MIKSI niin monella tämän palstan äideistä on maalaisjärki hukassa??????????
En käsitä! Täällä on sellaisia besserwissereitä, että en ole muualla nähnyt. Aivan järjetöntä syyllistämistä milloin mistäkin ja aina seurauksena on vähintäänkin lapsen traumatisoituminen.
Tällä menolla niistä lapsista vasta omituisia tuleekin. Miten ihmeessä maalaisjärjestä on tullut nykyajan äitien keskuudessa katoava luonnonvara?
Kommentit (14)
oppaita löytyy vaikka kuinka paljon ja asiantuntijoita jne, ja kauheat paineet täydellisyyteen. Siitä se sitten lähtee
Sä et sitten esim. tieteellisille tutkimuksille anna mitään arvoa? Maalaisjärkesi tietää kaiken paremmin?
jos ihan oikeasti kasvattaa lastaan vain tieteellisten tutkimusten perusteella, niin silloin vasta omituisia lapsia tekee
Kuuntele lastasi ja toimi vaistojesi mukaan aamen
se vasta on huolestuttavaa jos vaan tutkimuksiin perustaa eikä oman lapsensa kuuntelemiseen.
välillä voi lapsen kanssa olla hukassa, mutta silloinkin enemmän kehottaisin kyllä kuuntelemaan vieläkin tarkemmin sitä omaa sisäistä ääntä. Normaali äiti yleensä pystyy ajattelemaan ja päättelemään ihan itsekin, että mikä oikeasti voi olla vahingollista lapselle ja mikä ei.
Vierailija:
se vasta on huolestuttavaa jos vaan tutkimuksiin perustaa eikä oman lapsensa kuuntelemiseen.
Kun sitä lasten kasvamista ja kasvatusta oppii vain käytännössä. Olen siinä samaa mieltä kanssasi. Etukäteen ei siis aina tiedä, miten kannattaisi aina toimia. Yleensä kyllä aika hyvin tietää, mutta tulee tilanteita, jotka yllättävät. Minusta ainakin on silloin mukavaa kysyä apua vaikka niiltä asiantuntijoilta tai kokeneilta muilta vanhemmilta. Toki AINA käytän omaa järkeäni ja teen kuten parhaaksi näen.
Sitä paitsi: kyllä tiedeyhteisö raakkaa jyvät akanoista. Esim. laadukkaat tieteelliset julkaisut eivät julkaise mitä vain. Pitää olla muiden tiedeyhteisön jäsentenkin tuki takana.
KUKAAN ei voi antaa toisen puolesta siihen vastausta. Tässäkin voisi käyttää omaa intuitiotaan ratkaisun tekemiseen.
kyllä minä totisesti enemmän panostaisin muuhun kuin pelkkään tiedepohjaiseen kasvatukseen.
Vielä 90-luvun puolessa välissä uskottiin että pienet vauvat eivät TUNNE KIPUA. Nykyisin ollaan vähän eri mieltä.
Oli muuten juuri tänään uutisissa tästä " tieteellisestä kehityksestä" juttua.
Ei sellaista ole. Jokaisen täytyy saada jonkinlaisia kokemuksia pettymyksistä ja aina ne jäävät jollain tasolla kummittelemaan tuonne päähän. Kuten eräskin palstalainen kerran valitteli; hän oli hirvittävän pettynyt vanhempiinsa, kun nämä eivät olleet koskaan huutaneet tai tukistelleet häntä, vaan aina ollessaan vihaisia kutsuneet häntä " neidiksi" . Tämä palstalainen aikoi korjata tämän kauhean asian tukistelemalla lasta, jottei tämä vain traumatisoituisi.
Ja varmasti oli asian ihan maalaisjärjellään miettinyt...
Täällä äidit koettavat niin kovasti ettei heidän lapsensa traumatisoituisi millään tavalla. Ja kun sitä ei voi kuitenkaan estää. Lapsi traumatisoituu ihan vaikka mistä jos oikein lähdetään pilkkua halkomaan.
Tosiasia on myös se että sitä maalaisjärkeä tarvitaan ettemme uppoaisi tähän tieteellisten tutkimusten loppumattomaan suohon.
Lapsen vakavaan traumatisoitumiseen tarvitaan kuitenkin vähän enemmän kuin parin päivän ero vanhemmista tai korvikkeen syöttö vauvana......