Luen AV:ta enkä enää uskalla olla oma itseni!
Olen pyörinyt av:lla vuoden päivät. Ennen tätä luulin sinisilmäisesti, että jokainen ihminen huolehtii vain omista asioistaan, eikä ihmistä kiinnosta kukaan muu kuin " minä itse" .
Mieleeni ei ole koskaan juolahtanut, että
- joku miettii kaupassa sitä, miksi lapsellani on toppahaalari päällä
- että kun kauppaan kurvaan urheilumersullani, joka sattuu olemaan kauppakassini, että joku voisi olla siitä kateellinen
- joku kritisoi sitä, että lapseni ei kävele päiväkotiin, vaan kulkee rattaissa.
- jne
- jne
- jne
Olen siis oppinut AV:lta paljon asioita: minun asiani ei siis olekaan minun asiani. Se on kaikkien ihmisten huolenaihe.
Kommentit (3)
Ajattelin sitten ruveta tarkkailemaan ihmisten ostoksia mutta enpä jaksanu.Ihmisenä muutenkin olen sellanen et vähät välitän mitä muut ajattelee tai on mieltä jostain.Mulla on omat mielipiteeni enkä todellakaan muuta niitä kenenkään vuoksi. Jos toiset saa elämään sisältöä kyttäämällä toisten eloa niin minkäs sille mahtaa.Huvinsa kullakin
Täällä meinaan oli joskus kirjoitus jossa joku kertoi oikein ukkonsa kanssa kauhistelleensa että eikö joku meinaa ollenkaan imettää. Ja se varmaan kuuluu muille?
Lisäksi en ole koskaan pitänyt hoitovapaata vaan lapset on menneet hoitoon n. 10 kk ikäisenä kuten tulee kuopuskin menemään. Ja ihan täyspäisiä lapsia on minulla joten voitte lakata kyyläämästä ja arvostelemasta, kiitos.
uimahallissa toisten alapääkarvoitusta! Muutama vuosi sitten ei olisi tullut mieleenikään. Hyi minua!