Oispa edes yksi lapsi josta vois olla ylpeä. Mutta ei!

eivät sellaista mielialaa, että ovat pettymyksiä vanhemmilleen. Jokaiselle löytyy jotain, missä olla hyvä (huom: se, että on hyvä jossain, on eri asia kuin olla paras). Mun oppimisvaikeuksista kärsivälle tytölle tanssi ja piirtäminen ovat keinoja saada mielipahaa, osata jotain.

Koita saada asiantuntija-apua, olet ehkä psykologeja ja muita jo tavannutkin, mutta kaikki apu on tarpeen. Kyse on lastesi loppuelämästä. Teillä menee vaikeimman kautta mutta yritä pysyä vahvana. Etsi/ mieti asioita, joissa lapsesi ovat hyviä, joista voit heitä kiittää ja tukea kehitystä siihen suuntaan. Tsemppiä!

Joo tätähän tämä on; aina saa juosta jossain palavereissa tai terapioissa. Välillä tuntuu, että kaikki terapeutit ja erityisopettajat tms. vain yrittävät työllistää itsensä..



En voi vain uskoa, että näin moni nykylapsi on " viallinen" . Todelliset syyt on jossain muualla.



-erityislapsen äiti

En todellakaan halua haukkua sinua huonoksi äidiksi ajatustesi takia, mutta suosittelen pysähtymään. Jo otsikko nimittäin pysäytti minut ajattelemaan, että miksi lapsista pitäisi voida olla ylpeitä - eikö ole ennemminkin tavoiteltavaa, että lapset ovat onnellisia? Ja jos he eivät sitäkään ole, kannattaa satsata paukkuja itsesäälissä rypemisen ja lasten syyttelyn sijaan ongelmanratkaisuun.



On hienoa, että lapsiasi yritetään auttaa. Vaikka se välillä tuntuisikin silmätikkuna olemiselta, kannattaa ottaa apu vastaan. Tärkeintä on, että lapset voivat hyvin. Ja jos eivät voi, niin että heitä edes autetaan voimaan mahdollisimman hyvin. Sinä olet heille tärkein aikuinen koko maailmassa, älä käännä heille selkääsi. Moni lapsi toteuttaa tasan sitä ennustetta, mitä heidän vanhempansa heille asettavat! Jos siis itse olet lapsistasi ylpeä heidän osaamattomuudestaan tai muista ongelmistaan huolimatta, he kyllä antavat myöhemmin muutakin aihetta ylpeyteen. Älä mittaa omaa elämääsi kulissien kautta, vaan elä sitä täysillä joka päivä rakastamalla läheisimpiä ihmisiä (lapsiasi) ja itseäsi sellaisina kuin he ovat!

Ihan oikeasti kuulostaa kyllä tosi karulta, että joku äiti häpeää(?) omia lapsiaan :-/ Vanhemmathan nimenomaan ovat niitä ainoita aikuisia maailmassa, joiden kuuluu pysyä ikuisesti omien lastensa rinnalla, vaikka he tekisivät/olisivat mitä! Enkä otsikolla tarkoita loukata vaan ihan oikeasti kuulostaa siltä, että sun kannattaisi jutella psykologin kanssa, jotta et vahingoita henkisesti lapsiasi. He tarvitsevat vahvan, oman itsensä kanssa sinut olevan äidin elämäänsä.



Pysähdy hetkeksi joka päivä olemaan lapsistasi ylpeä ihan vain siksi, että he ovat sinun. He eivät ikinä pärjää elämässä, jos SINÄ et heihin usko ja vala sitä uskoa vakuuttavasti.

muualta kuin lapsista - syy löytyy kun 4 katsoo peiliin:)

Vierailija:

muualta kuin lapsista - syy löytyy kun 4 katsoo peiliin:)

Ei tulis mieleenkään. Enkä mä nyt oikeesti heitä häpeä, mä rakastan niitä muksuja. Mutta tänään vaan on tuntunut siltä että, miksi mulla ei ole ns. " normaaleja" lapsia. Mäkin haluaisin tietää miltä tuntuu kun ei tarvitse huolehtia lapsista koko ajan, tai miltä tuntuu se kun lapsi on jossain luokan paras. Äh..ehkä mä olen vaan kade. Enkä osaa kunnolla edes kirjoittaa mitä tarkoitan tai tunnen..huono päivä!



Mutta kiitos tsempeistä, kyllä tää tästä. Huomenna on taas varmasti valosempaa :)

Nico voi näpistää kaupasta. Jessica on koukussa kannabikseen. Jere myy itseään merkkifarkkujen hinnalla vanhemmille miehille. Sara on vähän jälkeenjäänyt, eikä varmaan pääse kuin onnella suojatyöpaikkaan. Mica menee mieluummin vankilaan kuin armeijaan tai sivariin. Nina on lesbo, joka yrittää hankkiutua raskaaksi yhden illan suhteen kanssa voidakseen perustaa perheen tapaamansa naisen kanssa.



Murheita tulee lapsen kasvaessa, vaikka lapsuus menisikin normaalisti.

Lapsi ei ole minän jatke, vaan sinusta erillinen yksilö. Keskity elämään siten, että voit olla heille tukena ja aikuisena, rakastavana ja lujana vanhempana.