En jaksa itseäni... ;/

noi vaan korostuu silloin kun mulla on menkat.. :)

Mutta vakavasti - keskity siihen että teet sellaista mistä itse nautit..

Sama juttu, että ennen menkkoja ja muutamia päiviä niiden alkamisen jälkeen on paha olla. Joskus raivoa, toisinaan itkenkin vähän itsekseni. En oikein tiedä edes mistä nautin. Liikunnasta tykkään. Ystäviä minulla on aivan liian vähän, enkä juuri ehdi koskaan heitä tapaamaan. Lisäksi moni on jostain kumman syystä aika erilaisessa elämäntilanteessa, kuin itse. Minusta tämä koko yhteiskunta on jotenkin kauhean kilpailullinen ja ahdistava ja ihmiset hölmöjä, jotka juoksevat oravanpyörässä kituuttaen. Tälläistäkö tämän elämän pitää olla? ;( ap

Itsekin joskus koen vähän vastaavia tunteita ja terapiasta on ollut apua. Jos huono itseluottamus häritsee elämääsi etkä pysty sen takia nauttimaan asioista normaalisti, niin kannattaa mennä psykoterapiaan. Samalla voi oppia muuttamaan pinttyneitä ajattelutapojaan ja huomata, ettei oikeasti ole niin huono kuin itsestä tuntuu, vaan ne ovat vain omia ajatusmalleja. Muuten kannattaa tehdä mahdollisimman paljon asioita, joista itse nauttii.

Saitko jostain lääkärin lähetteen terapiaan vai miten pääsit sinne? Niin moni tuntuu puhuvan, että se on todella kallista. Olen itsekin usein miettinyt hakeutumista terapiaan, sillä esim. mieheni todella sanoo, että minun pitäisi muuttaa käsitystä itsestäni ja että elämässäni olen toistuvasti törmännyt ongelmaan nimeltä huono itsetunto, josta sitten kumpuaa luonnollisesti muitakin ongelmia. Olen jotenkin rikki, vaikka näennäisesti elämästäni selviydyn, enkä käytä alkoa tai käyttäydy oudosti tmv.



Olen vain erään kotiäidin lapsi, joka haukkui lastaan ja purki omaa pahaaoloaan lapseensa vuosikausia. Että se siitä kotihoidon autuudesta. Tämä ei tietenkään ole mikään ainoa syy asioihin, vaan eräs osasyy. t. ap

Olen myös toivoton jännittäjä ja sitäkin kautta annan itsestäni vielä typerämmän kuvan kuin olen, sillä jotkut ihmiset ajattelevat ujojen olevan tyhmiä... ap