Lue keskustelun säännöt.
koiran omistajat, kannattiko koiran ottaminen, harmittaako ikinä?
02.03.2009 |
Harkitaan koiran ottamista, meillä ei ole kummankaan kotona ollu ikinä koiraa, joten ei ole kokemusta koiran pidosta. On tässä mietitty jo pitkään ja kerätty plussia ja miinuksia, välillä kallistutaan kissan puolelle kun se olis niin paljon helpompi, mutta koiran oppimiskyky ja seurallisuus kiehtois myös. Nyt siis kyselen, että te jotka olette koiran hankkineet, kaduttaako?
Kommentit (4)
esim. sillo ku ollaan lähössä reissuun eikä koiralle tahdo löytyä paikkaa mihin viedä. Kun noita koiria ei voi ihan joka paikkaan ottaa mukaan.
Sit se harmittaa kun siitä lähtee niin tuhottomasti karvoja. Kamalaa tällaselle siivousfriikille!
Ja välillä harmittaa ihan muuten vaan, jos koira tekee jotain kiellettyä, tai esim. karkaa.
Niin, ja meillä mies halusi koiran, en minä. Mutta kyllä minäkin siitä tykkään, vaikka noita miinuksiakin on. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä leikattu narttukissa protestoi silloin tällöin pissimällä sänkyyn. Voit kuvitella ettei runkopatjoja oikein saa puhtaaksi ja pian piti heittää menemään. Raapi tapetteja yms. vaikka oli luvallisiakin raapimispaikkoja ja kissat pääsee joka paikkaan. Kävelevät paskasin tassuin(kissat eivät ole todellakaan siistejä ) hiekkalaatikolla käynnin jälkeen sitten sun keittiön tasolle kissanhiekkaisia jälkiä.
Koiriakaan ei kannata hommata jos on ihan pieniä lapsia. Loppuu voimat kun koirakin pitäis hoitaa hyvin...Meillä koirat olivat ennen lapsia jo joten ei niistä eroon hankkiuduttu. Hoidon taso vaan laski ja mulla on aina huono omatunto kun en jaksa lenkkeillä yhtä paljon kun ennen lapsia. Lohduttaudun sillä että koirat ovat jo iäkkäitä eikä toisaalta tarvitse olla päiviä yksin kuten silloin kun olin töissä enkä lasten kanssa kotona...
Koirat on ihania kumminkin ja lapsillemme tärkeitä. Koirat on helppoja sikäli että tietävät omat alueensa, eivät meillä esim. saa tulla makkariin. Sohvilla saavat kyllä kölliä...Että ei me mitään tiukkiksia olla. En vaan tykkää että sängyssä on karvoja. Koiria täytyy tietysti jaksaa ulkoiluttaa ja pentu opettaa. Kura-aikaan tassut ja mahanalusen joutuu suihkuttamaan sisään tullessa. Kissoja meille ei enää tule vaikka lapset mummon kissoista tykkäävätkin! Koira saattaisi tulla joskus kun noista vanhoista on aika jättänyt ja lapset ovat jo isoja.
pieniä lapsiakin. Mies kyllä on täysin mukana arjen pyörittämisessä ja minä hoidan lapset kotona. Päivän kohokohta on se kun pääsee ilman lapsia koirien kanssa lenkille kun mies tulee töistä.
Meillä koirien kanssa myös harrastetaan aktiivisesti ja lapset vaan otetaan harrastamaan mukaan. Nuorin kantopussissa mukana kun äiti verryttelee koiria. :D
Ensimmäinen koira tuli jo ikuisuus sitten ja nyt niitä asuu täällä 5.
Kissan ottaminen sen sijaan kaduttaa ja rankasti. Tosin en kissaa halunnut alunperinkään.
Koirat oli helppo totuttaa vauvaa, ja isompienkin lasten kanssa osaavat olla riehumatta. Koirat tietävät mihin huoneisiin saa mennä ja mihin ei, eli lastenhuoneisiin ei ole mitään asiaa.
Kissat luulevat vauvaa leluksi ja oat kynsineen kiinni heti kun jalka tai käsi heilahtaa. Eivät suostu oppimaan että vauvan lähelle/päälle ei mennä ja sitä ei raavita. Aukovat ovet, menevät lastensänkyihin ja olen yrittänyt kaikkeni että oppisivat talon säännöt, mutta kun ei mene jakeluun niin ei mene.
Älä siis missään nimessä ota kissaa! Tai jos otat niin hae nuo meidän katit, halvalla lähtee.