minkäikäisestä lapsesta on mielestäsi eniten työtä/vaivaa/harmia?

totta kai lapsista on työtä (enemmän pyykkiä jne), mutta ei vaivaa tai harmia.

Työtähän se jatkuva hoito on, vaivaa olla koko ajan saatavilla ja harmia öisistä heräilyistä.

ohan tällä sit se uhmaikä rankin .. hölmöjä mietteitä vaan :) ap

ja ihmetyttää nyt että helpponeeko se vaan vai mitä...? :)

No joo, vitsi.

pieni lapsi, pienet huolet

Eli 8kk-2v..toki ymmärsi sanan ei, mutta valikoiva kuulo...

Meillä 2v uhmis on nyt " rankin" hoidettava. Heräilee myös enemmän kuin vauvana. 10kk menee vähän " itsellään" , kun on lopetellut yösyönnit, rytmit ovat löytyneet, ihana vauvan innostus kaikkeen ympäristöön jne. Aikansa kutakin ja kaikki lapset ovat erilaisia.



Vauva-aikana se oli sellaista perushoitoa, tiesi mitä tehdä. Myöhemmin joutuu miettimään enemmän kasvatusasioita jne.

ihan omaa teini-ikää mietiskellen... Tokihan olin aina oikeassa ja koskaan en tehnyt mitään väärää ja koulukin oli ihan turha paikka jne. äiti taitasi olla erimieltä.. Kyllä nykyään hävettää ja kauhulla odottaa ;)

Samaa mieltä, pieni lapsi pienet murheet, iso lapsi isot murheet

armeijaan. Olen jutellu monen äidin kanssa, ja tää armeija on ollut perheille kaikista rankinta.

joita meillä nyt on (11v, 5 v ja 3 v). Vauvat on ihanan simppeleitä, eivät paljoa vaadi.

koska tosiaan tämän ikäisellä JALAT TOIMII MUTTA PÄÄ EI :)

4-vuotiaamme on enkeli, tähän murkkuun verrattuna.

että rankin vaihe ainakin meillä oli vastasyntyneen kanssa: itse oli vielä väsynyt synnytyksestä (ja hormooni-toiminta vielä virittynyttä)

ja vauva heräili ja söi niin lyhyissä pätkissä. Ei omaa aikaa. Mutta tiedoksi: se oli silti aivan IHANAA :)



Sitten helpotti siinä kun vauva oli 3 kk: alkoi jo viihtyä herkiä (10-15 min) tutkien lelua/kuvaa jne. Oma väsymys alkoi helpottamaan (toipinut jo synnytyksestä ja sopeutunut jo vauva-rytmiin jne)



Kun vauva täytti 6 kk helpotti jo merkittävästi kun nukkui koko yön, ei imenyt yöllä, ja aloittteli syömään kiinteitä, jolloin syöntiväli venyi pidemmäksi (söi neljän-viiden tunnin välein), lisäksi vauva tykkäsi istua sitterissä ja katsella kun äiti siivoaa, tai tekee jo omia hommiaan.



Kaikista helpointa oli tuo 6-9 kk välinen aika meillä; lapsi oli tyytyväinen ja helppo, viihtyi hyvin itsekseen jo pitempiäkin aikoja; tutki leluja ja kämpää kontaten ja nautti äidin touhuen seuraamisesta. Oli TODELLA helppoa.



Sitten alkoi taas vaikea vaihe, aivan yht' äkkiä; lapsi alkoi kitistä ja halusi koko ajan viihdykettä. Koko ajan sai olla nunnaamassa ja seuraa pitämässä. 9 kk -1,5-vuotiaan kanssa siis oli taas " raskasta" kun koko ajan piti olla puuhaa ja piti kokoajan vahtia, ettei tee " pahaa" tai jotain vaarallista; vedä sähköjohtoa, kiusaa kissaa tai räplää dvd-laitetta jne... Ja lapsi siis kokoajan vain halusi tehdä näitä em. juttuja, omat lelut ei kiinostanut kuin hetken jne.



Nyt päälle 1.5-vuotiaan kanssa on taas helppoa: jokainen päivä on toistaan helpomi, lapsi osaa jo keskittyä jonkin verran, osaa pyytää mitä haluaa ja viihtyy välillä itsekseenkin leikkien jonkin aikaa. Tykkää katsoa esim. hetken videoita jne.

ei osattu laskeutua takaisin nukkumaan. Kukkamultia kaiveltiin jatkuvasti. Jatkuvaa huutoa, jos äiti katosi huoneesta hetkeksikin tai ei ottanut syliin just sillä sekunnilla, kun lapsi sen keksi. Vauva-aika ja uhmaikä eivät olleet mitään siihen verrattuna - minun mielestäni.

saa vanhainkotiin, niin rupeaa jo vähän helpottamaan. ;)

eli noin 8kk-1v6kk

pienelle lapselle riittää, että saa ruokaa, unta ja rakkautta:) Toiset ovat vaativampia tämän suhteen, kuin toiset. Meillä kaikki ovat syöneet lähes vuoden ikäiseksi yölläkin 2.n tunnin välein, temperamentti ja kyky odottaa, ovat yksilöllisiä, mutta vaikeaa se ei ole, jos vanhemmilla on kaksi kättä ja sydän paikallaan:))

mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä enemmän häneltä vaaditaan, eikä lasta saa enää pidettyä turvallisessa kodissa..lapsi kaipaa kokemuksia ja kodin arvomaailma kyseenalaistetaan. Välillä ihmettelemme minne kaikki opettamamme taidot ja käytöstavat ovat kadonneet, mutta kyllä ne siellä pohjalla on;-)

Isompien kasvattamiseesa tarvitaan jo uskoa, älyä, oveluutta ja kekseliäisyyttä..jotkut jopa rahaa ja fuyysistä voimaa:(



pienten kanssa pärjää siis käsillä ja sydämellä:)

6-vuotis" uhma" oli aika hermoja koettelevaa aikaa.