Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kummiasiaa... Olenko vanhanaikainen?

Vierailija
13.01.2006 |

Eli siis toiselle lapselle yritämme kummeja miettiä... Vahvimpana " ehdokkaana" sylikummiksi on mieheni veli, joka elää avoliitossa. Ja tässä siis ongelma. En haluaisi tätä puolisoa lapseni kummitädiksi, koska emme häntä kovin hyvin tunne.. Eikä hän sen puoleen vaikuta mitenkään kovin lapsirakkaaltakaan.. Lisäksi oman kummisetäni olen nähnyt ilmeisesti viimeksi ristiäisissäni, erosi kummitädistäni aika pian sen jälkeen (eivät olleet naimisissa) enkä ole hänestä sen koommin kuullut. Enkä haluaisi että näin käy omalle lapselleni.



Tiedän että on aika vanhanaikaista ajatella että kummien pitäisi olla naimisissa, mutta tältä musta vaan tuntuu... Olenko ihan idiootti? Kehdataanko pyytää siis vain mieheni veljeä ja kummitädiksi jotakuta muuta?

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
13.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


Minä ja mieheni ei myös haluta avokkeja kummeiski.... valitettavaa mutta totta...... ei niistä tiedä. No eihän tiedä naimisissakaan olevista.



Mutta jos avokki ei ole edes ollu kovin kauaa kuvioissa eikä ole mitään yhteistä asuntolainaa edes niin en huolisi kummiksi... pyytisin vain veljeä kauniisti hymyillen ja silläsiisti.... sen avokin mahdolliset mutinat jätäisn sitten omaan arvoonsa...



Avokkia voisin harkita kummiksi vain siinä tapauksesa että ovat joko kihloissa tai olleet vuosia yhdessä ja on tosiaan jotain asuntolainaa tms....

Vierailija
2/9 |
13.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

että ystävättäreni pyysi myös vain suykulaiset kummeiksi eikä heidän avokkejaan eikä kukaan siihen mitään sanonut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
13.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Saat tietenkin tehdä juuri niinkuin haluat. Meidän toiselle lapselle tulevat kummeiksi vain molemmat veljeni. Mutta tilannetta " helpottaa" se, että toisen avopuoliso ei kuulu kirkkoon, joten häntä ei voisi muutenkaan valita.

Vierailija
4/9 |
13.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mekin kummeja miettiessämme panimme etusijalle jo naimisissa olevat parit, ihan vaan sen takia, että niiden suhteiden kestävyyteen voi luottaa vähän enemmän kuin avoliittoihin. Lapselle valittiin loppujen lopuksi kummeiksi kaksi pariskuntaa, jotka todella halusivat pestin (emme osanneet valita heidän välillään). Toiset olivat naimisissa, ja toisten suhde oli vakaalla pohjalla. Pian ristiäisten jälkeen jälkimmäiset kertoivatkin aikovansa naimisiin seuraavana kesänä. :) Mutta koimme tuolloin ottavamme riskin heidän suhteensa, kaikesta huolimatta.



Myös mulla on takana sama juttu kuin ap:llä, eli kummisetäni olen nähnyt viimeksi ristiäisissä. Ehkä sen takia, valinta on niin tarkkaa omien lasten kohdalla.

Vierailija
5/9 |
13.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapsen äiti valitsi minut (olemme ystäviä) ja miehensä valitsi oman pikkuveljensä.

En ollut edes nähnyt kummisetää ennen ristiäisiä eikä se haitannut, molemmat tulemme tahoillamme rakastamaan kummilastamme.



Kummeillahan ei ole enää " velvollisuutta" ottaa lasta omakseen jos vanhemmat kuolevat vaan yleensä etsitään seuraavaksi lähin lähiomainen.



Itse voisin valita omien lasteni kummeiksi kaksi täysin toisilleen tuntematonta ystävääni.



Mutta toki saa olla myös vanhanaikainen. Tämä vain oma mielilpiteeni.

Vierailija
6/9 |
13.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

jotka sitten eroavat, toinen puolisoista saattaa kadota lapsen elämästä täysin. Näinhän ei käy, jos kummit ovat kumpikin lapsen vanhempien ystäviä/sukulaisia, vaikka eivät tunne toisiaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
13.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta toisaalta emme tosiaankaan ole paljon tekemisissä, joskus silloin tällöin nähdään anoppilassa. Ja ajateltiin jopa että jos pyydettäisiin mieheni molempia veljiä ja sitten yhtä yhteistä naispuolista ystävää.



Voi että kun voikin olla hankalaa... Ja kun mä tosiaan olen nyt tästä asiasta ihan hirmu tarkka, koska haluaisin kuitenkin näiden ihmisten pysyvän lasten elämässä.

Vierailija
8/9 |
13.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suurinpiirtein jokaisella neljästä lapsestamme on kummeina ihmisiä joilla on avo, tai aviopuoliso. Ainoastaan sellaisen parin , oli nyt sitten avio tai avopari olemme pyytäneet kummeiksi molemmat, jos tunnemme molemmat. Esim. sisareni avomies ei ole kummi, koska en häntä tunne. Nyt on viidennenkin kummiksi tulossa avioparista vain nainen, koska miehestä emme tiedä mitään, ja hyvä jos olemme kertaakaan nähneet. Eihän siinä nyt pitäisi mitään outoa ja loukkaavaa olla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
13.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta tosiaan kuten 7 taisi jo sanoakin, " ongelma" oli se että kehdataanko pyytää yksin mieheni veli, ilman hänen avokkiaan. Kun en millään haluaisi ketään kummiksi vaan siitäkään syystä että hän saattaa loukkaantua jos ei pyydetä. Enkä siis tosiaan odota kummeilta mitään päivittäisiä yhteydenottoja ja jatkuvaa lastenhoitoapua, vaan lähinnä sitä että nämä aikuiset ovat lapselle olemassa (ja mielellään suht läheisiä) myös meidän itsemme (siis vanhempien) lisäksi.



Sen taisin unohtaa sanoa, että ensimmäisen lapsemme kummeja ovat veljeni ja yhteinen naispuolinen ystävämme, joka oli kyllä silloin suunnittelemassa häitä, mutta jonka puolisoa emme kuitenkaan pyytäneet... Ei itseasiassa tainnut tulla mieleenkään, koska emme häntä kuitenkaan kovin hyvin (vielä silloin) tunteneet. Hän ei kyllä ainakaan ole pahastunut, mutta toisaalta ei miehet varmaan ajattele samalla lailla kun naiset...



ap