Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystäväni on liian kiireinen olemaan ystäväni?
06.01.2006 |
Olen itse hoitovapaalla ja ystäväni töissä. Hän on yhden alle kouluikäisen lapsen yh. Ystäväni käy töissä ja opiskelee, tapaa viikonloppuisin miesystäväänsä. Tietty tuossa on kiirettä. Mutta yleensä, kun soitankin hänelle, hän puhuu max. 5 min. ja sitten on kiire johonkin. Harvemmin hän soittelee minulle. On luvannut tulla meille käymään, mutta aina siirtää tai peruu. Mitä tehdä? Hän on joskus ollut bestikseni, mutta nyt olemme ajautuneet tosi kauaksi toisistamme.
Kommentit (6)
Tosin hän ei aina edes vaivaudu vastaamaan viesteihini. Tiedän, että elää hektisempää elämää; käy työssä, matkustelee, kai opiskeleekin vielä, mutta silti olisi mukavaa jos joskus ehtisi tavata. Jostain syystä hän on perunut suurimman osan tapaamisistamme viimeisen kahden vuoden aikana. Paras oli, kun olin jo pakannut lapset autoon (silloin 1v8kk ja 6kk) ja olin matkalla hänen luokseen (matkaa noin 30km) tuli tekstiviesti, että " sori, jouduin töihin" . Arvaa, että ketuttiko.
Olen monesti ajatellut, että olkoot. Mutta tämä ihminen on ihana tyyppi, hauska ja sydämmellinen. Ja itse olen hirmuisen yksinäinen, sillä muutin pari vuotta sitten tänne pellon laidalle, eikä täällä juuri ystäviä ole, yritän siis pitää kiinni vanhoista kavereistani. Mutta he eivät kai halua samaa, sillä jos jotain asiaa oikeasti haluaa, sille löytyy kyllä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä se ole edes kovin hauskaa :( Ainainen kiire, sitten kun on aikaa, haluaisi olla ihan rauhassa, siivota tai jotain vastaavaa... Toivon vain, että kiire joskus helpottaa, koska ei mun mielestä ole mikään hauska asia, ettei ystävyyssuhteita ehdi hoitamaan!
Vierailija:
Olen monesti ajatellut, että olkoot. Mutta tämä ihminen on ihana tyyppi, hauska ja sydämmellinen. Ja itse olen hirmuisen yksinäinen, sillä muutin pari vuotta sitten tänne pellon laidalle, eikä täällä juuri ystäviä ole, yritän siis pitää kiinni vanhoista kavereistani. Mutta he eivät kai halua samaa, sillä jos jotain asiaa oikeasti haluaa, sille löytyy kyllä aikaa.
Minullakin on tuttu joka sen jälkeen kun muutti maalle, en ole pahemmin tavannut kun kaupungilla. Hän aina kovasti kutsuu että tultais sinne kun heillä on siellä niin ihana ja iso koti. Joopa joo, mutta jos sinne joutuu ajamaan lähes tunnin autolla suuntaan, niin eipä siitä isosta kodista missä olis tilaa kutsua isompikin kaveriporukka ole mitään hyötyä jos se on niin kaukana että kukaan ei sinne vaivaudu.
Eli mielummin asutaan täällä kaupungissa missä näkee edes välillä kavereitaan.
On esikoisemme kummi ja oli ekat pari vuotta ihan tohkeissaan " virastaan" oli niin kummi-tätiä että! Mutta enää ei edes kuulumisiaan ilmoittele ja mitä joskus todella harvoin olen yrittänyt mennä kylään niin koskaan ei ole sopinut. Ja muutenkin on käyttäytynyt mielestäni siten, että ei todella enää tarvi yhteyttä pitää :( Näin kotiäitinä sitä kaipaa niitä sosiaalisia kontakteja muitakin kuin hiekkalaatikkokamuja.
Alue: Aihe vapaa
työn ja opintojen kanssa niin kiire, että ehkä kerran vuodessa ehtii soittamaan ja n. kerran kahdessa vuodessa ehtii tapaamaan parin tunnin ajan.
Toinen " ystäväni" taas sanoi, kun ehdotin tapaamista, että " voi voi kun on kaikki viikonloput täynnä.
En laske näitä tyyppejä kavereikseni enää vaikka lapsesta asti olen heidät tuntenut.