Onko tämä teistä paha juttu, pitäisikö ottaa puheeksi pph:n kanssa?

sillä syksyyn on lapsen näkökulmasta ihan liian pitkä aika, kesälomaankin, jos koko se aika pitää elää huolen ja pelon alla.



Ja kyllähän tällä "Jonille" pitää myös tehdä selväksi mikä on sopivaa ja mikä ei... olkoon vain lasten välistä suunsoittoa, mutta silti.



Kerro pph:lle tapauksesta, tai siis siitä mitä lapsesi sinulle kertoi. Yhdessä voitte sitten miettiä, miten tilanne hoidellaan.



Ja muista toki vakuuttaa lapsellesi että "joni" ei mitenkään uhkaa sinua.

Mä ottaisin ehdottomasti puheeksi. Kysyisin, että onko kuullut juttuja ja missä yhteydessä noita on puhuttu. Kertoisin myös, että meidän perheessä ei puhuta tappamisesta yms. Toisaalta on vaikea sanoa, jos pph on etäisempi. Itselleni lapseni päiväkoti"tädit" ovat kuin kavereita, puhutaan ja höpötetään kaikki jutut. Eli siinä mielessä ei ole ongelmia ottaa vaikeitakaan asioita esiin.



Mutta tuollaista ei kyllä voi ohittaakaan. Kyllä syksyyn on vielä hurjan pitkä aika, jos lastasi tuo poika jollain tavalla piinaa joka päivä.

Olen vaan jo kysellyt asiasta niin monta kertaa... Ja tuntuu myös siltä ettei haluaisi tavallaan "Jonin" kautta mollata "Jonin" äitiä, joka on myös tuttu eikä huvittaisi sitäkään suhdetta vaarantaa jos vain ylireagoin. Tuntuu ettei noihin lasten juttuihin muutenkaan voi aina luottaa, että lapsen versio on se oikea. Mutta 2 ainakin tuntuu ajattelevan ettei toi ihan tavallisen riitatilanteen suunsoiton piikkin mene...



Mutta ehkä sitten kuitenkin sanon pph:lle mitä lapsi jutteli.

ilman muuta pitää sanoa! Lapsesi selvästi kuitenkin kärsii, eikö? Ja sen toisenkin lapsen on syytä oppia jo nyt ettei tuollaisia puhuta. Ehkä pph:n on vaikea sanoa asiasta Jonin äidille, jos ovat tuttavia keskenään, toisaalta nyt sitten täytyy tehdä se ikävä työ ja olla ammattilainen, ja puhua siitä huolimatta, että on tutustunut paremmin. En lähtisi lapseni hyvinvoinnin kustannuksella vaikenemaan hiljaiseksi asiaa joka vaivaa (lasta ainakin), vain sen takia, että on kiusallista puhua siitä. (En nyt ajatellutkaan että niin aiot tehdä :)) Nämäkin asiat tuntuvat niin paljon isommilta sieltä lapsen näkökulmasta katsottuna, aikuisena jo osaa suhteuttaa paremmin ja kuitata lasten hölmöilyksi. Lapselle ne ovat totisinta totta ja iso pelon ja huolen aihe. Jos siihen ei omat vanhemmat puutu ja vähättelevät lapsen kokemaa niin se on ikävä viesti lapselle.

Sitten olisi parempi puhua "Jonin" äidin kanssa, kun olisi vähän muutakin kättä pidempää kuin vain lapsen jutut. Ehkä se, että puhuisit itse tämän jälkeen "Jonin" äidin kanssa olisi tehokkaampaa, koska voisit tosissasi kertoa, miltä lapsestasi tuntuu ja että hän oikeasti pelkää. Pph:n kautta menneenä juttu saattaa sitten vesittyä, hän kun yrittää miellyttää varmaan kaikkia. Eli saattaisi sitten olla tyyliä: "ei tämä nyt ole mitään vakavaa mutta kun "Liisan" äiti tästä nyt on niin huolissaan niin pakko minun on siitä mainita..."



Ja sorry, en muista mainitsitko, kumpaa sukupuolta lapsesi oli, jotenkin vaan olen ajattellut tyttöä:)



Jos pph on sitä mieltä, että mitään ei tosiaan ole tapahtunut, sitten ottaisin yhteyttä suoraan "Jonin" äitiin. En tiedä, olenko jotenkin vanhanaikainen, mutta mielestäni tappamiset eivät kuuluisi tuon ikäisille. Onhan toki viisivuotiailla pojilla jo kaiken maailman taistelujutut sun muut. Mutta kyllä silti pysähdyttäisi, jos kuulisin, että lapseni on leikin(kään) varjolla uhannut tappaa jonkun/jonkun äidin. Siitä kyllä seuraisi meillä todella, todella vakava keskustelu ja selvittäisin asian pohjamutia myöden. Vaikea toki samaistua kun olen vain tytön äiti ja meillä pohditaan prinsessajuttuja. Mutta eiköhän ne perusarvot olisi pojankin kanssa ihan samat.



-2-

ja ilmeisesti ap:n lapsi on myös poika? Eli poikien keskinäiset leikin on tietysti rajumpia ja siinä saatetaan kovin taistella kaikenlaisilla örkeillä ja muilla. Mielestäni kuitenkin leikinkään aikana ei ole kohtuullista eikä asianmukaista puhua kenenkään tappamisesta. Ei ikinä. Ja tämä tulisi tehdä lapsille kerralla selväksi. Ehkä olen vähän herkkä tämän aiheen suhteen, mutta tuskin olen ihan hakoteilläkään.

Ja pph:lle tietysti tieto, että Joni juttelee sellaisia juttuja jotka huolettavat teidän lasta.

Kun kuuntelee lasten juttuja pihalla. varsinkin poikien. Tyliin mun äiti tulee ja tappaa sut ja toinen vastaa mä tapan sun äidin.

Meilläkin herkät pojat, mutta ei ne tuollaisesta järkyty.

Jotain muuta siinä on takana. Entäs jos perhepäivähoitaja on epäreilu ja suosii Jonia. Sellaiset asiat vaikuttaa lapsiin. Jos vaikka Joni saa tehdä lapsellenne jotain ja tämä ei saa tehdä Jonille samaa.

Meillä on ollut erään pojan kanssa enemmän ja vähemmän ongelmia, jo viime vuonna kun lapset oli kerhossa.

Nyt eskarin aikaan on homma mennyt pahimmillaan tavaroiden rikkomiseen ja käsiksikäymiseen, eskarissa nostaavat kädet ilmaan että eivät he mahda asialle mitään, onneksi pojan äiti on todella asiallinen, olemme sitten hänen kanssaan setvineet asioita, milloin puhelimitse, milloin kahvikupillisen ääressä.

lapset tulevat ihan hyvin toimeen jos ovat kahdestaan, mutta pojalla on ilmeisesti jonkin sortin näyttämisen halua kun kaveri yllyttää vieressä. toisen kiusaajapojan äiti ei asiaan puutu ei tartu.

Lapset kulkevat taksilla eskariin ja kuski jaksaa edelleen tarttua taksissa kiusaamiseen joka viikko.

Asetelmana siis kaksi poikaa vs. tyttö.

Nyt on toiselle pojalle tullut puheisiin myöskin tuo että hän tulee ja tappaa, milloin meidät, milloin hän vie eskariin puukon jne. Kukaan ei tunnu asiaan tarttuvan, onhan poika " herraisoherran" pojanpoika.

En hyväksy tappamista ja en ymmärrä miksi leikki-ikäisten lasten pitäisi leikkiä tappamista tai etenkään uhkailla tappaa kenenkään äitiä tai isää.



Kyllä sinulla on oikeus olla huolissasi, kun oma lapsesi oirehtii-tuollainen voi todella ahdistaa lasta, joka ei ole moiseen tottunut-uhataanhan siinä hänen rakkaintaan aivan syyttä suotta.

Kuinka moni aikuinen uhkailee tappaa kaverinsa jos suuttuu ?? Ei kukaan tervejärkinen käsittääkseni. MIksi sen kuuluisi olla luonnollinen osa lasten leikkiä?



Kerran välit ovat hyvät hoitajaan ja tuohon toiseen vanhempaan, voitte varmasti asiallisesti jutella, että teillä ei leikitä tappamista eikä uhkailla ja toivot että niin ei siis myöskään hoidossa kukaan toimisi. EI tarvitse syyllistää vaan kertoa että teillä tulee siitä asiasta murhetta kotona, koska lapsi pelkää.

Kyllä tuolla pojalla tulee hankalaa eskarissakin, jos sosiaaliset taidot ovat sellaiset että uhkailee tappamisella jos harmittaa. Nyt ehkä hoidossa on helppo uhota pienemmilleen, mutta eskarissa vastassa voi olla yhtä kovia uhoajia tai pahempia :(



Meillä on 3 poikaa ja on sovittu että tappamisia ei leikitä.

Mutta nykyään tuntuu kaikki olevan sallittua ja sitten ihmetellään uutisia kun jotain tapahtuu.

Jos lapset ennenvanhaan leikki puukepeillä pyssyleikkejä tai laudanpätkillä ritarimiekkailua se oli vielä todella valovuosien päästä nykyleikeistä kun pienet pojat juoksee pihalla aidon konepistoolin näköisin leluin varustettuna. Kyllä minua äitinä ja pedagogina karmii. Ei lapset niitä sotaleluja valmista eikä katsele omatoimisesti sopimatonta materiaalia televisiosta, kyllä me aikuiset sen materiaalin teemme ja valmistamme. :(

Jos toden ja leikin raja katoaa, ei enää ostaa toimia oikeudentajuisesti eikä empaattisesti.



Jos eskarilainen esim leuhkii katsoneensa K15 elokuvaa tai pelanneensa K18 pelejä isoveljen koneella ja vanhemmat ei värähdäkään, kyllä se on aika surullista ja huolestuttavaa. Tämäkin esimerkki on ihan oikeasta elämästä.