6 vuotta sitten en ollut tavannut aviomiestäni. Nyt

nyt 2 lasta ja naimisissa ollaan oltu 5 vuotta.

Saattaa ollakkin että ero tulee mutta ei se nyt aina niin mene että jos asiat tapahtuu nopeesti että sitten myös erotaan. Eräs kaveri juuri erosi kun olivat olleet 10 vuotta yhdessä ja 6 vuotta ennen kun eka lapsi syntyi...

Kun taas omat vanhempani ja appivanhempani ovat olleet nopeita liikkeissään ja molemmat 30-40 vuotta olleet jo yhdessä.

elämään että!

Kuusi vuotta sitten minä olin vasemmistoaatteinen vegaani, juuri lukiosta päässyt, asuin vielä vaalien aikaan vanhempieni luona. Olin ihan innoissani päästessäni ekaa kertaa äänestämään presidenttiä, varsinkin kun oli vielä liberaali nainen ehdokkaana, ja varsinkin, kun vanhempani olivat ihan eri mieltä kanssani ehdokkaastani...



Tällä kertaa olen kaikin puolin vakiintunut rouva, asun aivan muualla, olen jo muuttunut aivan kuin omaksi äidikseni... Vaalipäivänä valmistin kanaa ja perunamuusia perheelle, äänestin Kokoomuksen ehdokasta, seuraan illalla vaalivalvojaisia neuleeni kanssa...

Sen koommin on tullut perheeseen vielä tytöntyllerö. Olemme asuneet 2 vuotta ulkomailla ja palanneet takaisinkin. Olen ollut 4v. äitiys- ja hoitovapailla putkeen ja nyt pian taas jo 2v. työelämässä. Esikoinen on mennyt kouluun. Kamalasti on kerennyt tapahtua!



6v. kuluttua ovat kaikki 3 lasta koulussa. Esikoinen jo 9. luokalla ja pieninkin 3. luokalla. Esikoinen päässyt ripille ja keskimmäinen jättämässä pian ala-asteen. Mitäköhän meille aikuisille sitten kuuluu?

Palasin sitten tekemään ylioppilaskirjoitukset, joiden jälkeen lähdin Jenkkeihin ja siellä sitten raskauduin, esikoinen teki tuloaan.

erota ei koskaan! =)

Ei kai tarvitse sentään pystyyn kuolla, vaikka rouviintuisi ja perustaisikin perheen?!

T: Vähän vanhempi, muttei kalkkeutunut ;)

5 on siis pystyyn haudattu ja periaatteensa myynyt.

Olin tuolloin nuorempana todellinen laumasielu - kaikki muka niin omat ja originellit aatteeni olivat kyllä tarttuneet matkaan sieltä taidelukiosta, enkä ollut niitä kovinkaan paljoa loppujen lopuksi itse miettinyt, vaikka niin kai kuvittelinkin. Sittemmin älyllisempien opiskelujen, aikuisuuden ja elämän myötä olen itse opetellut ajattelemaan omia mielipiteitäni ja tekojani aivan eri tavalla - toivottavasti ainakin.

Voihan olla, että ensi vaalien aikaan, 32-vuotiaana, taas tulen hymähtelemään nykyiselle itselleni ja nykyisille mielipiteilleni. Sitä se elämä on - kasvamista, muuttumista, oppimista. Ei sellaisilla periaatteilla tee mitään, joita ei voi kyseenalaistaa ja tahtoessaan harkiten muuttaakin.

5, jolla on nykyään ihan erilaisia periaatteita, ja joka on varsin eloisa.

Samanikäinen kuin minä. Onneksi ei ole mitään tollaista käynnissä ittelläni kuten sulla.

Mun äitini on hyvä tyyppi ja mielenkiintoinen ihminen, olen ylpeä siitä, että olen aika samanlainen, kuin hän. Mitä vikaa on kanassa ja perunamuusissa? Tuskin on kovinkaan harvinaista, että nuorikin ihminen äänestää Kokoomusta? Ja neulominen on muotia.

ja toi 5:n nykytilanne oli melko samanlainen kun mulla. Sillä erotuksella, että äänestin Keskustan ehdokasta.