Ristiriitaista, ahdistaa. Olen 29 v, enka ole koskaan ollut toissa nuoruuden kesatoita lukuunottamatta. Kaksi lasta, nuorempi 1,6 vuotias, joita hoidan kotona. Olen siis vaan opisk

työelämästä putoaminen voi olla pahempi juttu koko teidän perheelle ja kierre kestää vuosia. vaikka täällä mammat muuta sanookin.

mulla on hieman samanlainen tilanne, kehittymässä ainakin. Olen 26 v., gradu puuttuu. Töitä vaan ei ole tarjolla, ei sitten mistään, ei mitään lyhytaikaisiakaan tai koulutusta alempia tehtäviä. Kaikkea olen ennakkoluulottomasti kysellyt.



Koska töitä ei ole, ja lapsiakin jossain välissä tuntuisi olevan tarve saada, kohtapuoliin voisi olla hyvä aika. Itsellänikin on vaan sama tilanne, että sitten en ole 3 kk:n harjoittelua lukuunottamatta koskaan ollut oman alani töissä, harjoittelukin oli enimmäkseen yleiskanslian hommia. Tämän takia lasten hankinta nyt tuntuu riskiltä.



Ainahan on ruoho muualla vihreämpää, mutta minusta tuntuu että sinulle on etu että lapset ovat jo tehty kun valmistut, huonoin sauma varmaan on ottaa paperit ulos ja olla sitten monta vuotta kotona ja alkaa työkokemattomana kysellä töitä.

enä, kun lapset jo ovat koulussa/hoitopaikassa. Tämä vaan rasittaa, kun tuntee olevansa kahden tulen välissä. Ei tunnu hyvin onnistuvan opiskelu hoitovapaalla, vaikka äitini kerran viikossa lapsia hoitaakin. Pitäskö käyttää Mannerheimin lastensuojeluliiton hoitajia vai mitä tekisin? ap

Ja ihan miltä alalta vain jos omaltasi et heti saa. Ei näytä työhakemuksessa kovinkaan mairittelevalta jos ei ole koko elämän aikana muuta työkokemusta kuin jotain nuoruuden kesätöitä. Pistä töpinäksi!!

Ei se sun lapsilta ole pois, jos äiti käy työssä!:)

ikää vasta 25 ja muutama ammatikin opiskeltu mutta kesätöitä lukuunottamatta tavallista työtä en ole tehnyt päivääkään. Esikoinen on vajaan vuoden ikäinen nyt ja silti olen päättänyt keväällä hakeutua työelämään jotta saisin hieman kokemusta kunnon töistä. Mies meillä lupautunut jäämään kotiin, joten lastakaan ei tarvitse sen takia vielä hoitoon viedä.



Opiskella vielä haluaisin mutta sellainen tilanne että en olisi yli kolmekymppisenä tehnyt vielä päivääkään töitä, hirvittää!!!



Se ei minusta tee huonoa äitiä jos haluaa turvata perheensä taloudellisen tilanteen, päin vastoin.

kuljettanut näin, esikoista hoidin kotona reilun vuoden ja lähdin takaisin opiskelemaan. Nyt kahden lapsen kanssa kaipaa myös rauhoittumista ja ajattelen hieman toisin tuosta hoitoon laittamisesta. Ajattelin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla hoitaa opiskelun ja lapset, mutta kahden lapsen kanssa opiskelu ei olekaan niin helppoa kuin yhden. Esim. anoppi hoitaa mielellään esikoista, mutta ei kuopusta, vaikka tarvitsisin vapaata opiskeluaikaa ja se ei vilkkaan puolitoista vuotiaan kanssa onnistu. Kiitos asiallisille vastaajille. Löytyykö muita kahden lapsen opiskelevia kotiäitejä linjoilta? ap

kahden, mutta neljän! Tosi stressaavaa, mutta vuoden päästä kaikki on ohi ja voi jo kaiholla kattoa taaksepäin. Lapset kaikki pieniä ja vilkkaita, mutta jostain ne voimat kyllä kumminkin saa=)

pisin jakso 2kk... Koulutuksena peruskoulu ja lapsia 5. Minulla on tallaiset arvot, joillakin toisilla toiset. Mihinkaan en vaihtaisi lapsiani ja vaikka kovasti haluaisin opiskelemaan niin kaksi vuotta pitaisi viela malttaa....



Avoimessa yliopistossa olen kertaalleen aloittanut, mutta nelonen oli silloin 2-3kk niin eihan siita mitaan sitten tullut... Mina en pelkaa ettenko toita saisi koska ala jolle aion hakeutua on sosiaaliala jolla toita riittaa! Ja kotiaitiys ja elamankokemus katsotaan plussaksi. Korkeakoulu/yliopisto-opinnoista haaveilen koska olen todella lukijatyyppia enemman ja aika huono kaytannon toissa.



Sinulla on ap oikeat elamanarvot ja asenne. Naita pelokkaita uraohjuksia minun kay vahan saaliksi ja heidan pienina tarhaan laitettuja lapsiaan. Tasta nyt joku vetaa herneet , mutta ei mahda mitaan. Taytyyhan tastakin puhua kun tuntuu olevan aika paljon tata elamanasennetta etta uraa ja oravanpyoraa ja lapset siina sivussa...