Miten parin päivän lomareissu tekee vanhemmista parempia?

Moni arvostaa lapsiaan enemmän kun he eivät ole tarpeineen koko ajan vieressä-

ero auttaa ymmärtämään paremmin asioiden arvon- yleensä:)

vai oletteko joskus kuulleet jostain pienten lasten vanhemmista, jotka järjestävät näitä parisuhdelomiaan palkattujen lastenvahtien avulla.

ihmisena mielenkiintoisemman. Perhelomat ovat asia erikseen, mutta ainakaan meidan alle kouluikaiset ei jaksa kierrella museoita, ja istua kahvilassa kahvia hitaasti juoden, ihmisia katsellen. Hoitajia saa aina, jos on valmis maksamaan. Toki naita asioita voi tehda sitten lasten kasvettua isoksi, mutta olisikohan se saman miehen kanssa?



Hoitajia saa aina, jos on valmis maksamaan. Kysykaapa esim. lastentarhan henkilokunnalta, varmasti siella joku haluaisi lisatienestia.



Mina en tarvitse lomaa lapsista, mutta tarvitsen irtiottoa arjesta. Minusta olisi kiva tietaa, etta onko nailla " ei ikina erossa lapsistaan" puoliso todella samaa mielta, etta lasten kanssa ollaan koko ajan vai onko tilanne se klassinen: puoliso harrastaa ja menee ja tulee niinkuin mielii, ja kotipuoliso pitaa laput silmilla ja kiilottelee marttyrinkruunua.

Toki teemme lastenkin kanssa kaikkea mukavaa, käymme retkillä ja vietämme ns. tavallista arkea, mutta toisinaan lapset haluavat mennä mummolaan ja silloin me voimme tehdä jotain ihan kahdestaan :)



Säälin niitä vanhempia, jotka eivät tunne toisiaan kun lapset lentävät pesästä.

mutta vanhemmat jaksaa paremmin kun käy välillä kaksistaan jossain. Sitten jaksaa taas sitä arkea kun vähän aikaa käy jossain irrottautumassa ja katkasemassa sen tasapaksun arjen. Tämä on MELKEIN verrannollinen siihen että kun on työviikko niin viikonloppuna saa ladata akkuja että jaksaa taas seuraavan viikon. Kotiäideillä on kysymys vaan että käy viikonlopun jossain että jaksaa taas seuraavan vuoden =)

ehkäpä sitä pitäisi voida harrastaa jatkuvasti. En kyllä usko, että persoonaltani muuttuisin kuitenkaan mihinään, vaikka olisi tilaisuus useamminkin. ap

Toki perhe on tärkeä, mutta eikö se parisuhde ole kuitenkin ollut ennen lapsia. Usea kuitenkin alkaa kimppaan kumppanin kanssa rakastuttuaan kumppaniin.

Itse ainakin koen olevani muutakin kuin lapsilleni 24/7 äiti. Olen myös vaimo, äitini tytär, sisarusteni pikkusisko, ystävä, nainen ja ennenkaikkea MINÄ. Koen, että joskus itsekkyys on positiivinen asia ja itseään saa hemmotella (esim ostanpa kaupasta uuden naistenlehden ja ison paketin jäätelöä ja nautin lukuhetkestä rauhassa illalla kynttilän valossa).

En usko, että mikään romanttinen viikonloppumatka Pariisiin tai 3 viikon matka rantalomalle etelään pelastaa ainuttakaan suhdetta.

Mutta vaikka minäkin lapsia rakastan, olen lapsirakas ja minulla on kohta neljäs lapsi ja haluan suurperheen, niin haluan myös sitä omaa elämää enkä elää vain lasteni kautta. Välillä se on sitä omaa oloa esim tuo mainitsemani naistelehti/jäätelöpaketti/kynttilänvalo. Tärkeä osa elämääni on myös parisuhde rakastamani miehen kanssa, toki vietämme kahdenkeskistä aikaa esim lasten mentyä nukkumaan ja se on tärkeää. Mutta mielestäni se ei riitä. Tarvitsen silloin tällöin enemmän kahdenkeskistä aikaa rakastamani miehen kanssa (on taivaallinen tunne kun voi jättää vaavin kakkavaipat, lapsen lääkkeet, valtavan kyselytulvan yms hetkeksi mielestä pois ja keskittyä muihin asioihin).

Voisin kuvitella ahdistuvan ja olla todella huono äiti jos olisin kahlittuna kotiin seuraavat 10 vuotta sen takia, että minulla on lapsia ja oma elämäni loppui kun sain lapset. Koen olevani edelleen se nainen, oma minäni ja vaimo. Tarvitsen siis muutakin kuin lapsia.

No ehkä tähän voi vaikuttaa se, ettei mieheni ole minulle yhdentekevä, vaan suuri Rakkaus ja olen romanttinen ihminen (samoin mieheni). Koemme parisuhteemme hyvin ainutlaatuiseksi ja ihmeeksi.

Mielipiteitä on monia, ihmisiä on erilaisia ja perheiden arki on monenlaista. Mutta henk. koht. mielipiteeni on, että tarvitsen niitä parisuhdelomia jotta jaksan olla hyvä äiti lapsilleni, onnellinen ja tyytyväinen elämääni ja rakastan miestäni. Välillä kaipaan muutakin kuin kotia ja lapsia (ja miestä - sillä välillä on taivaallista lomailla yksin / ystävien seurassa :))

Vierailija:

Säälin niitä vanhempia, jotka eivät tunne toisiaan kun lapset lentävät pesästä.

lomille on vaikea lähteä niin, että palkkaa jonkun tuntemattoman teinin kotiinsa siksi aikaa.

...se on tahtoasia eli onnistuu helposti, jos halua on.



Meillä ei tarvita eikä haluta lomaa lapsista. Musta se kuulostaa ihan hirveältä, kun vanhemmat väsyvät lapsiinsa niin, että tarvitsevat heisä lomaa!!!



Hassua, että täällä monet tuntuvat ajattelevan, että joko lapsiin keskittyminen tai parisuhde. Jännää yksinkertaisuutta. Nämä kaksi asiaa on ihan helppo yhdistellä. Me olemme elävä todiste siitä.



Käymme mieheni kanssa pari kertaa vuodessa (lapset 10, 8, 2) kahdestaan esim. teatterissa tai konsertissa ihan vain kulttuurinälkäämme sammuttamassa. Muutoin lomailemme lasten kanssa ja hoidamme suhdettamme siinä samalla.



Parisuhteemme on jo melko iäkäskin, 16-vuotta. Silti se voi hyvin. Olemme seksuaalisesti aktiivisia, keskustelemme ja huomioimme toisiamme ahkerasti. Kaikki tämä vaikka meillä on kaiken aikaa tuossa kolme lasta seuranamme. Lapset voivat hyvin, kun näkevät, että isä ja äiti rakastavat toisiaan. Jos kävisimme aina rakastamassa toisiamme jossain piilossa, niin lapsilta jäisi sellainen tärkeä asia kokematta vallan.

Eikä tarvitse olla hiirenhiljaa ja kuiskia, kun harrastaa seksiä! Kyllä meillä tähän on oikeus ihan hyvällä omallatunnolla kerran, pari vuodessa. Minulle on aivan sama, mitä joku kateellinen ämmä täällä posottaa, meidän lapsemme ovat tyytyväisinä isovanhemmilla hoidossa, kun äiti ja isä käyvät minilomilla kahdestaan. Eri asia olisi, jos olisimme jatkuvasti jossain matkoilla. Suurimmaksi osaksi olemme yhdessä, hoidan itse lapset kotona, syömme yhdessä, leikimme, luemme, askartelemme. Lapset ovat tasapainoisia ja iloisia.

yhden kerran kymmenessä vuodessa ei kai mitään auta.

Minä nautin perhelomasta, vierastan ajatusta, että lähdettäisiin miehen kanssa jonnekin ja yritettäisiin hankkia lapsille siksi aikaa hoitaja.



Epäilen, että nämä, jotka uskovat parisuhteen vaativaan kahdenkeskistä lomailua, ovat aika nuoria. Me olemme mieheni kanssa lomailleet kahden jo ennen lapsia, ja me pidämme elämästä lasten kanssa. Olemme myös aika arkisia ihmisiä, emme mielellämme pynttäydy, emme nauti illalla ravintolassa notkumisesta tms.



Tämä on minusta sellainen av:n oma juttu, johon usko elää täällä vahvana: pari sihde vaatii lomia kahden kesken, se on ainoa oikea tapa pitää suhdetta kunnossa.

Missään en muuten ole törmännyt tutkimuksiin tms., joka puoltaisi tällaista ehdottomuutta.

mikään edes yhden yön reissu ei tule kysymykseenkään. Parisuhteemme elää ja voi erittäin hyvin. Joten voin vakuuttaa, että parisuhde on kiinni aivan muista asioista kuin lomailusta kahdestaan. Toki lomailu ja kahdenkeskinen aika olisi varmasti mukavaa, en sitä kiellä.

Asutteko maaseudulla tai pienemmässä kaupungissa?

Parisuhden on perheen perusta ja jos se hajoaa, hajoaa perhekin.



Saahan sitä kuolla pystyyn, jos niin valitsee. Me olemme valinneet elämän ja hauskanpidon. Ja lapset voivat loistavasti.

Vielä parempaa, jos saisi miehen mukaan. Kahdenkeskistä aikaa viimeeksi syyskuussa 2003, omaa aikaa viimeeksi elokuussa 2006.

Meidän lapsemme ainakin nauttivat satasella mummolareissuistaan, navettahommat ja puunkannot ovat jotain mitä täällä ei valitettavasti saa tehdä joka päivä ;)

Kotitöiden epätasa-arvoinen jako unohtuu sillä, että hekumoidaan kiihkeästi parina yönä hotellilakanoissa (sitten eletään taas entiseen malliin 360 päivää arkea).



Lasten uhma tokenee ja talttuu kun vanhemmat ovat pari yötä poissa.