Anoppiasiaa.. Valitan täällä ettei tarvii enää tämän jälkeen miettiä :)

Mieheni erosi neljä vuotta sitten ja alkoi seurustella mun kanssa reilut 3v sitten. Anoppi ei vaan meinaa hyväksyä millään sitä, että seurustelemme. Pientä sanomista ja outoa käytöstä on koko ajan. Toisaalta anoppi ei pitänyt mitään yhteyttä ex-miniäänsä ja kertoili miten hankala ihminen tämä oli erotilanteessa jne, anoppi itse yritti kuulemma pimittää rahoja erossa jne.

Kun aloimme seurustella, anopilta tuli kommentteja että jos olisit tiennyt että miehellä on lapsia, tuskin olisit alkanut seurustella (seurustelu alkoi siis puoli vuotta eron jälkeen ja lapsien olemassa olo selvisi eka kerralla).

Kun aloimme hankkia yhteistä lasta, anoppi sanoi että kyllä lapset pitää hankkia nuorena (olin kertonut että edellinen mieheni ei halunnut lapsia ja lapsen saimme vasta rankkojen hoitojen jälkeen).

Kun olimme anoppilassa ja sinne tuli vieraita, anoppi oli kuin minua ei olisi olemassakaan vaikka olisin ollut samassa huoneessa. Anoppi ei ollut kertonut kenellekään poikansa erosta ja ihmiset ihmettelivät sitten minulle kukas minä olen ja eikös se poika enää olekaan naimisissa ja mitenkäs se meni eroamaan vaikka lapsiakin oli.... ihan kuin olisin joku perheensärkijä ja toinen nainen.

Anoppi ei pidä mitään yhteyttä minun vanhempiini, ei kutsu juhliin tms, vaikka toisten lasten puolisoiden vanhemmat kyllä kutsuu. Ei laita joulukorttia tms, vaikka kyttää omasta korttikasastaan, että onhan kaikki muistaneet laittaa kortin ja jos ei ole tullut sitä taivastellaan suureen ääneen.

Anoppi ei halua käydä meillä lastenlastaan tapaamassa.

Kun järjestimme ristiäiset niin kuin itse halusimme, ne olisikin pitänyt olla anopin kotona ja hänen järjestämänsä.

Kun menimme naimisiin maistraatissa, oli pitänytkin olla pappi ja häät heillä hänen järjestämänä.

Kun mieheni poisti vanhan hääkuvansa anopin muiden lasten hääkuvien joukosta, kun anoppi ei sitä itse ollut tehnyt pyynnöistä huolimatta neljään vuoteen, siitä nousi ihan älytön kohtaus. Anoppi haukkui minut rosvoksi lapsemme ja miehen lasten kuullen auton oven raosta poislähtiessämme ja kaikki oli minun syytäni ja teksitä tuli melkoisesti. Lapset kuunteli ihan hiljaa ja olivat ihmeissään (lapset olivat itse ihmetelleet kuvan olemassaoloa, mutta anoppi ei sitäkään " muistanut" siinä haukkuessaan). Itse emme miehen kanssa osallistuneet tähän rakentavaan keskusteluun...

Kaiken huippu oli se, että anoppi oli soittanut ex-miniälleen ja kysynyt mistä saisi uuden kuvan ja jos hänellä/ex-miniän vanhemmilla olisi kuvaa niin saisiko hän sen kirjahyllyynsä. Ja ehkä pikkasen ihmettelen sitäkin, että tämä ex-miniä oli kuvan hankkinut.

Anoppi ei pojalleen soittaessaan puhu tuosta riidasta mitään tapahtuneen jälkeen ja ihmettelee muille, että kyllä se on kumma kun aikuiset ihmiset eivät asiaa voi selvittää.



Minä kaiken muun vielä pystyin sulattamaan, mutta syyttä haukkuminen lasten kuullen on sellaista mitä en voi ikinä antaa anteeksi. Ihan kuin anoppi olisi halunnut vetää mattoa jalkojen alta, kun olen pystynyt rakentamaan miehen lapsiin hyvät suhteet ja välitän heistä ja rakastan heitä aidosti. Ja jotenkin luotan siihen, että lapset tuntevat minut sen verran hyvin, että anoppi ei voi heidän mieltään myrkyttää noilla kommenteilla. No, anopilta tulee kyllä sellaisia kommentteja, että annankohan minä niiden edes syödä tai päästänkö samaan pöytään.



Huh, jokohan sain tämän asian pois mielestä.... Harmittaa vaan todella paljon kun haluaisin, että välit olisivat hyvät.... mutta vaikea sitä on niellä kaikkia solvauksia.

Minun entinen anoppini kyllä tulee hyvin toimeen kanssani ja tuntee nykyisen mieheni ja hänen lapsensa, joten en kai ihan paska miniä voi olla :)