Kuolema ei voi olla kamala asia!

Vierailija:

se ei voi olla mikään hirveä rangaistus, epämiellyttävä kokemus, kauhun asia tms.

Hukkuminen, tukehtuminen, palaminen, kolarit tms....aika kamalia tapoja kuolla.

varsinkin toisen rakkaan ihmisen. Niin paljon tuskaa ei voi kuvitellakaan ja se lyö elävien elämään aina jäljen. Se aiheuttaa myös sen että alkaa ajattelemaan enemmän sitä että mitä kuolema itse asiassa tarkoittaa. Mitä se on ja onko sen jälkeen mitään. Kaikki tuntematon ja selittämätön pelottaa ihmistä. Kuolemaa voi pelätä myös siksi että pelkää sen olevan jostain syystä erittäin kivulias.

Eli jätetään ne hukkumiset, kolarit yms omaan arvoonsa. Enkä myöskään puhunut kuoleman lieveilmiöistä (kuten omaiset), vaan ihan rehellisesti kuolemasta itsestään, niinkuin kuoleva sen kokee.

ap

Kyllä oma kuolemakin voi pelottaa, kauhistuttaa ja itkettää. Tästä todisteena vanha lähisukulainen, joka ei vielä olisi halunnut lähteä.

Life before Life, Elämä ennen elämää. Se ei ole oikeastaan mikään kirja vaan kokoelma haastattelututkimuksia. Sen jälkeen en ole pelännyt kuolemaa, jokin ikäänkuin loksahti kohdalleen, koska tajusin että noin olen sen aina tiennyt olevankin.

Toiset ihmiset on erilaisia kuin toiset, ap.

ei varmasti ole pelottava tai kamala asia. Uskoisin, että se on jonkinlaista kotiinpalaamista, vapautumista, poispääsyä, joka on varmasti oikein hyvä asia. Ja jos tämän tietää ja tajuaa jo ennen kuolemaansa, niin kuolemaa ei varmasti ajattelekaan niin pelottavana ja kamalana asiana.

Vierailija:

ei varmasti ole pelottava tai kamala asia. Uskoisin, että se on jonkinlaista kotiinpalaamista, vapautumista, poispääsyä, joka on varmasti oikein hyvä asia. Ja jos tämän tietää ja tajuaa jo ennen kuolemaansa, niin kuolemaa ei varmasti ajattelekaan niin pelottavana ja kamalana asiana.

vaikka TIETYSTI se minua pelottaa, en HALUAISI kuolla enkä haluaisi kenenkään rakkaani kuolevan. ajatus kuolemasta ahdistaa kyllä, mutta se on pakko hyväksyä. emme voi omistaa tätä materiaalista maailmaa. en myöskään usko että materia on kaikki. siksi olen myös tullut jotenkin uskoon että kuoleman " jälkeen on jotain" muutakin kuin mustaa ja pimeää.



kuolema on luonnollista, mutta myös kuolemanpelko on luonnollista ja niin edelleen. pitäisi vaan... hyväksyä ja rakastaa...

kuten se nyky-yhteiskunnassa kuvataan: kuolema on pelottava asia jota meidän on vaikea käsitellä...

Ja se on ihan totta. Me olemme niin eristäytyneet kuolemasta ja siitä ajatuksesta, että tulemme jokainen kuolemaan. Olo on kuin kuolematon.

Me kaikki kuolemme tavalla tai toisella.

Henkilökohtaisesti haluasin kuolla tavalla, että tiedän pääseväni rauhaan; on se sitten ikuinen uni tai paratiisi, kunhan saan kuolluani levätä rauhassa...:)

Jeesukseen Jumalan poikaan uskon, joten turvallisin mielin uskoisin itseni heidän kämmenellensä....

En pelkää omaa kuolemaani - enkä kuoleman vuoksi muidenkaan. Omaa ja muiden surua ja ikävää pelkään, jos läheiseni kuolisivat!

Jos on asiat ovat kunnossa jumalan kanssa,silloin ei kuolema ole todellakaan kamala asia.Mut jos eivät,niin silloinpa hyvinkin on kuolema kamala asia.Tässä asia yksinkertaisena johon mä uskon. Pelastusta ei saada muuten kuin Jeesukseen kautta,vain usko häneen.

Ei se mistään Jeesuksesta eikä kenestäkään muustakaan ole kiinni, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Mua aina kummastuttaa nää ihme uskontohöpötykset, ja mietinkin että mitä jeesustelijat olettavat tapahtuvan niille ihmisille, jotka ovat hyviä ja eläneet hyvän elämän, mutta eivät ole Jeesuksesta kuulleetkaan, esim. 3000 vuotta sitten? Romukoppaan vaan, vai? Tai vaikka alkuasukasheimot?

Vierailija:

Jos on asiat ovat kunnossa jumalan kanssa,silloin ei kuolema ole todellakaan kamala asia.Mut jos eivät,niin silloinpa hyvinkin on kuolema kamala asia.Tässä asia yksinkertaisena johon mä uskon. Pelastusta ei saada muuten kuin Jeesukseen kautta,vain usko häneen.

on kuitenkin poutasäällä sadellut. Niin että niitä itkuja olen miettinyt, että mitä ne tarkoittavat. Elämä kuitenkin jossakin muodossa jatkuu, siitä olen varma.

ainakaan samassa muodossa. Ruumis kuolee ja maatuu. Mitä henkinen minämme pitää sisällään, sitä ei kukaan tiedä...

Eikä ole väliä uskooko jeesukseen vai ei. Kaikki me samaan paikkaan päästään.



Jumala ei harrasta kiristys/uhkaus/lahjonta kasvatusmetodiaa. Hän vain rakastaa. Ja hyväksyy meidät sellaisena kuin olemme.

Minä ainakin pelkään vain itse hetkiä juuri ennen kuolemaa eli ns. kuolinkamppailua ja kuolemisen h-hetkeä. Ja siinä pelkään juuri sitä, että tuntuuko se ihan hirveälle ja pelkääkö sitä silloin aivan käsittämättömästi. Esim. kun ajattelen hullumiskuolemaa, niin pelkään sitä tunnetta, kun ei saa henkeä vedettyä ja keuhkoihin sattuu kaameasti ja samalla tajuaa, että nyt tuli lähtö. Siis juuri noita hetkiä, joiden pelkään olevan aivan hirveitä ennen kuoleman tapahtumista. Uskon, että suurin osa ihmisistä pelkää juuri tätä, eikä varsinaista kuolleena oloa. Silloinhan kamppailu on jo ohi, ainakin jos uskoo Jumalaan ja jos ei uskokaan, niin sitten vaikka kaiken loppumiseen, tyhjyyteen.



Yhtä pelottavalta, kuin edellä kuvaamani, ei laisinkaan tunnu ajatus vaikka unissaan kuolemisesta tai tajuttomana kuolemisesta tms.

pieni korjaus