Eroherkkä pariskunta vai hyvä parisuhde, matkustelusta.
Onko muilla sellaista, että matkoilla tulee herkästi riitaa?
Voiko tämmöiset ihmiset edes lähteä matkoille yhdessä?
Esim. nainen haluaa käydä museot ja näyttelyt ja nähtävyydet ajan kanssa,
ja shoppailla, katsella kauniita tavaroita. Käydä erilaisissa ravintoloissa, ja syödä paikallista ruokaa, ja kokeilla kaikkea, ja käydä tanssimassa, ja toimia mielihalujensa mukaan rauhassa, mutta rientää silti paikasta toiseen, ja todellakin mennä sinne minne nenä näyttää, ehkä tietysti pahimpia vaaranpaikkoja välttäen, mutta periaatteella, että aina pääsee samaa reittiä takaisin, tai viime kädessä voi kysyä joltain tai mennä taksilla. Ruokien suhteen ei säästellä, kun lomalla ollaan, mutta ei tarvi silti ahmia, vaan syödä nälkäänsä ja sitä mitä mieli tekee ja lompakko kestää...
Mies on arka, eikä uskalla tehdä mitään, kokeilla mitää muuta kuin pippuripihviä,
ja muuta tuttua ja turvallista, jos nainenkaan ei tiedä mitä se uusi on. Mies ei jaksa shoppailla, viihtyy kyllä jossain elektroniikkakaupassa ties kuinka kauan. Ja haluaisi levätä hotellihuoneessa katsoen tilauselokuvaa tms vaikka koko päivän. Joka asia pitää varmistaa sata kertaa, ja katsoa etukäteen ja vielä varata aikaa reilusti siirtymiin jne. Joka sentistä pitää yrittää säästää, ja olla pihi. Mieluummin syödä buranaa nälästä johtuvaan päänsärkyyn kuin pysähtyä syömään juomaan jos sitten mennään johonkin nähtävyyteen yhdessä, ja siellä sitten näyttää pitkää nenää ja mennä äkkiä "läpi", että pääsis takaisin hotellihuoneeseen taas lepäämään.
Mihinkään toimintaan ei voi osallistua. Ne joko maksaa liikaa, tai ei vaan viitsi,
tai ei tiedä miten se homma pelaa, eikä kehtaa mennä kokeilemaan.
Kommentit (2)
tosin tuo passivisenoloinen matkakumppani ei ollut mieheni vaan eräs toinen läheiseni.
Tuskailin aikani. Ja tutkailin, mistä ihmeestä passivius saattoi johtua, kun kuitenkin itse matkan suunnittelu tehtiin innolla.
Olen huomannut sittemmin, että ko henkilöllä on tavaton pelko vierasta ja uutta kohtaan. Ja tieto tästä auttoi minuakin, kun tiedän, ettei toinen tahallaan ilkeile ja pysyttele taustalla.
Piti sitten keksiä joitakin keinoja saada tämä pelokas tyyppi mukaan aktiviteetteihin. Sillä useinhan oli niin, että sysäyksen saaneena ja itsensä voittaneena tulimme aina tyytyväisenä (kumpikin) takaisin hotellille.
Tämän ystävättäreni kohdalla huomasin, että kannatti itse valmistautua tosi hyvin asioihin ja paikkoihin, jonne aikoi lähteä. Jos mahdollista, käydä itse yksin ensiksi (esim. hotellin ravintolat, kuntosalit sun muut) läpi ja kuin sivumennen kertoa, mitä meitä odottaa, missä vessat ovat, miten liikkua sun muuta sellaista.
Toinen asia, jonka otin avukseni oli, että sanoin ystävättärelleni itse hieman jännittäväni, kun ovat niin vieraita paikkoja/asioita (vaikkei siis oikeasti tilanne olisikaan niin). Näin tuo pelokkaammin uuteen suhtautuva ihminen huomaa, ettei olekaan yksin jännityksensä kanssa. Auttaa muuten!
Miestäsi ehkä todella vain jännittävät nuo vieraat tilanteet. Mutta mitä enemmän saat hänet edes pienissä määrin liikkeelle, sitä helpommaksi lähteminen alkaa muuttua. Älä ihmeessä suostu jäämään hotellihuoneeseen - ei miehesikään siellä oikeastaan halua olla.
Voimia sinulle ja hyviä yhteisiä matkoja kummallekin
toivoo
Villiviini
villiviinia@gmail.com
PS
niin - ja shoppailu nyt ei totta totisesti ole miehelle herkkua... Minä lähetän mieheni keilaamaan tai sitten autokauppaan tai rannalle katselemaan nättejä tyttöjä.
erilaiset mielihalut, mutta tuollainen mies olisi matkaseurana aika inhottava. Itse en ottaisi mukaan. Ainahan voi matkustaa kavereiden tai lasten kanssa, ja lapsista voi kasvattaa seikkailunhaluisia matkailijoita.