Lue keskustelun säännöt.
Avioliitto ja omaisuudenjako
13.01.2006 |
Kertokaahan mielipiteitänne ja mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa:
Mies on omistanut yksin talon jo ennenkuin tavattiin, talosta on velkaa jota tällä hetkellä (avoliitossa ollessamme) yhdessä maksamme, minä vähän vähemmän ja mies enemmän.. Mies saa jonkun ajan kuluttua perinnöksi maita ja metsiä.. jotka siis tulee tietysti yksin miehelle..
Aikomuksenamme on mennä pian naimisiin. Olemme ajatelleet että voisimme tehdä niin että avioehtoon kirjataan että avioeron tullessa yhdessä hankittu ts. avioliiton aikana kerrytetty omaisuus jaetaan eli kirjataan paperille paljonko miehellä on omaisuutta ja velkaa ja eron tullessa katsotaan että mikä on silloin tilanne.. esim. jos velkaa ei enää ole ja ollaan hankittu vaikka vapaa-ajan asunto niin mies on korvausvelvollinen puolesta velanmäärästä mikä on lyhennetty avioliiton aikana ja vapaa-aika asunto on puoliksi mitä sille sitten tehdäänkään.. Olen kuullut että näin asiat menee ilman avioehtoakin nykypäivänä tiedä sitten onko tosi?
Järjellä ajateltuna tämä kuulostaa ihan hyvältä, mutta minua vaivaa jos talo on yksin miehen nimissä. Kaikilla muillakin aviopareilla on yhteiset talot kun ne yhdessä hankitaan ja maksetaan. En voi mitään kun ajattelen että minä olen sitten vaan tuolla " loisimassa" toisen talossa, samoiten jos tehdään esim. remonttia niin miten eron tullessa todistan että talon arvo on arvokkaampi kuin se mitä velkaa oli avioliiton alkaessa..
En ole erotakseni menossa naimisiin ja uskon että ei ikinä tarvi mitään jakaa, mutta mulle olisi henkisesti tärkeää omistaa ihan virallisesti yhteisestä ja yhdessä maksetusta talosta puolet, vaikka se ei ole järkevää jo senkään takia että jos tehdään virallisesti kaupat tulee ylimääräisiä kuluja, verot ym. lainhuudatukset..
Miten te tekisitte tilanteessamme? Onko kellään muulla tilannetta että vain toinen puoliso omistaa kaiken paperilla vaikka muuten olisi tilanne turvattu molempien kannalta?
Kommentit (34)
Voi hyvä ihminen, etkö sinä ymmärrä, että ap tai minä tai joku samoin ajatteleva emme ole yhtään sen materialistisempia kuin sinäkään! Tässähän ap nimenomaan tahtoo TUNTEEN (tunteen yhteisestä kodista, " meidän talostamme" ) vuoksi asua miehen kanssa yhteisessä talossa, ei materianhimon. Jos hän tyydyttäisi vain materianhimoaan, niin silloin varmaankin riittäisi tieto avio-oikeudesta taloon. Hän tahtoo asua rakastamansa miehen kanssa heidän taloaan. Hän ei tahtoisi olla asukas virallisesti vain miehen talossa. Kyse on tunteista, eikä omistamisen himosta, koska kyllähän ap jo saa sen oikeuden liitossa ilman ehtoa.
Tiedoksi, että minäkin lahjoitan hyvin usein keräyksiin (tavaraa ja rahaa), enkä haali materiaa huvikseni. Et ole yhtään sen epämaterialistisempi, kuin minäkään, villi veikkaukseni;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(+ muut lukuisat ketjut jossa ole aika ikävään ja itsekeskeiseen sävyyn möykännyt). Emme taatusti muistuta toisiamme missään asiassa voit olla rauhassa sen asian suhteen.
Tämä oli siis kenelle vastasit, mainitsit numeron 31, mutta itse laskin olevani 33, mutta voi olla, että osaat laskea paremmin, laskelmoida ainakin osaat. (tämän olen päätellyt palstailustasi ja aivan järjettömän ärsyttävistä kannanotoistasi). Valitettavasti en muista esimerkkejä, koska pyrin unohtamaan ne pian ja siirtyä mielyttävimpiin asioihin.
Älä viitsisi alkaa sinä täällä meuhkaamaan, kun tähänkin asti tämä ketju on ollut harvinaisen asiallinen..
Monet ovat myöntäneet että tilanne on hankala ja antaneet omia ehdotuksia.. jotkut ovat olleet sitä mieltä että tilanne ei ole hankala, senkin mielipiteen olen ottanut ilolla vastaan..
Jos sinulla ei ole mitään järkevää mielipidettä tähän asiaan mistä täällä ketjussa keskustellaan niin onko pakko kirjoittaa yhtään mitään..
Ap
Tiedän erittäin varakkaasta suvusta olevan naisen, jolla oli paljon omaisuutta mennessään naimisiin. Miehen mielestä kuitenkin kaikki omaisuus oli parempi olla vain hänen nimissään, jotta hän pystyi kartuttamaan sitä. Tämä tyhmä nainen tietty luovutti kaikki perinnötkin miehensä nimiin. No avioliitto purkautui ja jotenkin siinä kävi niin että tällä naisella on nyt kaksio kerrostalossa. Lapsilla on hirmuisesti omaisuutta (mies siirtänyt lapsille osakkeita yms.) ja miehellä tietty vielä enemmän. Jos omaisuus on vain miehen nimissä niin mahdollisen avioeron tullessa sinulla on avio-oikeus, mutta se jonka nimissä omaisuus on voi valita mitä antaa sinulle. Saat sitten vaikka arvokkaan mutta loppujen lopuksi aika tarpeettoman kelohonkahuvilan lapista vaikka tarvitset asunnon itsellesi ja lapsillesi. No sittenhän lapset jäävätkin isän luo asumaan, kun isä jää siihen omaan taloonsa, missä lapset on aina asuneet.
Kaikki yhdessä maksettu omaisuus on syytä olla aina molempien nimissä. Mies voi avioliiton aikana myydä/hukata kaiken muun nimissään olevan omaisuuden ilman vaimon lupaa paitsi perheen käytössä olevan asunnon. Ja laittaa rahat sitten vaikka alkoholistiparantolan tukemiseen. Siinä menee se vaimonkin keräämä omaisuus ennen kuin pääsee avioehdosta nauttimaan. Ei se ole vaan sen materialistisuus jne, ihminen tarvitsee turvaa varsinkin jos on lapsia tai on vanha. Kyllä sen avioehdon perusteella aina saa tasinkoa, mutta olisi itsekin kiva olla mukana neuvotteluissa mitä sieltä tulee itselle. Aina pitää ajatella myös ero, kuolema jne valmiiksi, jotta ei joudu ahdinkoon vaikka nyt kaikki onkin niin ruusuista.
Kyllä ymmärrän hyvin ap:ta. Teet nyt viisaasti jos ostat puolet talosta mieheltäsi. Jos se on sinun ensiasunto ei siitä mene varainsiirtoveroakaan. Ja kun mies myy sen sopivalla hinnalla, niin hänellekään ei luovutusvoittoveroja synny. JA ilmeisesti hän on asunut siinä puolikkaassaan jo vaadittavat 2 vuotta. Joskus vuosien päästä kun kaikki talon velat on maksettu jne, ei tuo osto ole enää niin yksinkertainen ja avioparien välisiä kauppoja verottaja syynää tosi tarkkaan. Joten ostapa osasi jo ennen avioliittoa. Olemassa olevat velat yhteisiin nimiin, ja miehesi jo maksaman osuuden puolikkaan otat omana velkana (tietty vähennettynä se mitä olet jo maksanut miehen taloa) ja sillä ostat loput.
Omalla isälläni oli tapana hankkia omaisuutta omiin nimiinsä. Äiti maksoi kaiken perheen elantomenoista ja isä haali mammonaa omalla rahallaan. Valitettavasti nuo kaupat ei aina olleetkaan kovin onnistuneita ja vaikka äiti elätti isää 20 vuotta, avioeron tullessa ei hänen omaisuutensa ollut yhtään suurempi kuin avioliittoon mennessä. Isällä oli aika paljon enemmän kun tyhjätaskuna aloitti, mutta loppujen lopuksi ei omaisuus hänen toimestaan yhtään karttunut.
Siperia opettaa... Meillä mies ei omista yhtään enempää kuin minä. Enkä suostu edes autoa rahoittamaan, jollei nimeni ole paperissa.
Olipas agressiivista tekstiä! Emmekö voisi kuitenkin pysytellä vain itse asiassa? Tämä ei ole minun ketjuni, vaan ap:n, joten on jokseenkin asiatonta ryhtyä tässä haukkumaan henkilökohtaisesti minun persoonaani. Sehän ei liity itse asiaan millään tavalla ja itse olenkin mielestäni kirjoittanut erittäin asiallisesti ja kertonut, kuinka näen ap:n tilanteen ja esittänyt eriävän mielipiteen, jos olen jonkun toisen kanssa eri mieltä.
Voi olla, että emme ole samanlaisia ihmisiä, mutta koska en tunne sinua, niin se jää arvoitukseksi, enkä näin ollen itse viitsi ruveta sinua henkilökohtaisesti parjaamaan, koska voihan olla, että olet livenä aivan mukava ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että vasta jos eroamme omistan jotain.. Eli sitten kun kuollaan niin vaan mies omistaa, lapset perii vaan mieheltä.. Minulla ei ole mitään vaikka olen koko elämäni ei pelkästää maksanut taloa vaan hoitanut sitä, remontoinut jne..
On vaan niin vaikeaa toteuttaa sitä käytännössä.. yksi vaihtoehto olisi tietysti jos mies lahjottaisi puolet, mutta miten sitten velkojen kanssa.. ei se varmaan voi niin olla että puoliksi omistetaan mutta velat on vain toisella..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
verottaja kun sen huomaa niin tulee isot kulut. Ja sitä paitsi sehän on jo miehesi, etkä sinä ole siitä mitään maksanut. Te voitte ihan yksinkertaisesti pitää asiasta huolen myös niin, että kun sitten joskus ostatte uutta omaisuutta, ostatte sen molempien nimiin ja kun remontoitte, siirrätte remonttikulujen mukaisen prosenttiosuuden talosta kiinteistörekisterissä sinulle. Mutta verottaja voi haluta kuitteja, jos osuudet ovat kovin suuria. Ja lainhuudatuskaan ei ole ilmaista.
Eikö sinulla ole mitään omaa omaisuttaa sitten hankittuna tai etkö aio hankkiakaan, kun meinaat että lapsillesi jää vain miehesi perintö? Ja entäs se henkinen perintö?
Meillä oli helpompi vaihtaa vuokra-asunto asumisoikeusasuntoon tällä tavalla. Eli miehen nimissä ollut kaupungin vuokra-asunto harmitti, koska mies ajatteli, että se on hänen " hankkimansa" ja minä muutan hänen asuntoon. Hankimme asumisoikeusasunnon ja siinä on molempien nimet. Yhdessä hankimme ja yhdessä myös sen annamme pois.
Oma talo on vähän eri juttu, mutta voihan tätäkin ajatusta maistella: myytte talon ja ostatte yhdessä kokonaan uuden, missä on molempien nimet ja ajatus, että valinta on tehty yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuuluu avio-oikeuden ulkopuolelle ja muu omaisuus kuuluu avio-oikeuden piiriin. Eli kaikki muu jaetaan paitsi lahjoitettu ja peritty.
ja vaikka mies maksaisi ne yksinkin niin hoidanhan minä muuten perheen arkea, ostan ruokaa ja maksan kuluvia menoja.. ei ole mielestäni oikein että vain mies kerryttää omaisuutta omiin nimiinsä ja minulla ei ole mitään vaikka se olisi toisin avioehdossa määritelty..
Jos oltaisiin tavattu paria vuotta aikaisemmin ja ostettu yhdessä talo niin ei olisi mitään murhetta, kun se olisi puoliksi mun, mutta kun mies ehti ostamaan talon yksin niin kauhean vaikea enää jälkikäteen saada tilannetta samanlaiseksi.. En olisi ikinä uskonut että siitä että mies omistaa valmiiksi talon on enemmän murhetta kuin iloa..
Toki varmasti joskus jotain omaisuutta kerrytän muuta, mutta mielestäni yhteisen kodin pitää olla yhteisissä nimissä.. yhdessä siinä kuitenkin asutaan, yhdessä arki jaetaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli normaali avio-oikeus kaikelle muulle paitsi sille minkä mies perii. Eli avioehto tehdään vain koskemaan perintöjä, muuhun omaisuuteen kuten taloon on sinulla avio-oikeus.
5: muuten hyvä ehdotus, mutta talo on miehen sukutila, jota ei voi myydä.. tuotahan minä olen ehdottanut jo ajat sitten että ostetaan yhteinen oma talo, mutta mies ei siihen suostu..
Jo sen takia haluaisin uuden talon kun miehen ex on asunut tässä ja tämän samaisen exän kanssa se on myös sen ostanut ja omistanut ennen kuin minä tulin kuvioon mukaan.. se on yksi syy miksi minulle on niin tärkeää omistaa virallisesti puolet.. en halua että vain ex jää talon historiian nimineen ja minä, jonka kans mies (toivottavasti) jakaa koko loppuelämän, olen vaan vieraana talossa..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta silloinhan mun nimi ei näy missään avioliiton aikana ja se tässä harmittaa.. haluaisin virallisesti talon nimilleni syistä jotka olen tässä maininnut aiemmin..
Opportunisti. Siltä ap valitettavasti kuullostat.
haluan vaan onnellisen avioliiton jossa molemmat on tasavertaisia.. tunnen itseni ja tiedän että tämä asia vaivaa minua vielä 30 vuoden päästäkin, jos en nyt pidä puoliani siinä että talo tulee virallisestikin minulle..
En sanoisi että tässä on kyse nyt rahasta, koska avioehdon kauttahan rahallinen oikeus/suoja minulla tulee olemaan.. nyt on vaan kyse siitä että minä en henkisesti kestä sitä että vain toisen nimi näkyy papereissa ja veroilmoituksissa..
Ap
kovin kiva tilanne!
Eikö onnistuisi niin, että se määrä minkä mies on avioliittoon mennessä maksanut, olisi hänen ja loput (eli myös sen velkaosuuden) ottaisitte yhdessä eli tekisitte sellaisen paperin, jonka mukaan esim. talosta 30% on sun ja 70% miehen tai miten nuo osuudet sitten menisivätkään. Eli velka tulisi molempien nimiin ja samoin talo! Ymmärrän sinua tosi hyvin, itsekään en suotuisi tuollaiseen systeemiin.
Meillä tilanne oli se, että mies omisti asunnon ennen tapaamistamme, jonka sai maksettua loppuun seurustelumme aikana. Kun menimme naimisiin, halusimme ostaa yhteisen asunnon. Tavallaanhan olisi reilua, että miehen osuus olisi vain hänen, mutta toisaalta voi ajatella, että jos avioliiton aikana kaikki hankittu tulee yhteiseksi, niin se, joka on ennen avioliittoa ollut vähävaraisempi, ei KOSKAAN voi saada toista taloudellisessa mielessä " kiinni" . (mikä mielestäni myös on epäreilua, varsinkin, jos toinen on nuorempi niin kuin meidän tapauksessa minä olen) Eli sanoin miehelle, että joko omistamme kaiken puoliksi tai pidämme rahat tavallaan erillään avioliiton aikanakin, jotta minullakin olisi mahdollisuus kerryttää omaa omaisuutta. Tätä mies ei nähnyt järkeväksi, vaan halusi mieluummin, että kaikki on kokonaan yhteistä. Maksan kuitenkin nyt enemmän asuntolainasta, vaikka se onkin puoliksi, jotta saan (jo verotuksellisista syistä) maksettua asuntoa kokonaisuutena suunnilleen saman verran kuin mieskin. Mutta meillä siis tuo miehen aikaisemman asunnon raha hyödyttää nyt siis minuakin. Kumpikaan ei näe systeemiä epäreiluksi!
Jos ero tulee niin talosta puolet on automaattisesti sinun.
Jos ei avioehtojärjesteky nappaa niin ole menemättä naimisiin. Ihme touhua kun ette ole edes naimissa ja mietit (otsikossasi) Omaisuudenjaosta..
En, en ymmärrä ap:ta enkä sinun kukkapenkin istuttamis, koiran hautapaikka haikailuja. Enkä taatusti ole sen epänormaalimpikaan kuin sinä tai ap.
Toisille ihmisille merkitsee toiset asiat enemmän kuin toiset. Itse olen täysin materia vastainen. (jopa niin, että olen luovuttanutkin osan omaisuudesta hyväntekeväisyyteen)!
On ihmisiä jotka eivät eron jälkeen halua mitään materiaa ja toiset repii tapetitkin seiniltä.