Onko joillekin naisille itsetarkoitus saada ulkkismies? Vaikuttaa sille, että kaikki muu unohtuu

kunhan vaan saadaan suhde kasaan ulkomaalaisen kanssa. En ymmärrä miten fiksutkin suomalaisnaiset tuntuvat kuvittelevan, että liitto vierasmaalaisen kanssa voisi toimia hyvin kun ei se kovin usein näytä toimivan samankaan kulttuurin sisällä... (avioerojen yleistyminen mm. monissa länsimaissa).



Monilla suomalaisnaisilla on ollut suhde monen ulkkiksen kanssa. Joillakin vieläpä samankaltaisia ongelmia kaikissa suhteissaan, mm. kieleen ja eri lähtökohtiin liittyvät.



Itse en pidä todennäköisenä että koskaan edes ihastun ulkomaalaiseen, koska mukavuudenhalu (lue: ei kielellisiä tai "sun-mun-kotimaa"-hankaluuksia) vie voiton kaikesta - - vaikka siis ajattelen, että rakastun ihmiseen, en jonkun kulttuurin edustajaan.



Onko "moku-liittojen" taustalla aina vain rakkaus? Vai voisiko niissä olla myös eksotiikan ja erilaisuuden tavoittelua?