Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puhunko lapselle väärin? Mies väittää niin
02.03.2007 |
Minulla on tapana kysyä meidän parivuotiaalta, joka ei osaa vielä puhua kuin yksittäisiä sanoja, hoitopäivän jälkeen että oliko kiva päivä (vastaus joo), mitä oli ruokana (vastaus " maka" eli makaroonia joka ikinen kerta...), kenen kanssa leikit (vastauksena parin kaverin nimet) ja mitä leikkejä leikitte.
Tänään mieheni alkoi paasata minulle, ettei minun pitäisi kysyä lapselta tuollaista kysymystä. Siis että mitä leikkejä leikitte. Mies kokee kysymyksen sellaisena, että siihen pitäisi kertoa kaikki mitä päivän aikana on tapahtunut. Ja lapsi ei siihen pysty, eikä kukaan muukaan, vaan hämmentyy.
Itse taas koen tuon kysymyksen sellaisena, että siihen voi vastata mitä haluaa kertoa päivän tapahtumista. Lapsemme ei sitä vielä osaa, siksi kysyn aina seuraavaksi täsmentäviä kysymyksiä, kuten esim. leikittekö kotileikkiä. Olen ajatellut, että jonain päivänä lapsi osaa sitten itse kertoa jonkun leikin, jota on leikkinyt.
Mutta onko minun tavassani kysyä yleisistä päivän tapahtumista oikeasti jotain pielessä, koska vastaavasta aiheesta meillä on mieheni kanssa ollut kädenvääntöä aiemminkin. Jos mieheni on ollut istumassa iltaa kavereidensa kanssa, minua tietysti kiinnostaa mitä kellekin kuuluu ja mitä mielenkiintoista oli puheena. Kysyn siis usein, että mistä puhuitte. Mies hermostuu tästä joka kerta, koska kokee, että hänen pitäisi pystyä referoimaan koko illan keskustelut. Minusta taas hän voisi kertoa mitä haluaa, mielenkiintoisimmat asiat, koska enhän minä osaa kysyä tarkemmin jos en tiedä, mitä on tapahtunut.
Kumpi ei tajua, minä vai mies?
Kommentit (14)
vastaa sen minkä osaa ja koko ajan oppii enemmän. Muistan kun meidän lapsi pienempänä vastasi aina kun kysyin mitä ruokaa pk:ssa oli, " ei mitään" . Koskaan ei ollut ollut mitään ruokaa...:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tajua. Itse olen puhunut lapsilleni samoin kun sinä, kyselen edelleen mitä on koulussa/hoidossa tapahtunut, enkä suinkaan odota kaikenkattavaa selitystä päivän tapahtumista. Jopa mieheni ymmärtää tämän:)
Jatka vaan jutteluasi niinkuin ennenkin:)
On mukavaa että juttelet lapsellesi, ja opetat hänelle vuorovaikutteista kanssakäymistä, mutta ehkä sinä voisit kertoa hänelle omasta päivästäsi jotenkin sopivalla tavalla?
Ehkä hän ei tiedä, miten " päivästä pitää kertoa" jos ei ole kuullut kenenkään kertovan toinen toiselleen samasta asiasta. Eli anna mallia.
Minä aloin jo miettiä, että onko minun päässäni jotain vikaa. Mies ja kaiken lisäksi insinööri = putkiaivot.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim voisit häneltä pyytää että hän kertoo " jotain" päivän tapahtumista tai " jotain" illan keskustelunaiheista. Niinpä hänen ei tarvitse muistaa kaikkea ja pääsette silti samaan tulokseen, jossa voit kysellä lisätietoja siitä jostain.
Minusta on kuitenkin asiallista kunnioittaa toisen tunteita, jos hän kerran sanoo, että häntä ahdistaa. Ei kai se mitenkään ylivoimaista ole vähän muuttaa sanavalintaa niin ettei toista ahdista enää... VOi tuloskin olla parempi.
Joskus kun vaihtaa kysymysten jarjestysta, vastaukset tulee silti samat ja vanhassa jarjestyksessa ;)
Olen myos utelias mita ihmisille kuuluu, miehen on vahan ymmartavaisempi mutta saadakseni vastauksia kyselen tarkempia kysymyksia. Mita sille ja sille kuuluu? Oliko puhetta siita ja siita? Kavitteko siella tai taalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varmaan osaa kysyä oikein, mutta en oikein keksi miten voisin kysyäkään. Minua siis ihan kiinnostaisi tietää, millaisista aiheista ovat keskustelleet, mitä kukin on ollut mieltä ja mitä ajatuksia se minussa herätti. Itse kerron aika paljonkin tällaisia asioita ihan oma-aloitteisesti, mies sen sijaan ei. Olen yrittänyt kysyä muullakin tavalla, mutta jos kysyy kovin täsmällisesti, on vastaus joko kyllä tai ei ja se siitä, ei yhtään enempää selitystä.
Ehkä minä odotan turhaan mieheltäni, että se kertoisi asioista samalla tavalla kuin minä itse ja ongelman suurin syy onkin siinä. Miehen mielestä varmaan kyselen ja tivaan, vaikka hän on omasta mielestään jo kertonut kaiken olennaisen.
ap
Kerron kyllä sitten itse, jos on ollut jotain kertomisen arvoista.
Mieheni on vielä enemmän samanlainen kuin miehesi ja lapsemme ovat näköjään samaa sarjaa. Koulun tai päiväkodin tapahtumista en juuri mitään tiedä ja kesäleirille soitettujen puhelujen sisältökin jää yleensä " Täällä on ihan kivaa" -linjalle.
Jos mieheni on ollut yksin jossain, saatan kysäistä " Oliko mukavaa?" tms. yleispätevää ja annan hänen sitten kertoa enemmän, jos hän haluaa.
En kyllä muutenkaan ole kovin kiinnostunut esim. ihmissuhdekiemuroista ja olenkin sitten ollut ihan hoomoilasena esim. kun tuttavapariskunta on eronnut, koska mies oli jo pari vuotta pettänyt vaimoaan yhden toisen tuttavamme kanssa.
On tästä juoruiluun taipumattomuudestani ollut hyötyäkin. Ystäväni tietävät, että minulle kerrotut asiat eivät tule vuotamaan eteenpäin ja näin olen voinut olla ystävilleni tukena sellaisissa tilanteissa, joissa heillä ei ole ollut muuta luottamuksellista purkautumiskanavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(itse höpisen ihan luentevasti kaikenlaista lähes kokoajan) ja sitten kuulin kun vaippaa vaihtaessa käytiin seuraava keskustelu:
Vauva: " gluuuubmaaaalb"
Isä: " Olen osittain samaa mieltä"
:D
Onneksi miehelläkin löytyi huumoria kun nauroin lattialla kierien:D
Nyt mieskin juttelee jo sujuvasti,
mutta ottaa ohjeet edelleen kirjaimellisesti.
Vierailija:
(itse höpisen ihan luentevasti kaikenlaista lähes kokoajan) ja sitten kuulin kun vaippaa vaihtaessa käytiin seuraava keskustelu:
Vauva: " gluuuubmaaaalb"
Isä: " Olen osittain samaa mieltä"
:DOnneksi miehelläkin löytyi huumoria kun nauroin lattialla kierien:D
Nyt mieskin juttelee jo sujuvasti,
mutta ottaa ohjeet edelleen kirjaimellisesti.
akateeminen iskä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tosin varmaan kahden vuoden iässä, mutta myöhemmin.
Itse olen sellainen höpöttäjä ja kerron aina kaiken. Mies ei monestikaan ole kiinnostunut jutuistani, siis mitä olen päivisin tehnyt. Hän ei myöskään itse kerro, vastaa toki jos kysyy, muttei ymmärrä miksi pitäisi kertoa asioita jotka eivät minuun liity.
Esikoiseni on myös sellainen että monesti sanoo että älä aina kysele, en mä halua (tai jaksa) kertoa.
Olenkin opetellut olemaan kyselemättä liikoja. Toki kysyn esikoselta vieläkin miten koulussa meni, mutten jatka sitä enää että mitä söitte, jne.
Toiset ihmiset kokee sen luottamuksen puutteena ja urkkimisena jos kysellään kaikki mahdollinen ja heille pitää antaa vapaus puhua silloin kun he tuntevat sen tarpeelliseksi. Toisilla on vahva yksityisyyden tarve, eli vaikkei olekaan salattavaa on asioita jotka ovat vain heidän. Tai jos vaikka miehesi on puhunut kaverin kanssa koko illan jostain kaverin ongelmasta, niin se on hänelle luottamuksen pettämistä jos alkaa niistä sinulle kertoa.
Minusta voit yhä kysellä lapseltasi, mutta muista kuunnella tarkkaan ja lopettaa ajoissa jos lapsi jossain vaiheessa ahdistuu kyselyihin. Lapsi kun saattaa olla miehesi kanssa samanlainen. Sen takia ymmärrän miehesi huolen lapsen kyselystä. Eli itse ajattelet sen olevan oikein ja kehittävän lasta, niin miehesi näkee asian omasta näkökulmasta ja hänelle se on ahdistavaa. Tässä tapauksessa tulee mielestäni kunnoittaa miehen näkemystäkin, se on ihan yhtä oikein kuin sinunkin. Eli lapsen puheen kehityksen kannalta ei ole tarpeellista kysellä kaikkea mitä kyselet, riittää että kysyt miten päivä meni ja mitä teitte. Ei tarvitse kyselle mitä söitte, kenen kanssa leikit, jne. Ei sillä että olisi väärin niin kysyä, mutta jos se ahdistaa miestäsi niin tule puolitiehen vastaan ja kysele vähemmän. Kyllä se lapsi oppii puhumaan muutenkin :)
kumpikin odottaa keskusteluilta esim. tällaisen toisen muualla viettämän illan jälkeen. Voisit kertoa miehellesi esim. sen, mitä kirjoitit aloitusviestissäsi ja kuunnella tarkkaan, mitä miehesi ajattelee, odottaa, kokee. Me ihmiset kun niin usein oletamme toinen toistemme ajatuksia, kokemuksia ja puheitakin tulkitsemme omien ajatustemme mukaan. Ilman selventävää keskustelua ei toista ymmärrä eikä tiedä, mitä hän ajattelee.
Alue: Aihe vapaa
Asperger?