Mies ai ymmärrä, että lasta olisi tärkeää hoitaa kotona 2-vuotiaaksi

ja sanoo että haluan vain siksi olla kotona, että saisin " mädäntyä" vielä kauemmin kotona ja laiskotalla. laiskotteluahan se onkin joo.

Vierailija:

ja sanoo että haluan vain siksi olla kotona, että saisin " mädäntyä" vielä kauemmin kotona ja laiskotalla. laiskotteluahan se onkin joo.

Ja mä en tosiaankaan halua laittaa vuoden ikäistä vielä tarhaan.

Aina esim. kyselee mihin asti nukuin ym. typerää. Aivan kuin en saisi edes nukkua lapsen kanssa niin pitkään kuin haluan. Tekis mieli välillä jättää koko ukko juuri tuon kylmän ja ajattelemattoman asenteen vuoksi. -Ap

ja muijan elättäminen onkin sitten jo toinen juttu.

mutta yhteisymmärryksessä kuitenkin olemme laittamassa lapsen hoitoon 1,5-vuoden iässä, noin 5-6 h/pvä. Mieheni on kasvatusalan ammattilainen, joten luotan hänen näkemykseensä siitä, että tuossa iässä lapselle (etenkin erittäin sosiaaliselle, rohkealle, vierastamattomalle ja reippaalle kuten omamme) tekee ihan hyvää saada olla säännöllisesti muiden lasten seurassa ja oppia, että on muitakin luotettavia aikuisia kuin omat vanhemmat. Lisäksi ystäväperheidemme kokemukset puhuvat sen puolesta, että lapsen kehitys vauhdittuu huimasti kun hän saa ikäistään tai vähän vanhempaa seuraa: syömiset, puhumiset ym. kohenevat usein ihan silmissä eikä lapsesta tule vanhempiinsa takertuva, itsekäs vänisijä (näin kärjistetysti todettuna). Ja samaa mieltä olen mieheni kanssa siitä, ettei pelkkä kotona oleminen vuosikaupalla tekisi minulle hyvää. Totesi, että vaikka sillä ei olisi mitään vaikutusta talouteemme, hän toivoisi, että käyn töissä. Tosiasiassa työhönpaluuni yli tuplaa nykyiset tulomme, joten sekin puhuu töihin menon puolesta.

kyllä menee koko elämä pilalle kun ei kehity sosiaaliseksi eikä osaa puhua täydellisesti 2 vuotiaana.



Päiväkotityöntekijänä en ikinä voisi laittaa alle 2 vuotiasta hoitoon!!!!

hoitamaan joksikin aikaa lasta vielä kotiin. Olisi tärkeää lapselle ja lapsi/isä -suhde kehittyisi todella hyvin! Näkisi mies samalla että kotona olo ei ole laiskottelua.

mies jäisi kotiin, niin:



-ei ulkoiltaisi päivittäin, ei edes joka toinen tai kolmas

-mieheni tekisi siitä itselleen helpon, istumalla päivät koneella



Voisin jatkaa listaa loputtomiin, miksi meillä ei vaihto auta...=(

Jos on esim. määräaikaisessa työsuhteessa, voi olla että hoitovapaalle jäämistä ei katsota hyvällä ja työsuhde jääkin uusimatta. Siksi ei uskalleta ottaa riskiä. Tällaistakin tapahtuu, uskokaa pois.



Ja sille pk-työntekijälle, joka saa hoitaa lastaan kotona yli 2,5-vuotiaaksi: ole iloinen tästä mahdollisuudesta! Joissain talouksissa äiti on se isotuloinen, jolloin töihin on palattava aiemmin - pk-työntekijän tuloilla tuskin on kauhean suurta merkitystä, joten sama olla kotona.



Enkä sanonut että lapsesta automaattisesti tulisi epäsosiaalinen tms. jos on pitkään kotona, kyllähän kaikki tietävät kotihoidon hyvät puolet. Tässäkin ketjussa kaikki nimenomaan haluaisivat olla pidempään kotona. Mainitsin noita hoitoon viemisen hyviä puolia kannustaakseni ja lohduttaakseni niitä äitejä, joilla ei ole mahdollisuutta olla kotona pitkään. Tosin oma mielipiteeni lukuisia koti- ja ei-kotihoidettuja lapsia seurattuani on se, että etenkin ainoat lapset, jotka ovat vain olleet kotona, ovat monesti aika itsekkäitä eivätkä oikein kykene leikkimään toisten lasten kanssa ja monet heistä puhuvat huonosti vielä yli 2-vuotiainakin. Mutta kyllähän he ehtivät " sosiaalistua" myöhemminkin.



Ai niin ja vielä: kun puhutaan lapsen hoitoon viemisestä ei läheskään aina ole kyse siitä, että lapsi vietäisiin päiväkotiin. En minäkään mielellään veisi päiväkotiin alle 2-vuotiasta. Etenkin sen jälkeen kun täällä kaikki pk-työntekijät ja lto:t ovat haukkuneet päivähoidon lyttyyn.