Enpä taida enää pyytää anoppia lastamme katsomaan. :(

Minä käyn psykoterapiassa ja joskus on otettava vauva mukaan. Ne kerrat ovat aivan turhia käyntejä (ja maksavat silti yhteiskunnalle yli 60 euroa/kerta). Vauva ei ehdi sopeutua uuteen paikkaan ja on yleensä siellä todella itkuinen. Ei tule terapiasta mitään. Jos taas en menisi silloin kun en saa lapselle hoitajaa, joutuisin itse maksamaan sen 65 euroa.

Minäkään en pyydä anoppia meidän lapsia katsomaan, mutta eri syistä. Pitkämuistisena ihmisenä en voi millään unohtaa 10 vuoden takaista anopin valitusta siitä, kuinka tyttärensä lapset on hänellä aina hoidossa. Päätin jo silloin, että jos ja kun meillä on lapsia, niin anoppia en vaivaa vaikka mikä olisi. Sen verran ikävän kuuloista se oli nuorestakin tytöstä, jolla lapset ei itsellä olleet edes unelmissa.

tottunut ja turtunut ettei tunnu missään...

Elämä on!

Oma äitini taas suosi enemmän poikansa lapsia, osteli niille kaikkea ja tyttärelleen ei saanut niistä salaisista lahjoista puhua. Onneksi itsellä ei siinä vaiheessa vielä ollut lapsia, mutta joskus huomautin miten epäreilu hän on ja vastasi siihen, että hän saa itse päättää mihin rahansa laittaa. Oli ihan raivona aina kun siskoni toi joskus lapsensa hoitoon.

Vai asutteko eri kaupungeissa? Eikös anopilta onnistuisi sitten sekä teidän lapsen että tyttären lapsien (vai lapsen?) hoito?

Mutta on se huomattu, että kyseisen tytön lapset ovat rakkaimpia. Katsoo niitä mielellään eikä koskaan valita. Mutta muiden sisarusten, niin tyttöjensä kuin poikiensakin, lapsista valittaa aina selän takana, kun hän aina joutuu katsomaan niitä. Kuitenkin tiedän, että on anoppi on sellainen ihminen joka itse tarjoutuu katsomaan ja hoitamaan ja siivoamaan kaikille joille vaan kelpaa... Sitten ollaan niin marttyyria, kun meilläkin käy. Poikansa aikana ei puhu mitään, mutta minulle sitten itkee kun aina joutuu, ei jaksa enää ja plaa, plaa...

ja yhden lapsen saa aika helposti jollekin toiselle hoitoonkin, nyt kaikki naapurit, ystävät ja tuttavat käyttöön. lupaa jotain vastapalvelukseksi.

Niin on lapsi ollut mukana ultrassa, gynellä, hammaslääkärissä, kampaajalla, fysioterapeutilla, yliopistolla, ja ihan missä vaan. Jos ei lapsi voi olla mukana, niin ei taida olla ihan pakollinen meno. Esim. sairaaloissa jne, jos on käynti, niin kyllä siellä aina joku löytyy siksi aikaa lapselle hoitajaksi.

Minä en ainakaan ottaisi lasta mukaan :)

kun ei ollut mitään paikkaa, mihin lapsen olisi laittanut. t.7

mutta sain paikan! t.7

Mutta enköhän yhdelle naapurille saa, jos ei ole sopinut menoja sille päivälle. Muutoinhan voi mieheni sitten ottaa rokulia töistä yhden päivän. Että silleen! :)

Vierailija:

Niin on lapsi ollut mukana ultrassa, gynellä, hammaslääkärissä, kampaajalla, fysioterapeutilla, yliopistolla, ja ihan missä vaan. Jos ei lapsi voi olla mukana, niin ei taida olla ihan pakollinen meno. Esim. sairaaloissa jne, jos on käynti, niin kyllä siellä aina joku löytyy siksi aikaa lapselle hoitajaksi.

Tietty pitää selittää järkevällä tavalla, miksi se lapsi on mukana.

Mä en ainakaan pyytäisi hetkeen anoppia hoitamaan. Aika lailla samanlainen tilanne että mieheni äiti suosii tyttäriensä perheitä enemmän kun meidän perhettä ( ei siitä muuten haittaa, mutta lasten kannalta harmittaa)

Aina kun käymme heillä kerron sivulauseissa tälle anopilleni, että mitä lapset ovat tehneet minun vanhempieni kanssa ja jos minun vanhemmat ovat olleet lapsiani hoitamassa tms. Niin siitä huomaa että anoppi tuntee itsensä vähän ulkopuoliseksi ja on jopa itse ehdottanut tässä lähiaikoina että hänkin kyllä mielellään voi välillä hoitaa lapsia...

Silloin sanoivat siellä, että ei hoitamatta jätetä, jollei ole löytänyt lapsenvahtia. Aina löytyy osastoilta joku, joka voi hoitaa sen aikaa lasta.

Joten jos ei löydy lapsenvahtia, niin ehkä nyt ei kuitenkaan miehen ole pakko olla sen vuoksi pois töistä.

Ja keskusteluun lisätäkseni: Itsekin olen ollut työhaastattelussa vuoden vanhan lapsen kanssa. Haastattelu oli aika vapaamuotoinen, toki useampi haastattelija. Kysyin kyllä etukäteen, onnistuisiko, jos lapsi istuu rattaissa sen aikaa. Onnistui, lapsi oli kiltisti ja minä sain paikan.

lapsi mukana. Paikan sain.