Lue keskustelun säännöt.
Millainen aikuinen kasvaa lapsesta jota kohdellaan näin...
24.03.2009 |
Lapsi saa hyvin harvoin positiivista huomiota, mutta negatiivista sitäkin enemmän. Häntä vertaillaan jatkuvasti pikkuveljeensä, joka on ollut aina niin kiltti ja helppo lapsi, tuodaan esille kuinka itkuinen ja hankala ko lapsi on ollut vauvasta lähtien, synnytys ollut erittäin vaikea jne. Äiti ei pidä sylissä eikä lähellä juuri koskaan. Äiti melkein aina vihainen. Äiti pitää kuitenkin perusasioista hyvin huolta, lapsella aina puhtaat vaatteet jne, mutta mollaa lasta usein, toistenkin kuullen. Lapsi häpeää ja on nolostunut. Lapsi ei saa osallistua mihinkään tai tekee aina kaiken väärin, tai liian hitaasti tmv. Ei koskaan osaa olla niin että saisi kehuja ja kokisi olevansa rakastettu.
Kommentit (7)
hänestä kasvaa huonon itsetunnon omaava aikuinen. Tuskin kovinkaan yritteliäs kaveri, koska pelkää epäonnistumista tai ajattelee jo suoraan, että turhaa edes yrittää. Sosiaalisesti hän ei luultavasti ole kovinkaan kaksinen, päinvastoin pelkää kontakteja arvostelun pelossa. Itsetuhoisuus sopii takuulla kuvioon, koska kokee olevansa täysi nolla, arvoton. Veljeään hän todennäköisesti inhoaa veljen "täydellisyyden" takia ja yrittää ehkä satuttaa tätä. Tätä kirjoitusta voisi jatkaa loputtomiin.
Kerrassaan kurjaa luettavaa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsestäni. Siis minä olin tuo lapsi.
Nyt raskaana ollessa taas miettii näitä asioita.
Mitä minusta siis tuli; paniikkihäiriöinen, neuroottinen jännittäjä, alisuoriutuja, täydellisyyden tavoittelija, yksinäinen... sosiaalisesti erittäin kömpelö. Vastauksesi sopi minuun muuten hyvin, mutta en inhoa veljeäni enkä halua hänelle pahaa, päinvastoin.
Toki kaikki ongelmani eivät johdu lapsuudesta. Mutta ei minusta koskaan mitään tullut, ja tuskin tuleekaan.
ap
Olen vanhin lapsi kolmesta. Pikkuveljeni keräsi kaiken huomion ja jäin täysin varjoon. Aina sai kuulla, että kyllä se pärjää. Toisaalta myös veljeä moitittiin meidän kuullen toisille aikuisille.
Murrosikä oli tosi vaikeaa aikaa. Tein kaikkea tyhmää, mutta en koskaan jäänyt mistään kiinni. Muutin pois kotoa kauas vanhemmistani heti, kun täytin 18. Olin todella ujo ja olen nykyäänkin tietynlaisessa seurassa ujo. Toisaalta olen hiljalleen löytämässä itseni ja potentiaalini. Aiemmin en uskonut pärjääväni missään, mutta nyt olen jopa löytänyt vahvuuksia ja hyviä puolia itsestäni. Nykyään pärjään ihan hyvin elämässäni. Vanhemmilleni olen kyllä edelleen hieman katkera. Sisarukseni taas ovat läheisiä.
sinusta on jotakin tulossa- ÄITI!
Se jos mikä antaaa aihetta olla itsestään ylpeä!
Uskon muutenkin, että sinusta on tullut paljon muutakin positiivista mikä on jäänyt itseltäsi huomaamatta, sillä aikaa, kun olet luovinut negatiivisten ongelmiesi seassa. Omalla ajattelutavalla voi vaikuttaa asioihin ja oppia näkemään niitä eritavalla. Se ois kasvunpaikka nyt.
No minkalaiset valit sinulla on nyt aitiisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun isoäitini on tuollainen äiti...Silti isäni on ihan kunnon ihminen, pitää äidistään huolta ja jopa ykkössijalla(äitini ja meidän muiden suureksi harmiksi). Kääntää toisen posken ja on kiltti ja sosiaalinen ja tulee kaikkien kanssa toimeen.
Eiköhän se tulevaisuus ole kiinni niin monesta asiasta, että tuo äitisuhde on vain yksi osa. Ehkä iso, mutta silti vain osa.
välttelee uhkia ja harmeja, rakentaa itselleen muurin. Ei osaa ottaa tulevaa positiivista palautetta vastaan sellaisenaan vaan kokee sen vittuiluksi. Minäkäsitys täysin ulkopuolisten ohjaama, huono itsetunto.
Ja ristiriitaisesta kiintymyssuhteesta johtuen lapsesta voi kasvaa narsisti.