Lue keskustelun säännöt.
"Yritittekö pitkäänkin?"
01.03.2009 |
Oikeasti, kertokaa ensimmäistä odottavalle, että onko nykyään tapana kysellä tätä ihan puolituttujenkin? Minulla on maha alkanut näkyä ja nyt jokaisella illalliskutsulla jne. tilaisuudessa joku tulee minulta aina kysymään, että "yritittekö pitkäänkin?" OIKEASTI, voiko henkilökohtaisempaa enää kysyä?? Missä ihmisten korrektius??
Aihe on vielä vielä HITON vaikea, 3 vuoden lapsettomuuden jälkeen sain tämän onnen, enkä todellakaan ole unohtanut niitä helvetin hetkiä, kun harkitsin jopa itsemurhaa. Mitä tuossa voi vastata?! Mitä ne luulee, että vastaisin?? Rehellisesti, että JOO, 3 vuotta meni ja hoitoihin jotain reilusti yli 5000 euroa ja usein harkitsin itsemurhaa jotta mieheni ei joutuisi kärsimään ja itse en enää kipua ja tuskaa kestänyt.
Kommentit (29)
Minä kyllä pokkana sanoin että "juu, viisi vuotta tätä raskautta toivottiin". Reaktio sitten vaihtelee noloudesta, kauhisteluun ja ties mihin. Mutta sehän ei ole minun ongelmani. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muut suorilta vaan sanoisi että te olette sellaisia itsekeskeisiä materialisteja että siks ette varmaan ennemmin lasta tehneet.
Koska nykyään on niin tavallista, että pariskunnat joutuvat yrittämään kauan ja hartaasti. Suuri osa tietää tasan tarkkaan mitä tunteita asiaan liittyy. Asia on kipeä niin kovin monille ja useimmilla ihmisillä jos ei omana kokemuksena, vaan hyvän ystävän. Asia on sulle vaan varmasti vielä niin arka, ettet halua noin suoria kysymyksiä. Meillä on takana vuosi yrittämistä, enkä ole itsemurhan partaalla, mutta onhan se joka hemmetin kuukausi läpi käytävä pieni suru ja parisuhdekriisi. Mä tosin olen kertonut kaikille vastaantulijoille että nyt on tutkimukset alkamassa. Mä en halua tabuja, tiedän että ihmiset ymmärtää nykyään.
Ja kun olet loppusuoralla, ihmiset saavat päivitellä miten valtava maha sulla on.. odotat varmasti kaksosia.
Ja odota, kun olet synnyttänyt. Sitten sun täytyy kertoa kaupantätillekin joko maito on alkanut nousta ja miten imetys onnistuu.
Näin se menee,
en ole katkera :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon, paljon onnea raskaudesta, jota niin kauan olette odottaneet!!
t.6
yrittämistä, että onnistuuko ja kauanko kestää jne. Näillä kysymyksillä haetaan siis vertaistukea! Asiaa uskaltaa kysyä kun ollaan "onnistuttu" eli raskaus on totta.
JA siis todentotta: tämä on vasta se ensimmäinen tungetteleva asia mitä raskaana oleva kokee. Odotapa mahtantaputtelijat ja painontiedustelijat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis ihan ventovieras tiedusteli minulta loppuraskaudessani , joko peräpukamat vaivaavat...
Oli kuulema ollut hänellä kovana riesana.
Ne n. 50 ihmistä, jotkä ympäristössä jonottivat kassoille, olisivat varmaan voineet elää ilman tätä tietoa. =)
Oliko vahinko vai suunniteltu? Ja me ei miehen kanssa edes oltu mitenkään nuoria, kun esikoista odotettiin ja yhdessä oltu useampi vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kun olet loppusuoralla, ihmiset saavat päivitellä miten valtava maha sulla on.. odotat varmasti kaksosia.
Ja odota, kun olet synnyttänyt. Sitten sun täytyy kertoa kaupantätillekin joko maito on alkanut nousta ja miten imetys onnistuu.
Näin se menee,
en ole katkera :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja heti perään vois kysyä, että entä itselläs? Joskus nimittäin ihmiset ei tajua kyselevänsä henkilökohtaisia asioita ennen kuin joutuvat itse vastailemaan samoihin kysymyksiin. (Sitten tietysti on vielä olemassa se sakki, jotka vastaavat laveasti eivätkä edes tajua kysyneensä jotain liian henkilökohtaista...)
Yritin viitata tuohon "jonkun aikaa" -vastaukseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parikin ihmistä lasketun ajan kuultuaan alkanut laskeskella, että "aa joo, silloinhan se on tehty?" yks tuli jopa johtopäätökseen, että "ai pikkujouluaikaan tehty".
haluavatko tietää kenties myös asennon, missä tehtiin? paikan? kellonajan?
Minulla kanssa pitkään lapsettomuutta takana. Muutamalle kerroin esikoisen kohdalla hoidoista ja sitten yksi heistä kysyi heti toisesta raskaudestani onniteltuaan, että tuliko se luomuna vai tarvittiinko hoitoja. Vaihdoin puheenaihetta mut kysyi heti uudelleen. Eläköön korrektius!
multa on siis kysytty nuo kaikki, myös kauanko yritettiin, oliko vahinko, milloin tehdään toinen lapsi, viitattiin pikkujouluaikaan siis ettei lapsi olisi edes miehelleni ja miksi näin vanhana ensimmäinen lapsi.. lisäksi kaikki allaolevat kysymykset. Odottavia äitejä kohtaan saa muuten niin korrektit ihmiset olla moukkamaisia. Ja tämän kaiken olen siis kuullut puolituntemattomien työkavereitten tai täysin tuntemattomien bussimatkustajien suusta.
Ja kun olet loppusuoralla, ihmiset saavat päivitellä miten valtava maha sulla on.. odotat varmasti kaksosia.
Ja odota, kun olet synnyttänyt. Sitten sun täytyy kertoa kaupantätillekin joko maito on alkanut nousta ja miten imetys onnistuu.
Näin se menee,
en ole katkera :D
Pari vuotta yritystä ja yksi keskenmeno takana, nyt tämä ylläriraskaus vikalla kierrolla ennen tutkimuksia, rv11.
ymmärrän sun tunteet, mutta tuskin pahaa on tarkoitettu. Yhdyn siihen kantaan, että ongelma on nykyään todella yleinen, ja tavallaan myös enemmän pöydällä muuten. Tabujen rajat on rikkoutumassa. Itseä ei haittaa kertoa, että kyllä toivottiin kauan ja yritettiinkin jo jonkin aikaa, ja raskasta oli. Mutta ymmärrän, ettei kaikki halua kertoa vieraille. Moninaisia tunteita hankalaan raskauden yrittämiseen kumminkin liittyy.
Ehkä voit sanoa napakasti, että asia on henkilökohtainen. Tai sitten sen "no jonkin aikaa" ympäripyöreän vastauksen.
Joka tapauksessa onnea raskaudesta! Jos lapsettomuuden tunne ei ala hälvetä, mieti tarvitsetko vaikka vertaistukea. Itsestä ainakin tuntuu vielä, ettei ole helppoa ajatella oikeasti saavansa lasta.. vaikka riskiviikoilla itse vielä keikunkin. No, toivotaan parempaa tulevaa meille ja muille.
ja nimenomaan _tekeminen_ on niin suunniltelmallista, että monilta pääsee unohtumaan se asia, etteivät kaikki saa lapsia, vaikka haluaisivatkin. Mielestäni lapset edelleen saadaan.
Itse olen rv 38:lla esikoista odottaen ja olen ollut aika hämmentynyt tästä samasta kysymyksestä. Nyt raskauden edetessä on laskettua aikaa koskevat kysymykset pinnalla jne. Taisin tuohon "yrittämiskysymykseen" vastata aika suoraan lähimmille ystäville, mutta vähänkin vieraammille olen tainnut sanoa jotain tyyliin "no mullahan on ollut vauvakuume viimeiset 12 vuotta, joten kyllä oli aikakin...".
Siis todellakin pienen lapsen äitinä saat vielä tottua moneen henkilökohtaiseen kysymykseen. Ja vielä pahimmilaan loukkaukseen. Esimerkiksi imetyksen onnistuminen on sellainen kysymys, että ihan puolituntemattomatkin saattavat kysellä ja kommentoida ja ilmeisesti varsin ilkeästikin.
Synnytyskertomukset ovat vielä ihan luku erikseen. Joku saattaa kysyä suoraan, että kakkasitko tai kuinka paljon repesit. Tai lorahteleeko pissaa.
SIinä on mun mielestä mukana paljon sitäkin, että lapsen saaminen on varmaan liki jokaiselle elämän kohokohta. Ja kun toinen on sitä onnea kohtaamassa vielä ekaan kertaa, niin haluavat osallistua siihen teidän onneen ja elää siinä mukana. Samalla voi sitten muistaa omia kokemuksiaan.
Ei pahalla :)