Kauhee morkkis ja epätoivo...

Oltiin eilen isoissa juhlissa, sen jälkeen baarissa jatkoilla. Mies tavalliseen tapaansa veti pään ihan täyteen ja oli suht seis. Mä aina stressaan siitä ja en vaan alla olla, kun onhan siellä niin monia muitakin perseellään...Se kaato yhen naisenkin tanssilattialla kun ei kunnolla pysyny pystyssä, oli vielä työkaveri ja myöhemmin sain kuulla pöydässä kun naiset haukkuivat miestäni ihan paskaks, kun siis tuntevat töiden kautta...on niin epäystävällinen ja aina vittumainen jne...en voinu mitään sille, että olin osittain samaa mieltä. Mä siis istuin vieressä, en niiden naisten kanssa enkä puhunu mitään eikä ne tienny kuka mä oon.



Sit mies aina ihmettelee miks mä oon tällanen jos ollaan yhessä jossain! Siis niuho ja muuta. En mä tiedä! Lauon muka pieniä piilovittuiluita enkä relaa ja oo hauska. Ja sekin ottaa aivoon, ku tunnen olevani miehelle vaan se panopuu, vaikka tiedän et se mua rakastaa. Sille seksi on niin kauheen tärkeetä, ja se ei tunteitaan muuten osota ku siten. Ja mulle se seksipuoli ei oo ihan se tärkein juttu ja se ei oo enää ees luontevasti kivaa kun aattelen vaan et pitää kiltisti antaa et mies ei huomaa ja pysyy tyytyväisenä...Tää tämmönen fiilis alko muotoutua reilusti yli vuos sitten kun vauva synty eikä harrasteltu aktia pariin kolmeen kuukauteen. Sit se meni siihen et jos mies oli iltaa viettämässä ja tuli yöllä kotiin haisevana niin sit sen teki tietty mieli naida. Mulla on jääny siitä sellanen lukko päälle, et ei tee kauheesti mieli vaikka nyt on fyysisesti ihan normaalitilassa mut jotenkin se toinen osapuoli ei vaan...uppoo.



Mä en tiedä mitä mä teen...rakastanko mä ees miestäni aidosti? En oo päässy edellisen suhteen erosta vielä kunnolla yli vaikka siitä on ikuisuus ja jotenkin muutenkin tahkoan jossain kaukaisuudessa ajatusteni kanssa.



Aina saa olla varpaillaan siitä, et mitä hölmöä se mies taas laukoo kaikkien kuullen...