi alkaa sylkeä.
tässä vaiheessa mulla kiehui niin kovaa, että tehtiin miehen kanssa vaihto. mun oli pakko päästä rauhoittumaan muualle. ja itkukin tuli kun olin toisessa huoneessa. mies sai pojan jäämään jäähylle istumaan, hetken temppuilujen jälkeen.
kun oli rauhoittunut sai tulla pyytämään minulta anteeksi, ja käydä nostamassa ne pyykit. kymmenen minuuttia oli kaikki hyvin, ja sit alkoi seuraavat kikkailun ruokailun kanssa.
ja tätä jatkuu pitkin päivää. ehkä on vain joku vaihe, mutta noin ulkopuolisen silmin, teenkö jotain väärin? miksi en saa poikaa tottelemaan mitä sanon? mitä voin tehdä kun poika sylkee päälleni, eikä lopeta käskystä, eikä pysy siellä jäähypenkillä, siis millä saan sen loppumaan? ei auta vaikka uhkaisi jonkun kivan jutun menettämisellä, ja siis toteuttaiskin tarvittaessa
Kommentit (19)
herkästi ajattelen etten osaa olla tarpeeksi hyvä kasvattaja/vanhempi. kerta kaikkiaan, kun tulee välillä niin neuvoton olo, kun mikään ei auta.
jospa sit aika edes.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain määrin tuo kuluu ikään. 3-vuotiaalle ei enää riitä se, että kuljeskelee lelu kädessä huoneesta toiseen, vaan hän tarvitsee aikuisen aktiivista huomiota ja aikuisen ohjaamaa leikkiä. Mutta lapsissakin on eroja. meillä esikoinen on aina ollut lähes riiviö, mutta kuopus toistaiseksi selvästi "järkevämpi" ja kiltimpi. Esikoisella on ollut puheen kehityksessä ongelmia, ja käytöksen ongelmatkin selvisivät lopulta sitä kautta. Eli 5-vuotis neuvolan neurologian osiosta lähdettiin tarkempiin tutkimuksiin.
Sanoit, että lapsesi ei uskoa puhetta. On täysin mahdollista, että lapsesi ei edes ymmärrä puhettasi kuin osittain. Lapsella voi olla lievää ongelmaa kuulon hahmottamisessa, lyhytkestoisessa muistissa tms. Jos jollain kehityksen alueella on vähänkin ongelmaa, on puheen ymmärtämättömyys todennäköisempää. Tällöin kuvien käyttö helpottaa monia tilanteita.
Minusta jäähypenkki on aika turha rangaistus 3-vuotiaalle. Yritä käyttää mieluummin ennalta ehkäiseviä keinoja, esim. pyydät auttamaan, annat muka vastuuta, jne. Lapset ovat persoja kehumiselle. Lapsesi taitaa saada nyt aika paljon huomiota temppuilemalla. Lapsesi ei selvästikään vielä ymmärrä syy-seuraus-suhteita, joten rangaistukset ja palkkiot toimivat huonosti. Sinuna yrittäisin luoda tilanteita, joissa pääsee kehumaan. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän paremmin kuin hyvin.
meillä ollut aivan samanlaista ja alkoi siinä 3 v kieppeillä ja NYT,kop kop...kun poika täyttää kohta 5 v,niin mieheni kans huomattiin yks päivä..että miten meillä on nykyään niin tasapainoinen poika :) eli kaikki loppuu aikanaan,mut tosi rankkaa on ollut.
sekä kesti tosiaan melkein pari vuotta.olin aivan poikki välillä tuon mukelon kans.meillä kans samaa sylkemistä,nauramista kun tekee väärin ja kielletään,jäähyllä ei tahtonut pysyä.
Eli nyt ihanan seesteistä :),mutta uutta uhmakautta odotellessa ;).
Voimia ap:lle ja muillekin pikkuhirviöiden väsyneille vanhemmille ;D
Valvomisen lisääntyminen ja unen väheneminen lekee lapsen holtittomaksi käytökseltään.
joka päivä ei nuku enää, mutta useimmiten vielä kyllä.
ap, joka lähtee nyt nukkumaan, mut tuun huomenna kattoon jos olis tullut lisää keskustelua tähän ketjuun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli meillä kanssa poika 3v tasan, aivan samanlaista hulabaloota ollut taas jokusen päivän meilläkin ja hän myöskin on nyt sitten alkanut sylkemään.. Meillä ei ollut tänään pyykki ongelmana vaan puutarhan kukat (ollaan ulkosuomalaisia), joiden päällä poika käveli. Kerkesin siis kieltää juuri että ethän vaan astu kukkien päälle ja eikös sitten ne tallottu kaikki ja oikein virne naamalla. Mullakin palo hihat ja ääni kyllä nousi oktaavia ylemmälle, valitettavasti. Mutta joo, mitään muuta vinkkiä en osaa antaa minäkään kun sen että keksii pieniä hommia sille 3-vuotiaalle, jolla voi auttaa äitiä ja sitten kovasti kehua. Vaan eipä ole aina niin helppo keksiä ja ennakoida.. Jaksamista joka tapauksessa, toivottavasti tää menee suhteellisen pian ohi. Minutkin vaan yllätti tämä uudenlainen jääräpäisyys (ettei sana mene perille) ja semmoinen "ilkeyskin".
Meillä ollaan aamupäivät kodin ulkopuolella hoidossa leikkimässä toisten lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarhalapset häiriköivät siksi enemmän kun eivät saa huomiota vanhemmiltaan kuin muutaman tunnin päivässä illalla ja ison ryhmän levottomuus tarttuu lapseen. Kyllä ne huonot käytöstavat opitaan just siellä lastentarhassa, missä vallitsee viidakon laki. Tämä on ihan tutkittu juttu.
Siis meillä just 3v täyttänyt ja JUST tuommoista on ollut meilläkin viimeksi tänään. Ja usein. Ja joka päivä. Ja koko ajan.
Ja tää on jo 3. lapsi, luulis että jos "osaan"...
joo ne tsemppiä vaan täältä , kyllä ne sitten vanhempana tuon lopettaa (keksivät jotain muuta keljua sitten)... meillä siis nuo vanhemmat lapset on jo koulussa, joten tiedän jo että kaikki hankalat vaiheet menee ohi, mutta rankkoja ne on silti.
Just samoja toimintamalleja meilläkin kokeillaan kuin teillä, ja lapsi reagoi samoin. Kai se vaan on sitä rajojen hakemista. Ei siinä taida muu auttaa kun vanhemmilla pitkä pinna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vitsi, kirjoitin piiitkän vastauksen, joka sitten lähettäessä hävisi. Ja olen jo ihan tööt ja nukkumaan menossa, mutta laitetaan pieni lyhennelmä.
Kuvauksesi kuulosti ihan siltä, mitä meillä oli esikoisen kanssa aikanaan. Ja yritimme samoja ratkaisuja, kuten te. Nyt en tekisi enää niin. Tosin kakkosen uhma vielä edessä, joten saa nähdä mitä keinoja sitten oikeasti löytyy.
Jäähyt ei ehkä ole uhmikselle parasta. Mutta voisit kokeilla muutamaa juttua.
1. Anna huomiota oikein ylen määrin. Ota syliin ja leiki yhdessä. Ota mukaan kotihommiin, vaikka sitten seläntakana viikkaisit ne pojan viikkaamat uudelleen. (huonot puolet: hommat sotkeentuu ja kestää pidempään, kuin yksin tehtynä)
Mutta se pieni ihminen ei halua mitään muuta, kuin olla SUN KANSSA. Ei mitään "joo joo kohta" heittoja, vaan kyykisty ja sano jos et voi juuri nyt huomioida " nyt äidillä palaa ruoka tuohon kattilaan, joten äidin täytyy tehdä se valmiiksi. Sinä voit katsoa tuosta tuolista, mutta ei voi tulla lähemmäksi, kun muuten sulle voi tulla pipi kuumasta hellasta". Huomasin käyttäväni aikaa tuhottomasti ilmaisjakelu lehtiin ja mainoksiin. Ja huikkaavani joo joota lapselle. Joten nyt ne menee keräykeen, paitsi paikallisuutise vilaisen.
2. KEHU!!! ihan joka asiasta mikä sujuu, vaikka se olisi asia, mikä on jo sujunut puoli vuotta, mutta kehu "sujahtipa pipo hienosti päähän" "oi, kuinka hienosti osasit syödä ja muistit juoda lasinkin tyhjäksi". Ja vielä illalla peitellessä petiin kerro, mikä teki sinut tänään ylpeäksi. " et ottanut lapiota kaverin kädestä, vaikka selvästi olisit halunnut lapioida. Hienosti tulit äidille sanomaa, että sinäkin haluat lapioida:" jne.
3. kokeile tarra/hymynaama taulukkoa, johon niitä plussia kerätään. Huomasin, että tosi nopeasti oppii, jos on yksi asia harjottelussa kerrallaan. Meillä esim. linja-autossa paikallaan istuminen/istutaan, kunnes auto on kokonaan pysähtynyt oli ongelma, joka ratkesi viidellä hymynaamalla ja niistä saadulla pikku paketilla noin 4 päivässä, Ja että mä olin tuskaillut siitä jo iäisyyden ja maanitellut ja uhkaillut, eikä ollut ymmärtänyt.
4. Älä lähde uhmakohtauksiin mukaan. Anna kiukuta rauhassa ja pysy itse täysin Coolina. Erityisesti jäähylle viedessäsi. Meillä ei pysynyt paikallaan, mutta jos itse olin tulistunut, niin lopputulos oli paljon heikompi, kuin jos otin iisisti.
5. Älä uhkaile. Jos olette sopineet jäähystä, niin pysy siinä. Ei mitään karkkipäivämenetyksiä yms takavarikoita. vaikka lapsi ei pysyisi jäähyllä 15 minuutinkaan kuluttua. Mekaanisesti vain takaisin miettimään. Ajattele itse jotain muuta, kuin sitä tilannetta. Meillä paras sessio kesti yli puolituntia, että jäi 3 minuutiksi miettimään. Seuraavana päivänä meni noin vartti ja sitten ei pitkään aikaan ollut tarvetta jäähylle.
Olikohan mulla muuta. Niin aika kasvattaa!! Tää on tätä hetken aikaa ja sitten jotain muuta. Ota rennosti!
Otan sängyssä pomppijan pois sängystä, jos olen jo kerran sanonut eikä uskota. Eli en huomioi mitenkään sitä riehumista, vien pois tilanteesta jossa lapsi tietää ettei saa olla 3v vielä jaksaa kantaa, onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy tosiaan vaan huomioida enemmän ja siis erityisen positiivisesti. Kakkonen tosin vaatii oman huomionsa myös, mutta kun esikolla menossa "vaihe", niin kokeilen ehdottomasti noita ohjeita. Pakko ihan tulostaa ne jääkaapin oveen, josta sitten heikkona hetkenä käyn lukasemassa uudestaan ja palauttamassa punaisen langan omiinkin toimintamalleihin, jos näin nyt voi sanoa. Kiitos siis minunkin puolestani vaikka ap en olekaan!
Että eka kielletään asia, esim. karkki tai jokin asian tekeminen.
Sitten se sallitaan vielä sittenkin minuutiksi, "yksi asia", "yksi karkki", "yksi lasku" riippuu tilanteesta, niin lapsi laskee ja tottelee. Siirtymät alkaa sujua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin aioin kirjoittaa kehun voimasta mutta 14 oli jo kiteyttänyt sen hyvin.
Mulla palaa hermo valitettavan usein, mutta onneksi muistan myös usein kehua.
Varsinkin, kun huomaa, että lapsi meinaa tehdä jotain kiellettyä ja epäröi => selvästi muistaa kiellon. Siinä kohdassa, kun kerkeää sanomaan, että "oi, kun sä muistat, ettei sitä saa tehdä, tosi hienoa!", niin useimmiten jää tekemättä. Toimii siis!
Itse olin aikoinaan aika viikari, mutta jotenkin normaali ihminen kuitenkin tuli kun pidettiin herran nuhteessa ja pelossa :D
Sittemmin usko kyseiseen herraan on mennyt, mutta sisäinen ääni jäi.
Meillä on meneillään uhmakausi ja tulee usein huudettua kilpaa. Eilen saunottiin, syötiin iltapala ja oli iltasadun aika. 3-vuotias veti itsensä tietysti löysäksi lattialle ja ei halunnut nukkumaan. Aikani maanittelin ja sitten otin kainaloon, seurauksena kauhea raivokohtaus ja huuto, itku, kirkuminen. Noh, eikun lastenhuoneeseen ja en päästänyt lasta pois sieltä. Kun ei vieläkään rauhoittunut, nappasin uudelleen syliin, pidin väkisin ja supattelin samalla korvaan "lässyttäen". Ja kappas kummaa, ei mennyt minuuttia kun muksu rauhottui ja halasi vastaan. Tätä lässytystapaa teen kyllä jatkossakin.
Ja sitä minä itse -tyyliä, huoh. Kaupasta tässä tulimme ulos ja lapsi olisi halunnut kantaa itse kauppakassin. No eihän jaksa, kun maitoa yms. Yritin yhdessä, ei kelpaa. Tarjosin leipäpussia käteen, ei kelpaa. Ja taas oli edessä kauhea huuto ja sinnittely. Siinä sitten toisessa kädessä kauppakassi, käsilaukku ja toisessa rääkkyvä riiviö. Ja niitä ihmisten katseita...
Kyllä teillä häntä heiluttaa koiraa ja urakalla.
Poika tietää että jossain vaiheessa luovutat. Virhe on myös vaihtaa rangaistusta kesken kaiken.
Ei saa antaa periksi. Ei puolentunnin ei tunnin eikä kolmen tunnin päästä.
Ei siinä ole mitään jippoja tai kikkakonsteja. On vain jaksettava. Tuo järjetön touhu jatkuu niin kauan että poika tajuaa että vaikka hän rettelöi 6 tuntia niin se 6 tuntia istutaan jäähyllä.
Voisi kokeilla myös lelujen takavarikoimista. Poika saa valita muutaman mieleisen lelun ja KAIKKI muut laitetaan laatikoihin ja pois. Aina kun temppuilee annat varoituksen ja jos ei tehoa lähtee yksi leluista myös laatikkoon. Jo pitäisi alkaa raksuttaa kun leluja ei olekkaan enää jäljellä kuin pari ja jos nekin menettää niin ei yhtään. Hyvällä käytöksellä voi ansaita leluja yksi kerrallaan takaisin ei siis kaikkia. Vähän kyllä epäilen ettei teillä riitä selkäranka tuohonkaan vaan kun poika vonkuu niin saa lelun että olisi edes hetken hiljaa.
En epäile hetkeäkään etteikö teillä ap olisi erittäin välkky ja toimelias poika. Nyt vain tarvitaan vanhempien osalta määrätietoisuutta ja "kovuutta".
Kannattaa vaan pysyä tiukkana eikä katsella mitään ryppyilyä, pientäkään, läpi sormien. Meillä jäähy on toiminut ja jos on vaikka omassa huoneessa jäähyllä eikä pysy siellä niin minä pitäisin kyllä itse ovesta kiinni ettei pääse karkailemaan jos ovea ei saa lukkoon. Siitähän vaan innostuu kun huomaa että voi karkailla. Lisäksi vanhemman "hermojen menetys" voi olla palkinto lapselle eli hakee sitä konfliktia. Jos suhtaudut asiaan vähän silleen "ei vois vähempää kiinnostaa"vaan ilmoitat vaan viileästi että joko lopetat tuon tai lähdet jäähylle kolmeksi minuutiksi niin aikansa jäähyllä käytyään tajuaa varmaan ettei temppuilu johda mihinkään. Meillä oli kans tätä sylkemistä yms., kiinnipito ei toiminut ollenkaan.
Joka tapauksessa tuo vaihe menee ohi mutta nyt sun pitää vaan jaksaa olla rauhallinen ja "järkevä", turvallinen aikuinen joka pitää kiinni rajoista päivästä toiseen vaikka rassaaminen on ihan jatkuvaa. Toki teillä pitää olla sitten mukavia yhteisiä hetkiä, mutta eipä ne estä tota riiviöimistä kumminkaan....
meillä on ihan samanlaista, nyt jo toisen lapsen kanssa. Kuulostivat niiiiin tutuilta nuo kokemanne... Esikoisella oli 3,5-vuotiaana tuo vaihe ja nyt kuopuksella (3 v) on alkanut sama. Olen joskus mennyt vessaan lukkojen taakse istumaan (yksin) etten tekisi/huutaisi mitään harkitsematonta :( Ainoa lohtu on, että esikoisellakin tämä vaihe loppui jossain vaiheessa, on siis varsin "mallikelpoinen" lapsi nykyään :)