Kuinka moni myöntää olevansa katkera ja kade siitä että tyttöjä syntyi muille?

kaverilleni syntyi vähän jälkeenpäin tyttö, jota hän sitten puki ihaniin mekkoihin ja myönnän, että kadehdin. Mutta nykyisin ajattelen, että sitten kun ollaan murrosikäisten äitejä, niin minulla on helpompaa.

mutta tosiaan uskon myös sen että murrosikä on koettelemus tytön kanssa.....



sitten taas aikuisena otan mieluummin kyllä vävyn kuin miniän.... nimittäin kun täällä palstalla näitä anoppijuttuja lueskelee, niin tuntuu että ne on kaikki pelkkiä paskoja :-(

Sain tietää lapsen sukupuolen jo ultrassa ja myönnän kyllä, että muutaman minuutin ajan tunsin pettymystä.

Kun lapsi syntyi ei kateudesta ole ollut tietoakaan. Niin hurmaava poika tuli, että olin hetkessä myyty :)

ja olisi mukava, että toinen olisi poika. Eiköhän jokainen äiti toivo tyttöä ja poikaa? Yhtä rakkaita ne kuitenkin ovat, olivat sitten mitä sukupuolta tahansa. Se otetaan, kumpi annetaan..

Miksi ihmeessä olisin katkera kun mulla maailman ihanin pieni poika? En edes haluaisi tyttöä. Sorry!

Olen usein miettinyt että kuinka helppoa minulla onkaan kun saan kolme vävyä, mutta en yhtään miniää. Ja kun tyttöjä on kolme niin ehkä ainakin yksi heistä menee isosti naimisiin että äiti pääsee järjestämään tyttärensä häitä.

ei sukupuolesta. en ole koskaan ymmärtänyt äitejä/isejä jotka haluavat sukupuolen mukaan lapsen, enkä tule koskaan ymmärtämäänkään. halveksin heitä aidosti ja julkisesti. ja jos kuulen että joku toivoo tyttöä toivon hänelle poikaa ja toisinpäin.



ärsyttää pienten vauvojen puolesta kun ei olla tyytyväisiä jos ei omista vaadittua sukupuolielintä.

Näin on! Saisi olla heille syntymättä.

loppujenlopuksi sekä tytön että pojan. silti en yhdy kuin sosiaalisista syistä näihin, ai kun on ihanaa et on molemmat ja nyt ei tarvi sitten enää tehdä kun on tyttö ja poika. Olen onnellinen että ylipäätään tulin raskaaksi ja sain edes jommankumman. Olisin yhtä onnellinen kahdesta pojasta tai kahdesta tytöstä. Minä rakastan lapsiani olivatpa he mitä tahansa.

siihen sitten yritän vastailla että mä odotan ihan lasta vaan, ja on tervetullut meille vehkeineen kaikkineen, olipa ne minkälaiset vaan.

Mulla kaksi poikaa, joista olen iloinnut ensimmäisestä hetkestä lähtien. Lisää lapsia ei tule, enkä vaihtaisi kumpaakaan poikaani tyttöön!

Itselläni on vain veljiä ja pääsen katselemaan ekaa kertaa läheltä siskojen keskinäistä suhdetta.

Ihanaa, olen jo päässy ostaa punaisia vaatteita =)

Mukavaa kun on nyt kumpaakin sorttia niin mikäs tässä..



Esikoisella on eri isä ja näillä kahdella pienemmällä sama niin nyt on lapset meillä kasassa ja olis ollukkin jos olis syntyny kolmas poikakin.

Sukupuolettomiakin lapsia syntyy.. t.sairaalassa työskentelevä

Minä taas en haluaisi tyttöä. Ensimmäinen on poika, nyt odotan toista (ja viimeistä), ja toivon hänestäkin poikaa. En haluaisi olla tytön äiti, pienet tytöt (yli 3-vuotiaat) ovat ärsyttäviä, teennäisiä räkänokkia suurin osa, ja teinitytöt ovat vielä 10 kertaa hirveämpiä. Onkohan mulla joku äitisuhdetrauma tai vastaavaa. : ) Ehkä se oma tyttö ei tuntuisi yhtään niin pahalta kuin muiden tytöt, mutta silti...

Vierailija:

ja olisi mukava, että toinen olisi poika. Eiköhän jokainen äiti toivo tyttöä ja poikaa? Yhtä rakkaita ne kuitenkin ovat, olivat sitten mitä sukupuolta tahansa. Se otetaan, kumpi annetaan..

Mutta minulla, kahden tytön äidillä, ei koskaan ole tullut mieleenkään olla pettynyt siitä, etten saanut poikaa.

Mutta myönnän toivovani, että seuraava olisi tyttö. En siksi että haluan tyttöä enemmän vaan siksi että olisi kiva olla molemmat. Mutta jos tulee toinen poika niin ihana asia se ja sitten on nykyiselle pojalle kaveri.



Sen olen kyllä päättänyt ja naureskellen sanonut kavereille että sitten kun olen anoppi niin lyökää mua jos olen ärsyttävä miniälle =)

Vierailija:

Minä taas en haluaisi tyttöä. Ensimmäinen on poika, nyt odotan toista (ja viimeistä), ja toivon hänestäkin poikaa. En haluaisi olla tytön äiti, pienet tytöt (yli 3-vuotiaat) ovat ärsyttäviä, teennäisiä räkänokkia suurin osa, ja teinitytöt ovat vielä 10 kertaa hirveämpiä. Onkohan mulla joku äitisuhdetrauma tai vastaavaa. : ) Ehkä se oma tyttö ei tuntuisi yhtään niin pahalta kuin muiden tytöt, mutta silti...

toivottavasti et saa tytärtä: et ansaitse mitään niin hienoa ja ihanaa.

Poika on myös. Jos kolmannen saisin toivoisin sukupuolen olevan poika. Pienet pojat on ihania, toki tytötkin, mutta...

niin ei varmaan ole tullut mieleen että teidän tytöistänne tulee niitä minijöitä. Entä jos heidän tulevat anoppinsa ajattelevat kuten te eivätkä edes halua hyväksyä minijöitä sukuunsa? Vaan ovat katkeria kun eivät saaneet vävyjä...