mies tuli moikkaamaan mua/meitä kesken työpäivän, oli niin kova ikävä

soitellaan yleensä 2-3 kertaa työpäivän aikana ja mieheltä jäi kännykkä kotiin...

nyt oli pakko tulla moikkaamaan meitä ja hakemaan puhelin, että voi taas soitella mulle :))

heh, no musta toi kyllä vaikuttaa vähän epäilyttävältä, sori vaan....

Outoa on soitella useaan kertaan päivässä.



Ratsasitko kännykän? Miksi kiire hakea kännykkä kesken päivän, onko miehellä pelko persiissä että kärähtää jos rakastajatar saattuu siihen soittamaan.



Eikö miehen työpaikalla ole puhelinta josta voi tarvittaessa soittaa vai onko oman kännykkänsä varassa?



Näitä ajatuksia aloitus herättää.

tai onko putkimies käynyt roplaamassa röörejä...

Outoa on soitella useaan kertaan päivässä. *meille normaalia, myös minä soittelen miehelleni. tottakai hän on kiinnostunut mitä tehdään. Että jos vaikka tarvitsen kyytiä takasin*



Ratsasitko kännykän? Miksi kiire hakea kännykkä kesken päivän, onko miehellä pelko persiissä että kärähtää jos rakastajatar saattuu siihen soittamaan.

*tuossa tuo puhelin oli mulla vieressä kokoajan, mieheltä jäi tuohon ihan näkyville. en ratsannut. Eikä ole miehellä pelko perseessä.*



Eikö miehen työpaikalla ole puhelinta josta voi tarvittaessa soittaa vai onko oman kännykkänsä varassa? *mies ei pidä yleispuhelimesta, ja se on pomon huoneessa. Enkä edes vastaisi siihen, koska en tiedä, että se on työpaikan numero*

työpäivää kuitenkin melkein puolet jäljellä

t. ei ap

Älä välitä muitten sarkastisista kommenteista, ovat vain kateellisia. Mun mielestä on ihanaa että miehellä on ikäväa päivän aikana!

Ihmiset on nykyään niin kännyköittensä varassa, ettei tiedä mihin soittaa, jos toisella ei ookaan puhelintaan mukana ja jotain sattuu.



Musta ainakin olis aika epäilyttävää, jos miehen pitäis kännykkää tulla hakemaan kesken päivän, mutta kukin tavallaan ;)

Itse en ole tajunnut koskaan tuota jatkuvasti puolisolle soittelua jos ollaan erossa. Miehellä on muutama ystävä, joiden vaimot soittelee johonkin kalareissullekin sen sata kertaa. Ei ole asiaa, kun muuten vaan soittelee. Mitä järkeä on lähteä rentoutumaan, jos sinnekin soitellaan perään. Itse olen ja miehenikin on sellainen, että soitetaan jos on asiaa ei muuten. Paitsi ystäville sitten soitellaan ja juorutaan tyhjää.

Joko sinä tai miehesi tai molemmat olette läheisriippuvaisia tai sairaalloisen omistushaluisia tai mustasukkaisia. Tuo ei ole enää normaalia.



Checking checking... koira koiran tuntee.

joka ystävällisesti vei ja haki minut, minne ikinä halusinkaan mennä. Jos kus hän muuten vain piipahti paikalle, Ja minä olin tyytyväinen, kun mies on niin aidon kiinnostunut minusta.

Kunnes eräs työtovereistani (miespuolinen) kysäisi, onko mieheni kovinkin mustasukkainen.

Tämä ei ollut pälkähtänyt päähänikään.

Mutta sen jälkeen aloin hieman tarkemmin seurata mieheni käytöstä ja kyllä: hänellä on todellakin aivan tavaton tarve kontrolloida tekemisiäni. Erittäin hienotunteisesti kylläkin, mutta silti.

Niin kauan, kuin minulla ei ole mitään peiteltävää uskonkin, ettei asiasta muodostu minulle suurempaa haittaa - onhan ihan mukava, että kengätkin pysyvät kuivina, kun hän järjestää omat ohjelmansa melkein aina sen mukaan, että voi palvella minua.

Mutta estäähän tämä läheisyydentarve minua sopimasta spontaaneja tapaamisia ystävien kanssa, esim. että kävisin vielä työn jälkeen kahvilla tai tutkimassa kauppojen uusinta uutta on melko mahdotonta, koska tuo mieheni nyt kerran seisoo autonsa kanssa odottamassa...

ja kuten kirjoitin, 2 -3-4 kertaa päivässä soitellaan.

Toista vaan on niin kova ikävä :) Nytkin tekismieli saada se kullanmurunen haliin.



Mitä mustasukkaisuuteen tulee, olemma hyvällä tavalla mustasukkaisia.

Vähän pitää mustasukkaisuutta ollakkin.



Normaalia on olla rakastunut ja rakastaa miestään/vaimoaan.



Kiitos teille jotka annoitte positiivisempiä viestejä. Sydämessäni tiedän asioiden oikean tilan :)



-ap-

joka ystävällisesti vei ja haki minut, minne ikinä halusinkaan mennä. Jos kus hän muuten vain piipahti paikalle, Ja minä olin tyytyväinen, kun mies on niin aidon kiinnostunut minusta.

Kunnes eräs työtovereistani (miespuolinen) kysäisi, onko mieheni kovinkin mustasukkainen.

Tämä ei ollut pälkähtänyt päähänikään.

Mutta sen jälkeen aloin hieman tarkemmin seurata mieheni käytöstä ja kyllä: hänellä on todellakin aivan tavaton tarve kontrolloida tekemisiäni. Erittäin hienotunteisesti kylläkin, mutta silti.

Niin kauan, kuin minulla ei ole mitään peiteltävää uskonkin, ettei asiasta muodostu minulle suurempaa haittaa - onhan ihan mukava, että kengätkin pysyvät kuivina, kun hän järjestää omat ohjelmansa melkein aina sen mukaan, että voi palvella minua.

Mutta estäähän tämä läheisyydentarve minua sopimasta spontaaneja tapaamisia ystävien kanssa, esim. että kävisin vielä työn jälkeen kahvilla tai tutkimassa kauppojen uusinta uutta on melko mahdotonta, koska tuo mieheni nyt kerran seisoo autonsa kanssa odottamassa...

Ja jos pyydän mies tulee hakemaan minua. Muussa tapauksessa saan tulla julkisilla.

Jos lähden vaikka shoppailukierrokselle/kavereille harvoin sieltä soittelen miehelleni/mies minulle. Se on minun omaa-aikaa ja nautin siitä täysin siitä ajasta, että saan jättää lapset kotia ja olla vapaasti. Mutta joskus saatan noiltakin käynneiltä soittaa.

ymmärrän EHKÄ, jos olette vastarakastuneita. Mutta jos suhde on vakiintunut ja tasapainoinen, ei noin riippuvainen tarvitse olla.

Ensinnäkin, meidän työpaikan miehet käy yleensä hakemassa kännyn jos unohtuu kotiin. Itse en jaksa vaivautua.



Ja meillä on miehen kanssa töissä koko ajan mese auki. Eli voi välillä turista joutavia.

katkerat mammat haukkumassa kun toisella on jotain mitä heillä ei ole..



ihana mies sulla pidä kiinni!:)



t.kateeks kyl käy;) ...sen voi myöntää vaikka se on joillekkin vaikeaa!:D

Ensinnäkin, meidän työpaikan miehet käy yleensä hakemassa kännyn jos unohtuu kotiin. Itse en jaksa vaivautua.

Ja meillä on miehen kanssa töissä koko ajan mese auki. Eli voi välillä turista joutavia.

mun miehellä ei ole mahdollista mesettelyyn, varmaan me muuten oltais kanssa

Minä, joka olen kotona pääasiassa tällä hetkellä, soittelen miehelle töihin muutamia kertoja päivässä, mieskin minulle, jos on asiaa. Kun mies oli kotona ja minä töissä, hän soitti minulle useita kertoja päivässä. Onhan se mukava välillä vaihtaa muutama sana aikuisen kanssa, kun on lasten kanssa kotona :). Eikä kumpikaan ole kokenut tosiaankaan miksikään kyttäämiseksi tai kontrolloimiseksi asiaa.

Voi ap, koita jaksaa näitä ämmiä ;). Meillä kahdeksas vuosi menossa (joka ei av:n mukaan ole vielä edes pitkä aika yhdessä parikymppisillä) ja mies soittelee joka lounastauko tai ainakin laittaa tekstarin jossa kysyy mitä minulle kuuluu. Samoin soittelee kun on ulkona jne., se vaan kuuluu hänen tapaansa eikä siinä ole mitään mustasukkaista.