Miksi toiset väittävät, että lomat piristää ja rentouttaa??

ja sitä ei ole arkena eikä lomallakaan, ei minään vuotena.

Miksi ette pääse lomallakaan lähtemään mihinkään?

Jos eivät aina piristä fyysisesti, niin henkisesti aina sitäkin enemmän.



Itse asiassa palasimme juuri pari päivää sitten Kanarialta ja toki on loppuviikko mennyt aikaerojen ja myöhäisen paluuajan tähden pienessä horteessa, mutta kyllä sen aurinko ja lämpö muuten taas antoi energiaa rämpiä tämä kamala talvi kevääseen.



Me lähdemme aina pois kotoa lomiksi, jos ne ovat max. 1vko pitkiä. Ei silloin ruoanlaitot, pyykit ja siivoukset huhuile perään. Lomaa on oltava myös perheen äidilläkin!

Eihän sitä pääse arjesta irti ollenkaan. Itse huomaa jo, että kun viikonlopunkin viettää jossakin muualla, on paljon rentoutuneempi olo. Kesälomaa en siis voisi kuvitellakaan viettäväni kotona.

meillä ei ole mitään mökkejä tai sukulaisia, joille voisi mennä. Jos yhden viikon matkan vuodessa tekee jonnekin ulkomaille, loput pitää kutienkin olla kotona.

koskaan en lomalla voi tehdä niitä asioita, jotka auttaisivat jaksamaan arkea.

Kesä- ja talvilomilla matkustamme aina perheen kanssa jonnekin Kreikkaan (kesällä) tai Kanarialle (talvella) ja lisäksi kesälomalla vuokraamme vielä viikoksi mökin Suomesta kotipaikkakunnaltani. Siten pääsee hyvin irti arkitouhuista, kun ei ole kotona -> ei voi/tarvitse tehdä kotihommia.



Lomilla ei yleensäkään tehdä mitään, vaan laiskotellaan ja nautitaan, nukutaan pitkään ja käydään " ulkona" syömässä, mitä ei muuten koskaan tehdä. Ihania ja rentouttavia ovat meidän perhelomamme kolmen lapsen kanssa!

Mä itse vaan stressaannun lom,asta ja siitä kaikesta vaivasta kun pitää pakata jne...ja lomalla juostaan kokoajan paikasta toiseen. Se on vasta rasittavaa. itse olen ainakin loman jälkeen enemmänkin " loman" tarpeessa ja väsynyt.

ehkäpä se juuri onkin pointti, että pitäisi lähteä jonnekin. Meillä kun ollan lomalla melkein aina kotona, ja miehellä ei juurikaan ole lomaa, joten minulle jää sitten kaikki hommat ja niitä on vieläenemmän kuin arkena. t.2

mutta kun on lomat kotona, ja aina kotona muutenkin, niin ei se pyykinpesu tai ruoanlaitto mitenkään voi ketään piristää. Lomalla olisi kiva käydä jossakin, mutta sukulaisia ei ole ja ystävillä on niin pienet kodit, että kauempana asuville ei koskaan voi mennä yöksi. Lisäksi kaipaisin itse kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa niin, että voisi menä edes kävelylenkille tai elokuviin, mutta sitäkään ei koskaan järjesty. Niin ja lomalla olisi tosiaan kiva nukkua pitkään, mutta sekään ei ole mahdollista. Mistä ihmeestä te sitten lomalla niitä voimia saatte? ap

ja ehdottomasti koko perheen pitää saada sitä lomaa samaan aikaan. Jos vain pyörittää samaa arkea kotona, ei se niinkään lomalta tunnu.



Meillä onneksi lapset osaavat vaihtaa " lomarytmiin" eli nukkuvat ja valvovat lomilla myöhempään, mutta ovatkin jo kaikki koulussa (ihan pienenä ei rytmiä niin vain muutetakaan). Itse nautin ja lepään todella vasta sitten kun saan aamulla nukkua piiiiiitkääään...



t.3

Matkustelu virkistää kyllä aivoja, mutta fyysisesti se rasittaa. On vieras paikka, eikä saa välttämättä nukuttua niin hyvin, joka päivä pitää rampata jossain nähtävyyksiä katsomassa ja ottaa hampaat irvessä kaikki irti lomasta (vähän kärjistäen ;) ) ja itse matkat on väsyttäviä, pitää odottaa tuntikaupalla lentokentällä yhtä väsyneiden ihmsiten seassa ja sitten istua koneessa...



Kotona lomaillessa olen kyllä rento kuin mikä. :)

Itse en ainakaan edes haluaisi toisten " nurkissa" lomailla, enkä muutenkaan tykkää lomalla ravata paikasta toiseen, vaan vain olla ja nautiskella yhdessä paikassa ja oman perheen kanssa. Kun lapset olivat pienempiä ja oltiin saatu ne illalla nukkumaan, vietettiin " kahdenkeskistä" aikaa miehen kanssa hotellin/mökin terassilla istuskellen... Ei meilläkään muunlaista kahdenkeskistä aikaa ole lasten syntymän jälkeen ollut.



Nykyään lapset eivät enää niinkään " häiritse" kun ovat jo isompia. Esim. ensi kesän Kreikan matkalle varasin perheellemme kaksi kaksiota: lapset ovat toisessa ja me miehen kanssa kahdestaan toisessa...



t.3/8

Me emme koskaan matkoillakaan käy missään retkillä emmekä nähtävyyksiä ihmettelemässä, koska lapset eivät sellaisissa viihdy. Korkeintaan kahdestaan käydään miehen kanssa kävelymtkan päässä olevissa paikoissa, nyt kun lapset ovat jo niin isoja että voivat olla keskenään hotellilla muutaman tunnin.



Muuten ihan vain ollaan ja löhöillään uima-altaalla/rannalla, välillä syödään ja juodaan... lasten ehdoilla, koska he yleensä vain haluavat uida ja peuhata vedessä/rannalla.



t.10

Ei se vaan ois sen arvoista.